Keksin eilen yöllä juuri ennen nukahtamista ihan kohtalaisen tuntuisen idean televisiosarjaksi. Täytyy kirjoittaa se tähän ylös, etten unohtaisi sitä.Sarja olisi jonkinlainen "lämminhenkinen draamasarja", ehkä vähän kuin Ally McBealin, Housen ja Felicityn sekoitus, tai jotain. Sen tapahtumat sijoittuisivat johonkin Yhdysvaltain itärannikon suurkaupunkiin, vaikkapa New Yorkiin. Pääosassa olisi n. 35-vuotias, huippuetevä ja menestyvä lakinainen.
Tarina alkaisi siitä, että päähenkilö saa potkut kaupungin arvostetuimmasta ja rahakkaimmasta lakifirmasta. Potkut tapahtuisivat niin, että sankari edustaa jossain todella korkean profiilin oikeusjutussa jotain todella rikasta ja vaikutusvaltaista, mutta moraalisesti todella arveluttavaa päämiestä. Jutun viimeisessä, ratkaisevassa istunnossa päähenkilö ei kuitenkaan kykene enää vääntelemään totuutta ammattimaisella viileydellä, vaan antaa omatuntonsa äänen tulla esille ja kääntää yhtäkkiä kelkkansa ja pitää koskettavan saarnan siitä, miten hänen edustamansa päämies on todellisuudessa täydellisen kieroutunut paholainen ja miten hän ei enää pysty valehtelemaan tämän puolesta. Sitten hän marssii ulos oikeussalista omaan toimistoonsa ja tyhjentää työpöytänsä, koska tietää varmasti saavansa potkut.
Ja tästä alkaa varsinainen sarja, josta saisi varmasti ainakin pari, kolme tuotantokautta.
Asianajajansa hylkäämäksi tullut kiero päämies haastaa koko asianajotoimiston oikeuteen valtavasta korvaussummasta ja asianajotoimisto puolestaan haastaa tarinan sankarin oikeuteen myöskin valtavista rahoista (sen takia tämän täytyy tapahtua Amerikassa). Nyt sankari on siis sekä työtön että luultavasti pian pahoissa veloissa, ellei pysty ihmeen kaupalla pelastamaan itseään... eikä tässä vielä kaikki!
Työpaikkansa menetettyään hän menettää myös suuren osan lakimiesystävistään, jotka eivät voi ymmärtää tapaa, jolla hän asetti henkilökohtaisen moraalin ammatillisen (ja taloudellisen!) moraalin edelle. Tähän joukkoon kuuluu myös hänen samassa firmassa työskentelevä pitkäaikainen miesystävänsä. Sankarille jää kuitenkin jäljelle pari uskollista tukijaa, esimerkiksi hänen melko samanikäinen kollegansa, joka osoittaa tukensa hyvin avoimesti ja auttaa sankaria uuteen alkuun. Myös firman pomo on henkilökohtaisesti ex-alaisensa kanssa samaa mieltä, mutta ei virallisesta asemastaan johtuen voi osoittaa sitä suoraan.
Kaupungin muut suuret lakifirmat eivät uskalla palkata tällaista epäluotettavaksi osoittautunutta työntekijää, eikä päähenkilö oikeastaan enää sellaisiin töihin haluaisikaan. Sen sijaan hän menee töihin eräänlaiseen oikeusaputoimistoon, jossa lakimiehet auttavat vähävaraisia tai muuten elämissään hankalissa tilanteissa olevia ihmisiä, esimerkiksi yksinhuoltajia tai päihdeongelmaisia, jne. Hänen tulonsa putoavat alle kymmenesosaan entisestä, mutta sydämessään hänestä tuntuu paljon paremmalta, koska hän kokee vihdoinkin auttavansa oikeasti apua tarvitsevia ihmisiä, eikä rikkaita sikariroistoja. Hän joutuu kuitenkin oikeusaputöiden lisäksi tekemään vielä siinä sivussa erilaisia hanttihommia, että saisi elämiskulunsa maksettua. Näissä hommissa, esimerkiksi pikaruokaravintoloissa tai flyereiden jakajana, hän tapaa paljon mielenkiintoisia ihmisiä, joista tulee hänelle uusia ystäviä tai asiakkaita tai sekä että. Osa näistä tuttavuuksista voisi olla hieman vaarallisiakin ja ne voisivat johtaa yllättäviin tilanteisiin.
Eli sarjassa olisi melko monta juonta / ongelmakaarta, joita käsiteltäisiin. Olisi entinen työ, uudet työt, itseä vastaan nostettu oikeusjuttu, raha-asiat, ystävyyssuhteet, romanttiset suhteet, ja niin edespäin. Jos haluaisi vielä sekoittaa pakkaa, päähenkilöllä voisi olla vaikka vakavasti sairaana olevat vanhemmat, jotka luottavat paljon tämän apuun, jonka antaminen uudessa tilanteessa tietysti vaikeutuu.
Sellaista olen siis miettinyt. On se ainakin parempi, kuin kesällä suunnittelemani katastrofijännäri / romanttinen komedia, jossa Hugh Grant ja Jennifer Aniston juuttuvat appivanhempineen keskelle vedenpaisumusta.
MP3: Architecture In Helsinki - Maybe You Can Owe Me [lähde]
Tekstit
9 kommenttia:
Hahaa :DDD kuulostaa loistavalta! Meikä tykkää myös sun sarkastisista kirjotelmista, ne on mahtavia! :) Ihmettelen vaan miten tyypillä voi pyöriä moisia mielessä.. ihmeellinen on elämä :D Toivotaan ettet lopeta kirjottelemista. Kaikkea hyvää ja onnea siihen kandiin...
Tuo alku ennen oikeusaputoimistoa muistuttaa hiukan Murder of Crows- elokuvaa. Tosin tässä sarjassa pointtina varmaan olisi nuo oikeusaputoimistossa tavatut ihmiset ja juonikuviot, joten, miksipä ei!
Tosin mietin vain sitä, että jos jenkeissä jättää oikeusjutun kesken, saattaa kai jotenkin menettää toimilupansa, tai jotain. En tosin ole varma.
Kiitos, anonyymi. Hyvä, jos on lukemisen arvoisia juttuja. ;-)
Sonja, heheh, joo sulla on vähän alan asiantuntijan näkemystä laki-aiheeseen! ;-) Joo voi olla että varmaan menettäiskin toimilupansa... mutta luultavasti silti vois tehdä jotain kuutamokeikkaa sille oikeusaputoimistolle, se ois vähän sellanen epävirallinen. Vähän niin kuin hyväntekeväisyysjärjestö, ei niin kuin Suomessa.
Ehkä se olis vähän niin kuin Monk, joka ei oo virallisesti poliisi, mutta tekee silti alan hommia... Tosin tässä päähenkilöllä ei tarvitsis olla mitään fobioita, se ois jo liikaa.
Mutta ehkä joku sellainen tekninen kikka pitäisi olla, niin kuin melkein kaikissa jenkkisarjoissa nykyään. 24:ssä juoksee se aika, Housessa näytetään kun pöpöt hyökkää, Scrubsissa kuulee sen jäbän ajatukset ja Ally McBealissa oli jotain näköharoja...
En oo nähnyt Murder of Crowsia, mutta Wikipedian artikkeli tosiaan kertoo, että siinäkin on vaikeuksiin joutuva lakimies.
Kuulostaa ihan mahtavalta! Soita Home Box Officen pääjohtajalle ja sano että pilotin kässärin hinta on satatonnia sivulta.
Toivottavasti et ajatellut sijoittaa siihen ketään meganeuroottista sivuhenkilöä - se olisi liikaa.
Sen sijaan päähenkilö voisi muuttaa hienosta Upper East Siden kodistaan johonkin räkäiseen vuokrakämppään Bronxissa. Siellä tulisi kuvaan mukaan tärkeä sivuhenkilö, vanhempi, hieman salaperäinen eläkeläispapparainen joka tukee maanläheisillä viisauksillaan ja vähäelesellä olemuksellaan sankaria. Aivan lopussa voisi selvitä, että pappa on tehnyt jotain hyvin samanlaista nuoruudessaan ja ollut todella pettynyt valintaansa, koska ei koskaan saanutkaan mitään lopullista tyydytystä toimiessaan moraalisesti oikein. Mutta pappa ei kuitenkaan paljasta katkeruuttaan, vaan tukee sankaria hänen tiellään ja toivoo, että tälle rahan valtaa vastaan kapinoiminen toisi sen täyttymyksn,josta hän itse jäi paitsi.
Vau, toi muuttaminen on tietysti tosi hyvä idea! Ehkä se joutuis jopa sellasen papparaisen alivuokralaiseks / kämppikseks.
Ja just tollanen vanha elämänohjeguru ois hyvä lisä. Vähän niinkuin Splinter oli Turtlesissa.
Soitankin sinne HBO:n heti nyt. ;-)
Tuon sun linkin kautta pääsikin tuolle Wikipedian sivulle, jossa sanottiin, että tuo toimiluvan menettäminen eli disbarment olis aika harvinaista. Jos sitä oikein ajattelee, niin tuntuuhan se aika rajulta rangaistukselta, jos ei enää koskaan saisi harjoittaa ammattiaan, koska kerran on omantunnontuskissaan jättänyt yhden jutun kesken...
Sarjaideasi vaikuttaa siis uskottavalta!
Sepä hyvä, sillä nimenomaan uskottavuus on juuri tällaisten sarjojen kulmakivi. ;-)
Yritin eilen selittää tätä sarjaideaa ihan livenä kavereille, ja niistä suurin osa oli tosi kyllästyneitä jo siihen mennessä kun koko juttu vasta varsinaisesti alkaa. Yksi sanoi selityksen vihdoin loputtua vähän pettyneellä äänensävyllä, että "Toihan oli ihan tollanen... oikee". Mitäköhän multa odotettiin? ;-)
Mutta jotkut tajuskin sen hyvin. Ja pilottijakson pitää nimenomaan loppua siihen, että sankari muuttaa sinne Bronxiin sen vanhan miehen kämppikseks.
Pete. Ei sun pidä levitellä ideoita täällä julkisesti. Mutta kuitenkin - tuo kuulostaa hyvältä. Sain siitä konkreettisia näkyjä. Tuollainen rakenne tuntuu olevan nykyään pinnalla, mutta loistavalla käsikirjoituksella siitä voi saada erinomaisen. Tavallaan jokainen jakso toimii yksin, kuten esim. lääkärisarjoissa (aina tulee uusia keissejä), mutta samalla pitkä kaari selvittää naisen omaa kohtaloa. Kaksi maailmaa törmää hienosti, mikä mahdollistaa yhteiskuntakritiikin ja tietenkin viiltävän huumorin ja arkisen maiseman. Arkea ei saa unohtaa. Arki tulee vielä olemaan uusi musta. Omituisessa elämäntilanteessakin voi olla arkea. Ainakin tuollaisessa tapauksessa arjen puuttumisen huomaa. Työstä eteenpäin.
Joo, sä tajuut tän jutun! Ens kesänä ei mennä töihin vaan kirjoitetaan 12 jaksoa tätä?
Lähetä kommentti