23 syyskuuta 2010

Keksimelankolia

Samaan tapaan kuin pienet asiat voivat tehdä ihmisen hyvin iloiseksi, voivat ne yhtälailla tehdä surulliseksi.

Selailin aamun harmaassa valossa Lidlin ruokakuvastoa. Teksti "Duc De Coeur - Bretagnelainen voikeksi: voilla leivottu keksi, kahvin tai teen seuraksi, €1,69" sai minut yhtäkkiä murheelliselle mielelle. Keksiteksti oli kuin runo yksinäisyydelle.

Kahvin tai teen seuraksi. Mutta kenen seurassa?

3 kommenttia:

  1. tartutit murheesi juuri minuunkin.

    p.s. Viitaten twiittaukseesi hassutteluasusta: siskollani ja hänen poikaystävällään on tuommoiset limenvihreänä ja keltaisena. Ihan oikeasti.

    VastaaPoista
  2. Hahah, wau! Vielä niin kuin parina? Hehheh, yök! Mutta etenkin toi Proud American -tyyli ois vaikuttava - ihan perusväristähän vois joku luulla, että käyttää tuollaista ihan tosissaan. Tai siis ehkä käyttääkin.

    VastaaPoista
  3. No tämäpäs oli suloinen. :-)

    VastaaPoista