Parhaat 2007: Kirjat

Vuoden parhaat kirjat -lista ei ole listoista kattavin, sillä luin koko vuonna ehkä yhden vuoden 2007 aikana ilmestyneen kirjan; kaikki muut olivat vanhempia. Kirjojen kanssa on harvemmin sellaista "pakko saada se heti kun se ilmestyy" -juttua kuin levyjen kanssa. En sitten tiedä, miksi.

Oli miten oli, satuin vuonna 2007 lukemaan todella hyviä kirjoja. Alkuvuodesta Irvine Welshin Trainspotting oli kiehtova ja hieno. Löysin myös Paul Austerin, jonka teoksista pidin Oracle Nightista kaikkein eniten.

Mutta paras kirja tänä vuonna oli kuitenkin Martin Amisin London Fields. Sen tarina oli todella omaperäinen ja yllättävä ja sen tunnelma täysin ainutlaatuinen. Satuin vielä lukemaan sen jotenkin täydellisellä hetkellä: keskellä kesää, usein uimarannalla tai kuuman päivän jälkeen sängyssä ennen nukkumaanmenoa. Lukuolosuhteet itsessään tekivät kirjan harhauttavasta ja kuumeisesta ilmapiiristä entistäkin jännittävämmän.

Ensi vuonna pitää ehdottomasti lukea lisää Martin Amisia. Toisaalta pitäisi myös lukea enemmän suomenkielistä kirjallisuutta: tänä vuonna luin ehkä kolme romaania suomeksi. Suomeksi lukiessa koko elämään tulee vähän erilainen vivahde ja ainakin sanavarasto kehittyy monipuolisemmaksi.

Tämän vuoden kirjoista pitää vielä erikseen hehkuttaa Blurin basistin Alex Jamesin omaelämäkertaa Bit of a Blur, jonka hän todellakin kirjoitti itse ilman haamukirjoittajien apua kuten yleensä vastaavissa teoksissa on tapana. James kertoo 1990-luvun brittipop-pyörityksestä todella mukaansatempaavasti ja rehellisen oloisesti, vaikka jättääkin varmasti synkimpiä hetkiä kuvaamatta (esimerkiksi vuosikausia jatkunut holtiton alkoholin ja huumeiden käyttö kuitataan huolettoman oloisesti kirjan lopussa: "I'd spent about a million pounds on champagne and cocaine. It sounds ridiculous but, looking back, I don't regret it").

Bit of a Blurissa on monia todella hauskoja kohtia ja Jamesin uteliasta ja kokeilunhaluista - mutta silti kohtalaisen järkevää - elämänasennetta ei voi olla ihailematta. Saattaa olla helppoa kirjoittaa elämästään melko kepeä kuvaus kun on monimiljonääri ex-rocktähti, mutta heitot kuten "My best result was in Eighteenth-Century Literature, which was surprising because I hadn't read any Eighteenth-Century Literature." (siis yliopisto-opiskeluista) tai "-- Things could not have been more tippety-top. Leaving the best hotel with my exalted consort, to arrive at the most expensive restaurant in my own aeroplane, to meet the world's richest living artist. The next day we flew to Mick Jagger's chateau in the Loire." (julkkiselämästä) ovat hauskoja - olivatpa ne sitten liioiteltuja tai eivät.

MP3: Blur - Look Inside America [lähde]

Tweet

The Blue Team

Minun piti kirjoittaa tästä jo maaliskuussa, kun luin Paul Austerin kirjan Oracle Night ja eräs kohta siitä jäi vahvasti mieleeni. En ole kuitenkaan sen jälkeen kokenut oikein täysin sopivaa hetkeä tälle, vaikka se onkin ollut mielessä enemmän tai vähemmän koko ajan.

Tässä pätkässä kirjan päähenkilö Sidney Orr kertoo vaimolleen kesäleiristä, jolle hän osallistui lapsena. Leiriläiset oli jaettu kahteen joukkueseen - olivatkohan ne nyt Red Team ja White Team tai jotain vastaavaa. Leirin johtajat kuitenkin alkoivat salaa muodostaa kolmatta joukkuetta, Blue Teamiä, johon pääsivät mukaan vain kaikista mukavimmat leiriläiset.

En oikein enää muista mikä Blue Teamin pointti koko kirjassa oli, mutta kuvaus siitä oli todella vaikuttava, koska mielestäni se kertoo hienosti siitä, millaisia parhaat ystävät ovat. Itse ainakin tunnen monta ihmistä, jotka ansaitsisivat paikan Blue Teamissä. Toivottavasti sellainen todella kootaan tässä elämässä jollain tapaa.

" -- Blue Team members didn't conform to a single type, and each one was a distinct and independent person. But no one was allowed in who didn't have a good sense of humor - however that humor might have expressed itself. Some people crack jokes all the time; others can lift an eyebrow at the right moment and suddenly everyone in the room is rolling on the floor. A good sense of humor, then, a taste for the ironies of life, and an appreciation of the absurd."

"But also a certain modesty and discretion, kindess toward others, a generous heart. No blowhards or arrogant fools, no liars or thieves. A Blue Team member had to be curious, a reader of books, and aware of the fact that he couldn't bend the world to the shape of his will. An astute observer, someone capable or making fine moral distinctions, a lover of justice. A Blue Team member would give you the shirt off his back if he saw you were in need, but he would much rather slip a ten-dollar bill into your pocket when you weren't looking."

"Is it beginning to make sense? I can't pin it down for you and say it's one thing or another. It's all of them at once, each separate part interacting with all the others."

MP3: Belle & Sebastian - The Blues Are Still Blue

Tweet