30 joulukuuta 2006

New Yorkiin

Muutaman tunnin kuluttua lähden kuuden kaverini kanssa New Yorkiin juhlistamaan uutta vuotta. Laukut on pakattu ja eurot vaihdettu dollareihin, matkalukeminen on mukana ja iPod ladattu.

Nyt pitäisi saada vähän unta, mutta jännittää sen verran, etten varmaan pysty nukahtamaan. Päivästä tulee pitkä: jatkolentoa Amsterdamista joutuu odottamaan n. 5 tuntia!

Yksi matkakumppaneistani kysyi aivan tosissaan, saako lentokoneeseen ottaa avaimet mukaan. Ne kun ovat niin "terävät".

Skotlantilainen The View soittaa 2. ja 3. tammikuuta Mercury Loungessa ja ensimmäiselle keikalle on ainakin tällä hetkellä vielä lippuja jäljellä. Mitään huippusuperkeikkoja ei tammikuun ensimmäisellä viikolla oikein muuten ole.

Yritämme ehkä myös päästä katsomaan Conanin show'ta, joskin se on ehkä suomalaisille vähän last season -juttu jo nyt. (Toisaalta Conan on aina hauska, joka ilta.)

Itse haluaisin ehkä käydä alkuperäisen Kramerin kiertoajelulla, se voisi olla hauskaa. Kuulemma on olemassa myös sellainen kiertoajelu, jossa käydään "maailman hienoimmassa McDonald'sissa", jossa ruokailijoita viihdyttää flyygelin soittaja.

Eniten odotan ehkä aivan tavallista oleskelua, syömistä ja juomista ja kävelyä ja ihastelua. Kaikki suurimmat turistikohteet Central Parkia lukuunottamatta näin jo viime kerralla, mutta totta kai ne voisi käydä katsastamassa uudelleenkin. Ja Donald Trump olisi hauska bongata Trump Towerin paikkeilta, se olisi maailman hienointa (tiedättehän?).

Nyt siis vähän uniyritystä ja sitten matkaan!

Hyvää uutta vuotta kaikille!

27 joulukuuta 2006

Listat 2006: lauseet


Viimeinen tämän vuoden parhaus-listoista on Vuoden lauseet 2006 -lista. Tämä on siinä mielessä vähän huijausta, että en oikeastaan alkanut ajattelemaan mikä olisi vuoden paras lause ennen kuin joulukuussa, joten listalla on käytännössä vain marras-joulukuussa kuultuja lauseita. Tosin yksi on kesältä.

Kerron ensin hyvät, ja lopuksi parhaan.

"Melkein toivon, että olisin niin tyhmä, etten itse tajuaisi."

"Mitä iloa mulle itsestäni on?" (Tämän sanoi tyttö, joka haluaisi olla poika, jotta voisi iskeä tyttöjä koska pitää tyttöjä parempina ihmisinä. Siitä että on itse tyttö, ei siis ilmeisesti ole mitään iloa.)

"Nää on niitä kreisejä öitä kun me ei nukuta ollenkaan!" (Olen erittäin ilahtunut, että näin kliseistä lausetta voidaan käyttää ihan tavallisessa arkipuheessa, eikä hölmössä pop-lyriikassa.)

"Olen kuin jeesuspukki [Jeesuksen ja joulupukin yhdistelmä, siis]: mulla on lahjoja ja kärsin muiden puolesta." (Tästä kyllä huomaa, että tätä on vähän kalasteltu...)

"Vesi on sellanen luonnon oma juttu."

Sitten vuoden paras lause:

"No olishan se tosiaan sen yhden säälittävän ohuen, Vilijonkan muotoisen tekosuklaan arvoista kun kuulee et miten kauheet elämät mun kämppiksillä on."


Raati (minä) antaa extrapisteitä upeasta käsiteyhdistelmästä "Vilijonkan muotoinen tekosuklaa", joka kuulostaa epätodelliselta mutta joka toden totta on olemassa (mutta mitä on 'tekosuklaa'?). Lauseen tarkoitusta on ehkä parempi olla selittämättä, se kuulostaa vielä hauskemmalta näin.

Jos haluat lukea vielä lisää hauskoja tosielämän lauseita, käy vaikka osoitteessa http://www.overheardinnewyork.com

26 joulukuuta 2006

Listat 2006: albumit

Vuoden levyt 2006 ovat tässä. Taas kaksi ryhmää: sellaiset, jotka ilmestyivät 2006 ja sellaiset jotka löysin itse ensi kertaa 2006. Vuoden 2006 levyt on rajattu 5:een parhaaseen. (Pahoittelut sekavasta kuvien sijoittelusta - Bloggeria on hankalampi käyttää kuin mitä luulisi.) Ensimmäinen albumi on parhausjärjestyksessä, muut eivät. Ladattavaksi annettu biisi ei useimmissa tapauksissa ole levyn paras biisi, vain yksi esimerkki kyseisen levyn sisällöstä.


Arctic Monkeys - Whatever People Say I Am, That's What I'm Not

Vuoden tärkein ja paras levy ilmestyi heti tammikuussa. Rajojenrikkojabändien sukulinja menee nyt seuraavasti: The Beatles > Sex Pistols / The Clash > The Smiths > The Stone Roses > Oasis > Arctic Monkeys. Arctic Monkeysin yhteys edeltäjiinsä on se, että se teki heti ensiyrittämällä loistavan albumin, joka muutti musiikillisen ilmaston täysin (jo nyt Englanti on täynnä Arctic Monkeys -kopioita) ja puhui suoraa asiaa omalla äänellään, joka oli tällä kertaa sheffieldiläisen 19-vuotiaan nuoren miehen. Arctic Monkeys toi peliin loistavia biisejä ja omaperäisen asenteen ja lunasti paikkansa suurten joukossa.

Lataa vaikkapa When The Sun Goes Down [lähdeblogi].


James Dean Bradfield - The Great Western

Manic Street Preachersin laulajan soololevy oli yllättävän hyvä. Bradfield kirjoitti parhaat biisinsä lähes kymmeneen vuoteen ja löysi kaivattua energiaa. Lataa An English Gentleman.


The Killers - Sam's Town

Tuntui ilmestyessään lokakuun alussa vuoden parhaalta levyltä, mutta koki melkoisen inflaation, koska soitin sitä aluksi aivan liikaa (3 kertaa päivässä viikon ajan). The Killers otti esikoislevynsä ja teki siitä suuremman, avaramman, suoremman ja helpomman version. Ei sisällä yhtään huonoa biisiä. Lataa When You Were Young [lähdeblogi].


Razorlight - Razorlight

Äärimmäisen tiukka paketti perinteistä englantilaista kitarapoppia nuorten, laihojen ja melko vihaisten miesten soittamana. Tällainen ei voi mennä vikaan. Yksi vuoden kuuntelijaystävällisimmistä levyistä. Ei yhtään huonoa biisiä. Lataa In The Morning [lähdeblogi, kannattaa muutenkin käydä - erittäin hyvä blogi ja on tässä postauksessa lähteenä useammassakin kohtaa].


Thom Yorke - The Eraser

Yllätyssuosikki. Luulin ensin että tämä olisi minulle liian vaikeaa musiikkia, mutta Thom Yorke onkin tällä levyllä selkeämpi kuin ehkä monesti Radioheadin kanssa. Todella yhtenäinen kokonaisuus ja erottuu massasta. Lataa nimibiisi The Eraser [lähdeblogi].

___________________________________
Sitten parhaat new-to-me -levyt tältä vuodelta:


The Cardigans - Long Gone Before Daylight

Joskus kohtaa levyjä, jotka muuttavat elämää - ja tämä on sellainen. Long Gone Before Daylightin kuulemisen jälkeen en ole enää ollut sama. Jotenkin todella surullinen levy... mutta silti monesti hauska. Tämä lähtisi mukaan autiolle saarelle. Lataa Communication, Couldn't Care Less ja For What It's Worth.


Hard-Fi - Stars Of CCTV

Myöhästyin tästä vuodella. En päässyt alussa mukaan, koska hittibiisi Hard To Beat muistutti mielestäni liikaa The Braverystä, joka oli yksi viime vuoden surkeimmista uutuusbändeistä. Stars Of CCTV on kuitenkin täynnä hienoja biisejä ja realistisia sanoituksia. Kappaleista kuulee, että bändi todella tarkoittaa sanomaansa. Tämän levyn tekeminen oli ainoa keino päästä pois tylsästä Lontoon esikaupungista. Lataa Hard To Beat [lähdeblogi].


U2 - Achtung Baby

Tämä levy pitäisi olla oppikirjamateriaalina jokaiselle menestystä saaneelle rockbändille. U2 jätti 1980-luvun tyylistään melkein kaiken vanhan pois ja otti ennakkoluulottomasti uutta tilalle. Nykyään mainstream-rock kuulostaa paljonkin tältä, mutta tämän kuuleminen 1990-luvun alussa olisi varmasti ollut järisyttävää. Sisältää paljon muutakin kuin hittibiisit One ja Even Better Than The Real Thing. Lataa Acrobat [lähde] ja So Cruel [lähde].

23 joulukuuta 2006

Listat 2006: biisit


Nyt listataan tämän vuoden parhaat biisit, sopivasti vaikka eräänlaisena joululahjana. 2006 oli taas hyvä vuosi musiikille, sekä uudet että vanhat bändit laittoivat ilmoille laatulevyjä ja lukuisia erinomaisia kappaleita.

Olen tässä jakanut vuoden 2006 biisit kahteen ryhmään, eli sellaisiin jotka todella julkaistiin tämän vuoden aikana sekä sellaisiin jotka ovat - kuten Amerikassa sanottaisiin - "new to me", eli jotka kuulin ensi kertaa vasta tänä vuonna vaikka ne olisikin julkaistu alunperin jo aiemmin. Lista ei ole täysin definitiivinen, joitain kappaleita puuttui koska en löytänyt niistä mp3:sta / jaksanut itse tehdä niistä mp3:sta (mutta kaikki merkittävimmät ovat tässä listassa).

Vuoden biisi 2006: Guillemots - Trains To Brazil [lähdeblogi] Vastustamattoman svengaava ja melodialtaan ainutlaatuinen biisi brittiläis-brasilialaiselta kokoonpanolta (kuvassa).

Muut 2006 - eivät parhausjärjestyksessä:

Lily Allen - Smile [lähdeblogi]
Razorlight - America [lähdeblogi]
Amy Winehouse - Rehab [lähdeblogi]
Dirty Pretty Things - Bang Bang You're Dead
Salem al-Fakir - Dream Girl
James Dean Bradfield - An English Gentleman
New-to-me:
The Cardigans - Explode

22 joulukuuta 2006

Treffit


Olin eilen treffeillä itseni kanssa. Kävimme ensin Eatzissä syömässä sushia. Se olikin lempiruokaani, joten tein oikein hyvän valinnan viedessäni minut sinne. Vihreä tee oli huipputasoista ja sushi-liukuhihna on yhä mahtava.

Sitten menimme elokuviin. Uusi James Bond oli mielestäni erinomainen ja myös minä tuntui pitävän siitä. Paras Bond ikinä, siitä olimme yhtä mieltä.

Elokuvan jälkeen menimme minun luokseni ja vietimme vähän romanttista aikaa aivan yksistään. (Totta puhuen olin itse jo hieman väsynyt, mutta en kehdannut kertoa itselleni.)

Mielestäni treffit olivat oikein onnistuneet ja luulen että myös minä on samaa mieltä. Ehkä tästä kehkeytyy vielä jotain.

20 joulukuuta 2006

Dylan Moran

"Two sugars would be great"


Heräsin äsken päiväunilta. Kello on nyt puoli kuusi illalla. Siivosin vähän ja löysin eri puolilta asuntoa neljä tyhjää Red Bull -tölkkiä. Silityslauta on esillä, vaatemyttyjä, mandariininkuoria ja CD:itä joka puolella.

Menin tänään aamulla yhdeksäksi töihin, ilman että nukuin sitä ennen (kai) yhtään. Vaihtoehdot ovat että joko en nukkunut ollenkaan, tai sitten näin erittäin realistista unta että olisin kieriskellyt sängyssä valveilla.

Jaksoin töissä ihmeen hyvin. Avustamani ala-asteenopettaja oli itsekin niin puhki, että rupesi itkemään luokkansa edessä kesken päivän. Itse en muistaakseni sortunut mihinkään typeryyksiin vaikka unen puutteesta kärsinkin. (Vai haukuinko jonkun nokkavan kuudesluokkalaisen Fubu-housuja? Saattaa olla...)

Eilisiltana oli kyllä hauskaa. (Paitsi Eliten ruoka oli jälkiruokaa lukuunottamatta pieni pettymys. Ateria oli kuitenkin ilmainen, joten en valita.) Trivial Pursuitissa joukkueemme tappio oli niukka, mutta varmasti ansaitu. Itse tiesin muille mahdottomalta tuntuneen Björk-kysymyksen helposti. Ystäväni olivat niin anteliaita, että osuuteni jaetusta taksimatkastamme oli pienempi kuin mitä olisi kuulunut olla. Ja taksin radiosta tuli Beatlesin Revolution ja Oasikselta Some Might Say.

Koko päivä on kyllä ollut todellista hullunmyllyä. Ajantaju on kateissa (on niin pimeääkin, että ulos katsomalla on mahdotonta sanoa, paljonko kello on). Nyt muutama tunti valveillaoloa ja kello taas seitsemältä aamulla soimaan. (Vuoden viimeinen työpäivä!)

Jos saisitte joltain tytöltä sellaisen joulukortin, jossa nimeksenne vastaanottaja-kohtaan olisi laitettu "Pete-buddy", tulkitsisitteko sen niin, että se ei kovinkaan paljon rohkaise minkäänlaiseen romanttiseen tulevaisuuteen?

Pulp - Bar Italia (mp3)

16 joulukuuta 2006

Listat 2006: koukussa


Ensin asiat, joihin olin tänä vuonna koukussa. Tai ei oikeastaan "koukussa"... hmm, ehkä ennemmin niin että olin ihastunut niihin jonkun aikaa (joihinkin pitempäänkin). Asioita, joita oli jonkun aikaa kova halu ja lähes pakko tehdä / syödä / kuunnella / tms, niin ettei olisi halunnut harrastaa oikein mitään muuta. Osasta pidän vieläkin, osa on mennyt jo selvästi ohi. Siispä tällaista oli vuonna 2006:

Pepsi, maku-Pepsit, Pepsi sitruunalla, root beer, Bailey's, paahtoleipä, bagelit, lemon curd, punakantinen Jacky-makupala, vispipuuro, Omar hillolla, nuudelit, Picnicin club sandwich, Blur: Battery In Your Leg, Garbage: You Look So Fine (Fun Lovin' Criminals Version), The Cardigans: Explode, U2: Window In The Skies, uimaranta, lenkkeily, mandariinit, IGS, Helsingin Sanomat, kylpy, nukkuminen, elokuvissa käyminen, puvun käyttäminen, joulukalenterit, teksti-TV, yöpyöräily, italialainen jäätelö, Oasisgeneration.com, Nintendo-emulaattorit, The Killers: Sam's Town -levy, hymiöiden keräily, teen keittäminen, kirjastossa tahallisen myöhään oleminen, kissanristiäisiin osallistuminen, Hawaii Twin -halpispizzat, Guillemots: Trains To Brazil, Jay-Z: Song Cry (MTV Unplugged), autossa istuminen, kakut, tentistä pois pääseminen, Hard-Fi: Stars Of CCTV -levy, rock-visa, The Divine Comedy: Tonight We Fly, netti-Kimble, kesäaamut, eBay, peliautomaatit, The Libertines: Death On The Stairs, Mariah Carey: Without You, parhaan mahdollisen mustekynän etsiminen, Civilization IV, Danone-kookosrahka, The Ark: It Takes A Fool To Remain Sane, säätietojen kyttääminen, Engrish.com, barbeque-HP, YouTube.

P.S. Lista päivittyy sitä mukaa, kun muistan lisää asioita.

15 joulukuuta 2006

Vuoden loppulistat

Vuoden lopussa lähes kaikkien lehtien palstat, televisio-ohjelmat ja blogit täyttyvät listoista, joilla listataan vuoden parhaat mitkäikinä.

Aion itsekin osallistua kyseiseen ilmiöön, koska pidän sekä lopuista että listoista ja vuoden loppulistoissa nämä kaksi asiaa yhdistyvät hienolla tavalla.

Tässä tullaan listaamaan ainakin totta kai vuoden parhaat levyt ja biisit (mutta vähän eri tavalla kuin ehkä yleensä), vuoden parhaat postaukset tässä blogissa (ehkä on hyvä katsoa vähän, mitä on tullut kirjoiteltua) ja ehkä vuoden parhaat lauseet (voittaja on ehdottomasti selvillä, mutta saan listan aikaiseksi vain jos muistan joitain muitakin).

Aloitetaan kuitenkin jollain aivan muulla...

Paras suomalainen video?

Näin tänään aamulla MTV:ltä Apulannan uuden videon Koneeseen kadonnut ja se saattaa olla paras suomalainen musiikkivideo ikinä.

En tiedä, miltä se näyttää tietokoneen ruudulla, mutta ainakin teeveessä sen erotti muista suomalaisista (ja monista ulkomaalaisistakin - esim. sitä ennen tullut Scissor Sistersin uusi näytti tämän rinnalla köykäiseltä) videoista nimenomaan teknisistä seikoista. Video on luultavasti kuvattu aivan oikealle filmille ja siinä on suoritettu erittäin onnistettu värinmäärittely; siniset näyttävät tummilta ja harmaat selkeiltä ja Toni Wirtasen takki värisee jotenkin ihmeellisesti.

Video näyttää siltä, että siihen on laitettu melko paljon rahaa ja aikaa - enemmän kuin Suomessa musiikkivideoihin yleensä. Mielestäni se on videona aivan kansainvälistä tasoa.

Itse biisistä en kyllä pidä yhtään. Apulannan nykytyylinen suomirock/synkistely/nu-metal -viritelmä on mielestäni todella hermoon käyvää.

13 joulukuuta 2006

Uusi Stupido

Suomen paras levykauppa Stupido Shop muutti viime viikolla uusiin tiloihin, toiselle puolelle samaa Iso-Roobertinkatua. Uudessa kaupassa on enemmän lattiapinta-alaa ja täten myös mahdollisuudet entistä laajemmalle valikoimalle.

Suurimman muutoksen Stupidon suhteen koin kuitenkin tänään, kun menin hakemaan Babyshamblesin The Blinding -EP:tä. Asettaessani levyn tiskille, ennen melko nuivan tuntuinen ja niukkasanainen myyjä puhkesi innostuneen näköiseen hymyyn ja sanoi "Tämä on hyvä!". Ällistyin kovasti, koska kaikilla edellisillä kerroilla tämä myyjä on suhtautunut ostoksiini jokseenkin ylenkatsovasti ja olen luullut, että häneltä saisi mukavaa palvelua vain, jos on hankkimassa jotain coolia nu jazzia tai electroclashia tai mitä lie vintage soulia.

Osasin vastata tähän äkkinäiseen asiakaskontaktiin vain "Ai jaa?", mutta se ei onneksi tyrehdyttänyt kommunikaatiota. Myyjällä oli lisää kehuja Babyshamblesille: "Kyllä, tiukkaa kamaa. Hittiainesta! Saisivat julkaista koko levyn tällaista materiaalia" (tms.). Sitten kritisoimme yhdessä bändin viimevuotista Down In Albion -levyä ja kerroin, että kuulemani mukaan Babyshambles äänitti The Blinding -sessioissa levyllisen verran materiaalia, joten julkaistavia lauluja kyllä olisi, jos bändi ja levy-yhtiö vain niin haluaisivat.

Kaiken lisäksi Stupidon myyjä oli totta kai oikeassa: The Blinding on parasta mitä Babyshambles on ikinä julkaissut ja ainakin lähellä jopa The Libertinesin tasoa. Jo kesällä kuultu Beg, Steal Or Borrow tuntuu kuin kadonneelta Libertines-kappaleelta ja nimibiisi The Blinding on todella tarttuva pätkä. Koko EP on erittäin hyvä. Onneksi Babyshambles alkaa viimeinkin lunastamaan lupauksiaan.

Lataa:

The Blinding [lähdeblogi]
I Wish [lähdeblogi]

P.S. Tänään olen taas fixaillut ovikoristetta jonkun puolisen tuntia. Alkaa mennä jo vaikeaksi. Se ei vain millään tahdo pysyä paikallaan (vai repivätkö kateelliset naapurit sen aina yöllä alas?). Viime päivinä olen käyttänyt tähän aiheeseen enemmän aikaa kuin tenttiin lukemiseen!

12 joulukuuta 2006

Top-asiat, #1: jutut


Maailman parhaita asioita ovat "jutut".

Hauskat jutut, oudot jutut, syvälliset jutut, lyhyet jutut, pitkät jutut, surulliset jutut, käsittämättömät jutut...

En halua liian tarkkaan määritellä, mitkä ovat juttuja. En siis tarkoita pelkästään kertomuksia tai tarinoita, vaikka jutut ovat ehdottomasti niitäkin. Niitä voi saada kirjoista, televisiosta, elokuvista tai kuulla joltain.

Ehkä parhaita ovat sellaiset jutut, joihin pääsee itse mukaan.

Se, että tehdään jotain ihan outoa. Lähdetään keskellä yötä Sibelius-monumentille hengailemaan. Rakennetaan piparkakkutalo, joka näyttää prikulleen samalta kuin vastapäinen asunto, huonekaluineen päivineen. Etsitään kadonnutta avainta joka paikasta (jopa kadulta), ja se löytyykin housujen taskuista pesukorista. Listataan kaikki Suomen televisiossa ikinä esitetyt sarjat niin, että niiden nimeen vaihdetaan johonkin kohtaan sana "molu". Uskotaan, että paras koskaan kirjoitettu kirja on nimeltään "Aavehevoset".

Tai jotain.
Sellaiset jutut ovat parhaita.

Ehkä se, kun arkipäivästä löytyy jotain uutta ja outoa. Että pääsee eri tasolle.

Luulen, että tämän takia Seinfeld on suosikkiohjelmani. Sehän käsitteli oikeastaan pelkkiä juttuja. Eli se ei kertonut mistään, vaan kaikesta.

Tässä se on!

(Klikkaa kuvaa, että näet sen oikean kokoisena.)
Tänään meni vielä 15 minuuttia lisää, kun korjailin repsahtaneita ripustuksia kotiin tultuani. Ei ole helppoa olla kaupungin komeimman ovikoristeen isäntä. Mutta on se sen arvoista, katsokaa nyt!

11 joulukuuta 2006

Oho


Teinpäs äsken jotain outoa. Käytin n. 45 minuuttia oveni koristelemiseen joulukoristeilla. Naapureilla oli jo pari viikkoa sitten ihan kivat ovikoristeet, ja sanoin joillekin ihan vitsillä että tuosta täytyy panna paremmaksi...

Tänään sitten hain Sokokselta mauttomimmat joulukoristeet mitä löysin (kultaisia ja hopeisia oksia, vaaleanpunaisia helmiä, jonkin ihmeellisen ja todella blingin riipustettavan jutun) ja teippasin / tarrasin ne kaikki kiinni oveen. Siinä meni tosiaan tajuttoman pitkään ja se tuntui erittäin typerältä. Lopputulos on kyllä mahtavan älyttömän näköinen.

Mutta pitääkö hölmöjen juttujen eteen nähdä näin paljon vaivaa? Näköjään.

Muuta: Olen todella onnekas siinä, että satun tuntemaan niin loistavia, kivoja ja nerokkaita ihmisiä. Kiitokset kaikille, joiden kanssa olen ollut tekemisissä viimeisten 48 tunnin aikana!

Top-listan ykkössija huomenna.

Top-asiat, #2: biisit

Lista lähenee loppuaan. Olin itsekin yllättynyt siitä, että "biisit" ei ollutkaan ykkösenä, mutta näin se vain on. Ykkössijalla oleva asia on huippupaikkansa ansainnut. (Edellisiin lisäyksenä muuten sen verran, että Peppi Pitkätossu jos kuka on maverick!)

Joka tapauksessa, musiikki on selkeästi maailman toiseksi siistein juttu, ja "biisi" on musiikin perusyksikkö. Ainahan sitä voi pitää hyvistä levykokonaisuuksista tai arvostaa jonkun artistin kokeilunhalua tai jotain, mutta pohjilmmiltaan biisien pitää olla hyviä - se on tärkeintä.

Biisit auttavat elämässä aivan konkreettisesti. En voi kuvitellakaan, miten jotkut voivat istua bussissa/junassa/aulassa kuuntelematta musiikkia. Silloin kuulee vain vauvojen itkua, moottorien ääniä tai toisia ihmisiä puhumassa matkapuhelimiinsa. Se ei ole sitä, mitä pitäisi kuulla.

Kuuntelemalla biisejä voi elää aivan omassa maailmassaan. Ympärillä saattaa olla vaikkapa Helsingin ankea Rautatientori, mutta biisien kautta voit itse olla esimerkiksi crack-luolassa Itä-Lontoossa, Tokion neonvalomeressä ("Neonvalomeri" kuulostaa kyllä todella huolestuttavasti joltain Kaija Koon jutulta) tai USA:n autiomaita halkovilla valtateillä. Yhdessä pienessä iPodissa sinulla voi olla koko maailma. Kokonaisia mielentiloja voi muokata kuuntelemalla erilaisia biisejä. Esimerkiksi sadetta varten on monenlaista musiikkia. Voi kuunnella sellaista hilpeää sademusiikkia, joka tekee sateessa olemisesta siistiä, tai sitten synkkää sademusiikkia, joka saa haluamaan nopeasti sisälle kuivaan.

Outo ilmiö on myös se, miten biisit jäävät soimaan päähän. Joskus joutuu kävelemään päiviä joku ärsyttävä melodia päässään, tai joskus heti aamulla herätessä on joku biisi mielessä. Joskus päässä on jotain, mistä ei muista, mitä se on. Silloin joutuu miettimään kovasti, ja jos lopulta muistaa, onnistumisen tunne on mahtava.

Lopuksi kolme hienoa, aivan satunnaisesti valittua biisiä (kaksi näistä on kyllä TOP50 Biisit listalla, jonka tein keväällä):

Blur - Beetlebum [lähdeblogi]
Oasis - Champagne Supernova [lähdeblogi]
The Bluetones - If... [lähdeblogi]

09 joulukuuta 2006

Top-asiat, #3: kauniit / onnelliset hetket

Tätä kohtaa listalla on hankala selittää. Se ei ole kovin konkreettinen, vaan melko laaja ja ehkä jotenkin epätarkka.

Mutta hienoja juttuja elämässä ovat kauniit asiat. Sellaiset hetket, kun mikään ei voisi olla paremmin kuin se juuri silloin sattuu olemaan.

Esimerkiksi jos näkee kadulla jonkun kauniin tytön, tulee itse onnelliseksi että joku voi olla niin kaunis. Tai jos näkee eläkeläisparin pitävän toisiaan kädestä ja näyttävän onnelliselta, itsellekin tulee hyvä mieli. Tai jos joku vaikuttaa tyytyväiseltä työhönsä. Tai vanhemmat pienten lastensa kanssa.

Tai hymyily. Hymyn näkeminen on yksi hienoimmista jutuista. Se jos joku on ensin vakavan oloinen, mutta jos hänet saa hymyilemään.

Toivottavasti jutun pointti tuli jotenkin selville. Omasta mielestäni tähän mennessä julkaistu lista näyttää mahtavalta. Pitäisi varmaan omistaa koko elämänsä näiden asioiden jahtaamiselle. Se olisi hyvä tarkoitus elämälle.

07 joulukuuta 2006

Pandaa ruoaksi


Tein tänään ranskan-tentissä kirjoitelman, johon olin melko tyytyväinen. Aiheena oli, että asiakas ei osaa ravintolassa päättää, mitä haluaisi, ja tarjoilija yrittää auttaa. Jotenkin näin se meni (mutta siis kokonaan ranskaksi). Vaadittu 150 sanaa ei tainnut aivan tulla täyteen...

- Anteeksi, monsieur, mutta ettekö osaa päättää mitä haluaisitte tänään syödä?

- Olette aivan oikeassa: en osaa päättää. Listanne on laaja kuin Aasian manner.

- Ahaa, pidätte siis aasialaisesta ruoasta? Siinä tapauksessa, saisinko suositella erikoisuuttamme: pandaa itämaisten vihannesten kanssa?

- Eh, pandaa! Kauhistus! Olen nähnyt pandoja eläintarhassa, enkä ikinä voisi syödä niitä!

- Todellako, monsieur? Erittäin valitettavaa. Ehkä siis pizza sopisi paremmin makuunne?

- Eh, pizzaa! Kauhistus! Olen nähnyt pizzoja eläintarhassa, enkä voisi ikinä syödä niitä!

- Todellako, monsieur? Luulenpa, että te olette häiriintynyt idiootti. Mitä teidän pitäisi tehdä, olisi juoda lasi vettä ja ottaa lääkkeenne.

- Viimeinkin hyvä ehdotus! Lasi vettä, joitain lääkkeitä ja itämaiset vihannekset, kiitos.

Abandontunes: Kask


Abandontunes eli unohdetun musiikin sarja jatkuu.

90-luvulla Ruotsissa oli suosittu "brittipop"-bändi nimeltä Brainpool. Brainpool teki yksinkertaista, tarttuvaa ja melko epäomaperäistä kitarapoppia ja saavutti sillä suurta menestystä Ruotsin rajojen sisäpuolella. Hitti Sister C'mon soi kyllä Suomen radioissakin.

Sitten vuonna 1997 Brainpoolin solisti, tyttöjen suosikiksi noussut Jan Kask päätti lähteä soolouralle ytimekkäällä sukunimellään Kask. Itse törmäsin ensimmäisen kerran Kaskiin, kun hän oli esiintymässä edesmenneessä Jyrki-ohjelmassa joskus vuoden 1998/99 paikkeilla. Erityisesti kappale Golden Heart ja Kaskin kullanvärinen Les Paul -kitara jäivät mieleen.

Sitten unohdinkin Kaskin pitkäksi aikaa. Juuri ennen joulua 2002 kävin levymessuilla, ja löysin sieltä Kaskin levyn Wrestling My Case (kyllä, jo Brainpoolin ajoilta alkanut tapa hölmöihin nokkeluuksiin jatkui soololevynkin nimessä) parilla eurolla. Se oli ehkä hinta/laatu -suhteeltaan paras kauppa, jonka olen ikinä tehnyt, nimittäin Wrestling My Case sisältää sekä Golden Heart -hitin että 9 muuta tyylillisesti ja teknisesti täydellistä pop-kappaletta.

Jan Kaskilla on erehtymätön kyky keksiä kappaleisiinsa tarttuvia melodioita ja toteuttaa ne tavalla, joka samaan aikaan sekä kunnioittaa esikuviaan (esim. beatlemäinen basso Younger Generationissa) että pyrkii johonkin aivan uuteen. Wrestling My Case on sellainen levy, jota voi kuunnella melkein milloin vain ja missä tahansa - sen musiikki toimii useammassa kuin yhdessä tilanteessa ja useammassa kuin yhdessä tunnelmassa.

Albumi ei ollut mikään menestys (5000 myytyä kappaletta on joku arvio), ja tämän jälkeen Jan Kaskista ei ole (ainakaan Suomeen asti) kuulunut. Tällä hetkellä Kask on todellakin musiikin abandonwarea, koska yhdistetyllä Google/AltaVista/Wikipedia -haullakaan ei miehestä löytynyt melkein mitään: ei kotisivua, ei MySpacea, ei levyä nettikaupoista... Vain yksi Aftonbladetin haastattelu ja piskuinen Wrestling My Casen kansikuva.

Siispä tässä tarjolla 4 hienoa kappaletta Kaskin ensimmäiseltä ja toistaiseksi ilmeisesti ainoalta albumilta. Oma suosikkini on ehdottomasti Younger Generation, joka kuulostaa todella vaivattomalta - sellaiselta kappaleelta, että sen säveltäjä on saanut aikaan jotain hienoa sen suuremmin mitään yrittämättä.


Feathers & Down

"... Just you sleep a little, baby
Leave the world alone and later
If you wake up alive

That old blanket of sorrow
Could be feathers and down
Your blanket of woe
Would leave you alone"

The Cardigans - Feathers & Down (mp3)

Mielestäni The Cardigansin kappale Feathers & Down kertoo siitä tunteesta, kun ei halua tehdä mitään muuta kuin nukkua, mutta nukkuminen tapahtuu surujen ja huolien "peiton" alla. Haluaa nukahtaa, että pääsisi pois huolistaan ja toivoo, että ne pysyisivät poissa myös sitten kun on herännyt.

Se on erittäin rohkea aihe kappaleelle, paljon rankempaa materiaalia kuin minkään hevibändin jutut, jos asiaa miettii.

Voi se tietysti kertoa jostain muustakin.

05 joulukuuta 2006

Päivän paradoksi


Miksi partureilla / kampaajilla on itsellään aina huonot hiukset? Miehillä kalju tai naisilla joku ihme kasari-takatukka-värihirvitys.

En ehkä ikinä ole nähnyt cool-hiuksista parturia.

P.S. Hyvää itsenäisyyspäivää!

04 joulukuuta 2006

Studiopäivä ;-)


Kävin tänään hakemassa jaetun mikrofonimme pois kaverin luota ja nauhoittelin kotona ensi kertaa yli kolmeen vuoteen. Oli erittäin hauskaa. Tällä kertaa en ehkä aio olla tuotannon suhteen aivan yhtä kunnianhimoinen kuin viimeksi, akustiset kitarat (ja ehkä tamburiini) saavat riittää tällä kerralla.

Katsotaan jos jossain vaiheessa tulee jotain mp3:sia tänne. Laulupuolessa on ehkä eniten hiomista vielä. En oikein itse osaa sanoa, meneekö se hyvin vai ei. Tai siis... omasta mielestänihän se menee totta kai todella hyvin, mutta en ole varma miltä se kuulostaa ulkopuolisten korviin. No, saas nähdä.

03 joulukuuta 2006

Pete Doherty tämän viikon torstaina


Tyylikäs kuva. Pete Doherty tämän viikon torstaina, tulossa Kate Mossin luota. Tällä sivulla lisää kuvia. Babyshamblesin The Blinding -EP ilmestyy UK:ssa huomenna.

02 joulukuuta 2006

"The" Monk


Tv-sarjasta Monk esitettiin tänään erinomainen jakso nimeltä "Monk ottaa lääkkeensä". Siinä sarjan käsikirjoittajat heittivät koko Monkin hahmon täysin päälaelleen: Monk sai ahdistuslääkettä, joka poisti hänen bakteeri- ja muut fobiansa ja teki hänestä rennon kaverin, mutta vei hänen pikkutarkkuuteen perustuvan ilmiömäisen kykynsä ratkaista rikoksia.

Uusi, ei-ahdistunut Monk jätti paidan ylimmät napit auki, söi toisten lautasilta, kätteli ihmisiä ja kutsui itseään lempimellä The Monk. Hän vaikutti erittäin onnelliselta. Tämä oli katsojalle hankala dilemma, sillä totta kai toivoisi Monkin olevan onnellinen, mutta toisaalta toivoisi hänen löytävän nokkelasti johtolankoja ja ottavan kiinni rosvoja.

Loppujen lopuksi (eli "loplop", kuten ilmeisesti sanotaan) Monk kyllästyi The Monkiin ja lakkasi ottamasta onnellisuuspillereitä. Hänestä tuli taas oma ultavarovainen itsensä ja hän ratkaisi kimurantin ampumistapauksen. Onnellinen loppu, siis.

Erittäin taidokkaasti käsikirjoitettu jakso, ja nimenomaan sellainen jonka voi tehdä vasta sarjan ollessa pidemmällä kuin aivan ensimmäisillä tuotantokausillaan!

Top-asiat, #4: maverickit


Englannin kielen sanalle maverick ei mielestäni ole täysin vastaavaa suomennosta. Wicktionary kertoo, että maverick on sekä adjektiivi että substantiivi. "Being independent in thinking or actions, and showing it" ja "one who doesn't abide by the rules".

Eli maverick henkilö on sellainen, joka tekee omat päätöksensä riippumatta muiden mielipiteistä. Tällaisia henkilöitä arvostan hyvin paljon, heissä on harvinaista karismaa ja viisautta. Vaatii rohkeutta uida vastavirtaan - ja toisten mielestä se saattaa vaikuttaa typeryydeltäkin. Maverickit ovat yleensä niitä, jotka saavat viimeiset naurut.

Todellisia tai fiktiivisiä maverickeja ovat mielestäni mm. Liam Gallagher, Richard Ashcroft, Jarvis Cocker, Lovejoy, BB:n Kaarlo ja Willy Wonka.

Olen sen verran onnekas, että tunnen itsekin muutaman oikean maverickin (ja kiitollinen siitä, että näistä todistetusti yksi lukee tätä blogiakin!). He ovat osoittaneet maverickiutensa arjen teoilla, mm. muuttamalla opiskelemaan kauas kotoaan, käyttämällä outoja hattuja, pitämällä epäcoolista musiikista tai vain yleisesti pitämällä päänsä ja olemalla loppujen lopuksi oikeassa.

Haluaisin kovasti itsekin olla maverick, mutta siihen ei pysty väkisin vaan se on luontainen ominaisuus. Uskon silti, että se voi kehittyä ajan myötä kun kypsyy ja kasvaa. Tähän mennessä maverickein tekoni oli jättää varusmiespalvelus kesken neljän päivän jälkeen pari vuotta sitten (teko, josta on tähän mennessä seurannut oikeastaan pelkkää hyvää), mutta on tavallaan kuvastavaa että oma maverickeuteni oli oikeastaan enemmän jonkin tekemättä jättämistä kuin jonkin tekemistä.

Lopuksi pitää huomauttaa, että raja aidon maverickin ja muuten vain ärsyttävän paskiaisen tai kylähullun välillä ei ole mitenkään ohut. Jos tiedätte, mitä tarkoitan.

01 joulukuuta 2006

Rankka viikko ohi


Olipas tosiaankin harvinaisen rankka viikko! En tiedä mistä se johtuu, mutta tällaisia huonoja viikkoja näyttää aina välillä tulevan. Edellinen oli joskus lokakuussa.

Maanantai oli ihan huippuhuono, tiistai todella huono, keskiviikko huono ja torstai enää semi-huono. Perjantai oli oikeastaan todella hyvä. Vähän vaikea sanoa, mikä oli syynä mutta paikoin olo oli todella heikko. Kyllä se stressistä johtuu, mutta ei tässä nyt (ainakaan joihinkin henkilöihin verrattuna) ole mitään järjettömiä määriä stressiä ollut. On kyllä ollut monia tekijöitä, jotka ovat yhdessä korostaneet tilannetta.

Viime vuosien tapahtumien johdosta stressinsietokykyni tuntuu vain olevan ihan nollassa. Saan ihan fyysisiä oireita: raajat tuntuvat puutuneilta, kädet tärisevät ja kuulo huononee. Ei haluaisi puhua kenellekään, vaan vain nukkua koko ajan.

Eilisillasta lähtien asioiden laita alkoi kuitenkin kääntyä paremmaksi. Näin erästä ystävää, puhuin toisen kanssa puhelimessa, join hyvää Pepsiä ja sain nukuttua tarpeeksi. Tänään ehdin luennolle ja sain pari käytännön asiaa hoidettua. Kaikki oli tänään valoisampaa (kirjaimellisestikin). Vaikka pyörästä puhkesi rengas, sekään ei tuntunut haittaavan. Esimerkiksi tiistaina sama asia olisi voinut olla eri luokan juttu.

Eräs asia, joka sai minut pysymään kohtalaisen järjissäni tällä viikolla oli The Cardigansin loistava levy Long Gone Before Daylight. Kyseisellä levyllä The Cardigans yhdistelee lievästi country-vaikutteista amerikkalaistyylistä rokkia pohjoismaiseen melankoliaan ja 60-luvun pop-tyylikkyyteen. Jos juuri nyt pitäisi tehdä lista suosikkilevyistä, Long Gone Before Daylight voisi olla vaikka TOP10:ssä.

Muutama akustinen versio levyn biiseistä KCRW-radion sessiosta vuodelta 2004 [kaikkien lähdeblogi]:

Communication (toimii hienosti tällaisena riisuttunakin versiona!)
And Then You Kissed Me (samoin tämä)

Toivottavasti ensi viikko ei ole samanlaista ala- ja ylämäkeä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...