30 Rock

Olen tämän jutun kanssa kenties hieman jälkijunassa, mutta vasta tänä talvena olen tajunnut, miten erinomainen tv-sarja 30 Rock on. Ohjelman ensimmäinen tuotantokausi esitettiin Subilla jo aikoja sitten, mutta pääsin mukaan vasta uusintakierroksen myötä ja olen sittemmin jäänyt sen verran koukkuun, etten ole malttanut odottaa ensi syksyä, jolloin Sub esittää toisen kauden, vaan lataillut lisäjaksoja torrenteista.

30 Rockin juonikehys keskittyy Tina Feyn esittämän käsikirjoittaja Liz Lemonin ja tämän TGS -show'ssa esiintyvien näyttelijöiden, muiden käsikirjoittajien ja muun sekalaisen henkilökunnan tulemisiin ja menemisiin NBC-televisiokanavan studioilla New Yorkissa. Tapahtumaympäristö tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet hyvin vaihteleviin tarinoihin, joissa voi tapahtua lähes mitä tahansa. Kaikkein parasta 30 Rockissa kuitenkin ovat omassa hullussa logiikassaan ihastuttavat sivuhahmot: mm. hämmentävän surrealistinen Tracy Jordan (Tracy Morgan), röyhkeän itsevarma Jack Donaghy (Alec Baldwin) sekä superhyväsydäminen ja kohtelias Kenneth Parcell (Jack McBrayer), joista jokainen on omalla tavallaan usein väärässä, mutta joita katsoja silti vaistomaisesti kannustaa. 30 Rockin näyttelijäkaarti kokonaisuudessaan harvinaisen vahvaa: jokainen sivuhahmo voisi kantaa sarjaa vaikka yksinäänkin ja esimerkiksi Alec Baldwin on televisio- (ja mikroaaltouuni-) pomona niin luonteva ja uskottava, että aina välillä unohtaa katselevansa fiktiivistä hahmoa.

Amerikkalaiseksi mainstream-sarjaksi 30 Rockin huumori on usein harvinaisen absurdia ja kummallista. Se on myös parhammillaan hyvin intensiivistä: hetkittäin sekä verbaalisia että visuaalisia vitsejä tykitetään sellaista vauhtia, ettei kaikista edes saa kiinni. Yhden 20-minuuttisen jakson vitsivarastoa voisi helposti venyttää vaikka kahden jakson varalle, mutta 30 Rockin tekijätiimi on ilmeisesti sen verran kunnianhimoista, että hyvien juttujen "tuhlaamista" ei pelätä. Tavallaan 30 Rock on kuin 90-luvun Oasis, jolla oli varaa julkaista The Masterplan singlen b-puolena, vaikka se olisi voinut itsessään olla hittisingle.

Kunnoitettavaa 30 Rockissa on myös se, että sen huumori on enimmäkseen hyväntahtoista ja reilua. Viime vuosina menestyskomedioiden resepti on enemmän tai vähemmän perustunut ilkeyteen tai vahingoniloon. Vaikka kitkerämpi huumori toimiikin erinomaisesti esimerkiksi Officen tai fantastisen Curb Your Enthusiasmin tavoin toteutettuna, on silti virkistävää, että vastapainoksi joku uskaltaa olla positiivisempi ja valoisampi.

Muun muassa juuri näiden syiden ansiosta 30 Rock raikasta poikkeus ja ohittamatonta katsottavaa kaikille kaltaisilleni sitcom-harrastajille ja myös sellaisille, jotka eivät genrestä yleensä pidä.

Tweet