Näytetään tekstit, joissa on tunniste hauskat jutut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hauskat jutut. Näytä kaikki tekstit
20 huhtikuuta 2011
Lord of the Lobsters
En tiedä, mitä tässä oikein tapahtuu, mutta mitä ikinä se onkaan, se tapahtuu.
Bonus: Myös tämä on erittäin ilahduttava pätkä. Pingviiniä kutitetaan ja se nauraa:
21 maaliskuuta 2011
Android-kitara
En pakannut kitaraani mukaan tänne Englantiin ja olen ikävöinyt sitä välillä melko kovastikin. Tänään kokeilin korvikkeeksi ladata puhelimeeni ohjelman, joka simuloi kitaraa. Kuten YouTubesta löytyneestä videosta näkyy, Solo Guitar Lite on kohtalaisen hauska lelu, vaikka varsinaisen kitaran kanssa sillä on hyvin vähän tekemistä. Beady Eyen The Roller sujui kuitenkin puhelinkitaralla aivan mukavasti!
Voisin kuvitella, että lähitulevaisuudessa tämän kaltaisilla ohjelmilla voisi saada aikaan vaikka mitä hauskaa. Ehkä pitäisi kokeilla piano-ohjelmaa seuraavaksi?
Muuta: Vaikuttaa siltä, että poptähdet käyvät tällä hetkellä yhä nuoremmiksi ja nuoremmiksi. Viime aikojen sensaatioita ovat olleet tietysti Justin Bieber ja Willow Smith, ja tätä kaksikkoa seuraa nyt Rebecca Black. Kaikkia tämän hetken esiteiniartisteja yhdistää se, että heidän musiikkinsa on aivan kamalaa (teinimusiikkimarkkinat taitavat toimia niin, että yleisölle menee läpi aivan mikä tahansa, koska se ei ole koskaan saanut kuullakseen mitään parempaa - tässä olisi vanhemmilla kasvattamisen paikka: Beatles autoradioon soimaan koulukyytimatkoilla, tms!). Rebecca Black pääsee kamaluudessa kuitenkin tavallaan melko innovatiiviselle tasolle: Friday-hitin (YouTubessa tällä hetkellä reilut 30 miljoonaa katselukertaa) sanoitus on niin epäsanoitusmainen, että se on oikeastaan jo aika hieno:
Yesterday was Thursday, Thursday
Today is Friday, Friday (Partyin’)
We so excited
We so excited
We gonna have a ball today
Tomorrow is Saturday
And Sunday comes afterwards
I don’t want this weekend to end
Pidän siitä, että sanoituksessa ei ole käytännössä lainkaan perinteisiä riimejä. Aivan kuin olisi vain kirjoitettu jonkinlainen mindmap käsitteen 'perjantai' ympärille ja laitettu se suoraan biisin sanoitukseksi. "Tomorrow is Saturday / And Sunday comes afterwards" - eipä siinä voi väittää vastaan!
Ja kuten Willow Smithiä jokunen aika sitten coveroi "Neil Young" ja Bruce Springsteen, Rebecca Blackin hittiin on nyt tarttunut "Bob Dylan"!
27 helmikuuta 2011
Helsingin energiaa
Pikku-Gallagher on päässyt kertomaan oman näkökantansa sähköyhtiön toiminnasta. Kuva on Helsingin Energian Helen-asiakaslehdestä 1/2011. (Kiitos, J!)
15 helmikuuta 2011
Uusi Elbow-video
Elbow julkaisee uuden singlensä Neat Little Rows tämän kuun lopussa, ja biisin videon voi nähdä yllä. Tuntuu siltä, kuin Neat Little Rows olisi tavallaan paluu Cast Of Thousandsin tai Leaders Of The Free Worldin tunnelmiin: tässä Elbow kuulostaa synkemmältä ja sisäänpäin kääntyneemmältä kuin melko vapautuneella The Seldom Seen Kidillä. Omasta mielestäni kappale ei ole aivan yhtä hyvä kuin toinen uudelta levyltä julkaistu maistiainen, Lippy Kids, mutta Elbow'ssa on aina kyse ennen kaikkea kokonaisista albumeista eikä yksittäisistä biiseistä.
Edit 18:10: Hoksasin vasta nyt, että Neat Little Rows on kuin hidastettu ja elbow'tettu versio Kula Shakerin kappaleesta S.O.S.!
Minulla on tällä hetkellä liput 10:een tulevaan konserttiin Lontoossa, mm. Peter Dohertyyn ja Beady Eye'hin, mutta se, jota odotan kaikkein eniten, on ehdottomasti Elbow.
Muuta:
Jos joskus tuntuu siltä, ettei ole saanut elämässään oikein mitään aikaiseksi, kannattaa lohduttautua esimerkiksi sillä, että Vladimir Putin ei vielä kolmikymppiseksikään asti näyttänyt käytännössä minkäänlaisia merkkejä siitä, että hänestä vielä joskus tulisi dikt... eh, presidentti. Luin eilen kirjaa, joka kertoo Putinin noususta, ja siinä sanottiin näin:
"Life in East Germany with his growing family was easy -- Putin regularly ordered kegs of beer and put on 25 pounds. 'He didn't look like a man who had highly ambitious plans for the future.' --"
Ehkä me muutkin voimme siis ottaa aivan rauhassa.
Lopuksi:
Tässä on nerokas blogi: Someone Else Will Put It Back. Blogiin on kerätty valokuvia vääriin hyllyihin päätyneistä tavaroista mm. englantilaisissa supermarketeissa, ja kuvia tukevat useimmiten melko nokkelat tai absurdit kuvatekstit. Pidän aina siitä, kun arkisista asioista löydetään jotain kummallista.
21 tammikuuta 2011
26 syyskuuta 2010
17 syyskuuta 2010
Kiiltävä porkkana
Mitä tämä kuntokeskus haluaa loppujen lopuksi oikein myydä? Voisiko mainoksen kuva olla enää yhtään vihjailevampi?
Muuta: Tiedättehän, kun välillä alkaa itse mielessään rallatella tuttuja biisejä muunnelluilla sanoituksilla? Torstai-aamuna päässäni soi hyvin outo goottiversio The Who -klassikosta I'm A Boy: "I'm a goth, I'm a goth but my ma won't admit it", ja niin edespäin. Mistäköhän näitä aina välillä oikein tulee?
Muuta: Tiedättehän, kun välillä alkaa itse mielessään rallatella tuttuja biisejä muunnelluilla sanoituksilla? Torstai-aamuna päässäni soi hyvin outo goottiversio The Who -klassikosta I'm A Boy: "I'm a goth, I'm a goth but my ma won't admit it", ja niin edespäin. Mistäköhän näitä aina välillä oikein tulee?
31 elokuuta 2010
Vaimo, koira ja trampoliini
Tiistain sijaisuuspäivän satoa:
Kolmasluokkalaisilta kysyttiin kirjan tehtävässä näkemyksiä tulevaisuudesta. Mm. toiveammattia, ihanneperhettä, asuinpaikkaa, jne. Vastaukset olivat toisaalta hyvin konservatiivisia (niin kuin lapset useimmiten ovat) ja toisaalta taas melko edistyksellisiä.
Lähes kaikki luokan pojat halusivat insinööreiksi ja kaikki tytöt opettajiksi. Paitsi yksi poika halusi lentokapteeniksi (joka lentää vain öisin, koska "silloin mittarit näkee paremmin") ja yksi näyttelijäksi. Kahden pojan toive oli työskennellä Puolustusvoimissa ja muuttaa yhdessä asumaan Kuopioon. Se kuulosti mielestäni monellakin tapaa hieman kyseenalaiselta, mutta pojat itse olivat visiossaan vilpittömiä.
Mielenkiintoisin oli kuitenkin kysymys perheestä. Yllättäen yli puolet luokan oppilaista ei haluaisi lainkaan hankkia lapsia. Perustelutkin olivat aivan samansuuntaisia kuin itselläni: "Niille täytyy ostaa hirveesti ruokaa ja kaikki rahat menee siihen." ja "Entäs, jos syntyy vammanen lapsi?" Joko oma ajatusmaailmani on 9-vuotiaan tasolla tai sitten nämä kolmasluokkalaiset olivat harvinaisen nerokasta sakkia. Post-mattivanhaslaisessa ydinperheautomarkettiunelmassa tällaiset antiperhevastaukset ilahduttivat mieltäni kovasti.
Yksi poika ei halunnut lasta, mutta toivoi vaimoa ja koiraa. Kun sitten tuli vuoro luetella unelmakodin ominaisuuksia, tämä poika halusi omakotitalon pihalle ehdottomasti leikkimökin ja trampoliinin. Tiedustelin, olisiko leikkimökki kovin tarpeellinen, jos ei olisi lapsia, mutta kuulemma kaikelle tulisi käyttöä ihan vain vaimon ja koiran kanssa kolmeen pekkaan. Mikäs siinä.
Kolmasluokkalaisilta kysyttiin kirjan tehtävässä näkemyksiä tulevaisuudesta. Mm. toiveammattia, ihanneperhettä, asuinpaikkaa, jne. Vastaukset olivat toisaalta hyvin konservatiivisia (niin kuin lapset useimmiten ovat) ja toisaalta taas melko edistyksellisiä.
Lähes kaikki luokan pojat halusivat insinööreiksi ja kaikki tytöt opettajiksi. Paitsi yksi poika halusi lentokapteeniksi (joka lentää vain öisin, koska "silloin mittarit näkee paremmin") ja yksi näyttelijäksi. Kahden pojan toive oli työskennellä Puolustusvoimissa ja muuttaa yhdessä asumaan Kuopioon. Se kuulosti mielestäni monellakin tapaa hieman kyseenalaiselta, mutta pojat itse olivat visiossaan vilpittömiä.
Mielenkiintoisin oli kuitenkin kysymys perheestä. Yllättäen yli puolet luokan oppilaista ei haluaisi lainkaan hankkia lapsia. Perustelutkin olivat aivan samansuuntaisia kuin itselläni: "Niille täytyy ostaa hirveesti ruokaa ja kaikki rahat menee siihen." ja "Entäs, jos syntyy vammanen lapsi?" Joko oma ajatusmaailmani on 9-vuotiaan tasolla tai sitten nämä kolmasluokkalaiset olivat harvinaisen nerokasta sakkia. Post-mattivanhaslaisessa ydinperheautomarkettiunelmassa tällaiset antiperhevastaukset ilahduttivat mieltäni kovasti.
Yksi poika ei halunnut lasta, mutta toivoi vaimoa ja koiraa. Kun sitten tuli vuoro luetella unelmakodin ominaisuuksia, tämä poika halusi omakotitalon pihalle ehdottomasti leikkimökin ja trampoliinin. Tiedustelin, olisiko leikkimökki kovin tarpeellinen, jos ei olisi lapsia, mutta kuulemma kaikelle tulisi käyttöä ihan vain vaimon ja koiran kanssa kolmeen pekkaan. Mikäs siinä.
03 elokuuta 2010
Hipster-Honda
Ihan kohtalaisen hauska idea tässä Hondan australialaisessa mainoksessa. Varsinkin toisella puoliskolla on aika hyviä juttuja.
Mutta onko hipstereille nauraminen jo tavallaan enemmän hipsteriä kuin hipsterinä oleminen? Jonkinlaista post-hipster -metahipsteröintiä?
Ainakin aiheen ja tyylin käyttäminen mainoksessa on aina varma merkki siitä, että trendi alkaa olla jo enimmäkseen ohi. Ja hyvä niin.
(Tässä mainoksessa on hienoa myös ylipäätään se, että australialaiset saavat omat Honda-mainoksensa eikä siellä käytetä jotain yleisiä jenkki- tai eurospotteja.)
01 heinäkuuta 2010
Old Spice
Old Spice taitaa todellisuudessa olla melko tunkkaisen hajuista, mutta ainakin nämä mainokset ovat raikkaita ja hauskoja. Pidän kovasti tällaisesta huumorista, jossa uusia vitsejä tykitetään kahden kappaleen sekuntivauhdilla ja kaikki vedetään täysin överiksi. I'm on a horse!
(Myös nämä eri sarjaan kuuluvat Old Spice -mainokset ovat viihdyttäviä.)
28 kesäkuuta 2010
Kirjasyksyn odotetuin teos
Tulevan syksyn uutuuskirjoista luultavasti kiinnostavin on Oasiksen ex-rumpali Tony McCarrollin muistelmateos The Truth, The Noel Truth Is Nothing Like The Truth, jossa McCarroll tulee todennäköisesti tekemään jonkinlaisia shokkipaljastuksia ajastaan Gallagherin veljesten sylkykuppina. Pitkästi ja onnahtelevan vitsikkäästi nimetty teos on oikeastaan ensimmäinen Oasis-kirja, jonka kirjoittajana on joku bändin jäsenistä - luvassa on siis varmasti avointa ja sensuroimatonta tilitystä! Kirja ilmestyy 4.10.
McCarroll siis sai Oasiksesta potkut alkuvuodesta 1995, juuri ennen klassikkolevy (What's The Story) Morning Glory?:n nauhoituksia. Vuonna 1999 McCarroll haastoi Oasiksen oikeuteen sopimusrikkomuksesta ja vaati 18 miljoonan punnan korvauksia menetetyistä tekijänoikeustuloista. Hän kuitenkin tyytyi sopimaan oikeussalin ulkopuolella ja sai £600,000 korvauksen (josta hän joutui maksamaan lakimiehelleen £250,000). Ratkaisun perusteella McCarrollia kutsuttiin lehdistössä "showbusineksen typerimmäksi mieheksi".
Varsinkin Noel Gallagherille tuntui jäävän McCarrollista hampaankoloon jotain todella vaikeasti pois huuhdeltavaa, sillä vielä vuonna 2005 Gallagherilta kuuli mm. tällaisia kommentteja NME:n haastattelussa (siteeraukset on otettu eri puolilta haastattelua NME:n numerosta 4. kesäkuuta 2005):
What would it take to reunite the original line-up?
- Wouldn't happen. Wouldn't last one rehearsal. I'd go 'You sort your drumming out you curly-haired fucker or we're not doing the gig'.
--
You're enjoying an activity holiday when the canoe you're in capsizes. What three memories would you choose to replay in your mind before you drown?
- Mine would be writing Supersonic, because that was a turning point. Sacking Tony McCarroll, because that was another.
What, sacking Tony is one of your best memories?
- You laugh but it was fucking up there. In all seriousness, that took it to another level.
--
What's the best advice you've ever received?
- I usually give it. I don't take it very well.
So what's the best advice you've ever given?
- 'You need to sort your drumming out, you curly-haired little fucker before I kick you out of the band.'
05 toukokuuta 2010
Miten vastata retorisiin kysymyksiin, osa 1 (eli Näsäviisastelun alkeet eli Miten saat aina viimeisen sanan)
Jos joku joskus kysyy sinulta, "Mitä se kertoo sinusta?", pyri vastaamaan mahdollisimman konkreettisesti.
Esimerkiksi:
- Mut muuten heitettiin viime kesänä ulos Puuhamaasta.
- Jahas? Mitähän se oikein kertoo Puuhamaasta ja mitä se kertoo sinusta?
- No: Puuhamaasta se kertoo sen, että Puuhamaa on ihan roskaa, ja minusta sen, että olen ihan paras.
Esimerkiksi:
- Mut muuten heitettiin viime kesänä ulos Puuhamaasta.
- Jahas? Mitähän se oikein kertoo Puuhamaasta ja mitä se kertoo sinusta?
- No: Puuhamaasta se kertoo sen, että Puuhamaa on ihan roskaa, ja minusta sen, että olen ihan paras.
16 huhtikuuta 2010
Monella tapaa hullut päivät
Kaikki on tällä hetkellä sekaisin, mikä on oikeastaan melko mukavaa. Olisin tietysti eri mieltä, jos itse täytyisi tänä viikonloppuna lentää johonkin, mutta nyt tuntuu siltä, että ihmisille on ehkäpä vain hyväksi kerrankin tunnustaa luonnonvoimien mahti ja jäädä maahan, kun tulivuori sumuttaa taivaat täyteen tuhkapilveä.
Ohessa oleva mukavan katu-uskottavasti kirjoitettu ilmoitus on Aleksanterinkadun lasten-H&M:n ovesta.
Hullujen aikojen helpotukseksi suosittelen kaikkia hankkimaan Akateemisesta kirjakaupasta Hullujen Päivien tarjoushintaisen elokuvalippupaketin: 10 lippua hintaan 65 euroa. Käyvät mihin tahansa näytöksiin missä tahansa Finnkinon teattereissa. Tätä edullisempia elokuvalippuja ei saa mistään - kannattaa siis käyttää hyödyksi.
Ohessa oleva mukavan katu-uskottavasti kirjoitettu ilmoitus on Aleksanterinkadun lasten-H&M:n ovesta.
Hullujen aikojen helpotukseksi suosittelen kaikkia hankkimaan Akateemisesta kirjakaupasta Hullujen Päivien tarjoushintaisen elokuvalippupaketin: 10 lippua hintaan 65 euroa. Käyvät mihin tahansa näytöksiin missä tahansa Finnkinon teattereissa. Tätä edullisempia elokuvalippuja ei saa mistään - kannattaa siis käyttää hyödyksi.
19 maaliskuuta 2010
Modernia kaupallista aritmetiikkaa
Sokoksen perinteinen 3+1 päivää -kampanja uudistaa tänä vuonna matematiikan perusteita olemalla viisipäiväinen.
Onkohan nimenvaihdosta mietitty? Luultavasti on, mutta niin arkisten asioiden kuin viikonpäivien ei ole annettu häiritä vanhaa tuttua brändiä.
Onkohan nimenvaihdosta mietitty? Luultavasti on, mutta niin arkisten asioiden kuin viikonpäivien ei ole annettu häiritä vanhaa tuttua brändiä.
15 maaliskuuta 2010
12 maaliskuuta 2010
Sama kieli, eri maailma
Tämä radion Luontoillasta poimittu lyhyt pätkä ilmentää hyvin sitä, että vaikka kaksi ihmistä puhuisi samaa kieltä, he eivät välttämättä elä lainkaan samassa maailmassa. Samat yksinkertaiset sanat kuten "lattia" tai "rakennus" voivat tarkoittaa heille täysin eri asioita, eikä yhteistä käsitystä tilanteesta synny.
Tätä keskustelua voi miettiä myös demokratian ja yhteiskunnan kannalta: onko oikein, että tällainen mummo saa äänestää vaaleissa? Luulisin, että juuri tällaiset ihmiset ovat Paavo Väyrysen vuosikymmeniä jatkuneen kansansuosion taustalla.
Minulla on muuten Luontoillasta melko hauska henkilökohtainen muisto: olin ehkä 10-vuotiaana isäni kanssa asioimassa Forumin katutason R-Kioskilla. Kioskilla oli melko paljon jonoa, oli ehkä lauantai ja Lotto-päivä. Eräs mies kuitenkin törkeästi ohitti koko jonon ja kiilasi kassalle. Muut asiakkaat protestoivat ja kioskin myyjäkin näytti melko hämmästyneeltä, mutta miehen korskea asenne ei ottanut lommoja muiden paheksunnasta, vaan hän toimitti asiansa kiireessä ja poistui nopeasti kioskista.
Jälkeenpäin isäni kertoi minulle, että etuilija oli ollut Luontoillan hyönteisasiantuntija Kauri Mikkola.
09 maaliskuuta 2010
Pentti Matilainen Pictures
OK, ehkä ei ole täysin korrektia nauraa näille pätkille, sillä tekijöiden mielenterveyden ja / tai älyn tasossa saattaa olla lieviä puutoksia, mutta silti... fiktiivinen ja pullea agentti-Raimo Ilaskivi!!! Hahahaha
Entä mitä asioiden tilasta kertoo se, että Johanna Tukiainen suostuu maksusta näihin mukaan? Nyt liikutaan jo kaiken ymmärryksen rajamailla.
Entä mitä asioiden tilasta kertoo se, että Johanna Tukiainen suostuu maksusta näihin mukaan? Nyt liikutaan jo kaiken ymmärryksen rajamailla.
09 helmikuuta 2010
Elossa - mutta onko eloa?
Vaikka blogin kirjoittamisessa on taas ollut tauko, olen kuitenkin edelleen elossa. On ollut vain niin kiire, ettei oikein ole ehtinyt harrastaa muunlaista eloa kuin töitä ja opiskelua. (Kysymys kai kuuluukin: mitä muuta sitten muka pitäisi olla?) Aion kuitenkin pian kirjoittaa enemmän ja jännemmistä jutuista.
Olen saanut viime ja tällä viikolla olla taas opettajan sijaisena hyvin pitkän tauon jälkeen. Kaikki on sujunut oikein hyvin ja tänään olin jopa melko ylpeä / innostunut siitä, että opetin ekaluokkalaiselle lukemista ja oppitunnin edetessä hän näytti vihdoin alkavan hahmottaa jotain, jota ei ollut ennen hahmottanut. Se tuntui ihan mukavalta.
Epämukavalta tuntuu se, että ekaluokkalaisilla on ilmeisesti tapana kätellä opettaja koulupäivän päätteeksi. Muutoin tällainen onkin kohtalaisen kohteliasta, mutta olen hieman bakteerikammoinen ja ennakkoluulojeni perusteella pienet lapset eivät ole mitään maailman hygienisimpia olentoja.
Tänään kuulin myös mukavan absurdin keskustelun kahden koululaisen välillä: tunnilla annetun tehtävän mukaan piti miettiä kysymystä "Mitä jokainen lapsi tarvitsee?" ja piirtää omat vastauksensa vihkoon. Eräs poika muisti yhtäkkiä "Ai niin! Suolet! Mä piirrän suolet." ja kysyi vierustoveriltaan vielä "Tiedätkö sä, mitä on suolet?"
Vastaus oli hyvin pettyneellä äänellä huokaistu "[hhhuohh] En mä nyt muista."
Olen saanut viime ja tällä viikolla olla taas opettajan sijaisena hyvin pitkän tauon jälkeen. Kaikki on sujunut oikein hyvin ja tänään olin jopa melko ylpeä / innostunut siitä, että opetin ekaluokkalaiselle lukemista ja oppitunnin edetessä hän näytti vihdoin alkavan hahmottaa jotain, jota ei ollut ennen hahmottanut. Se tuntui ihan mukavalta.
Epämukavalta tuntuu se, että ekaluokkalaisilla on ilmeisesti tapana kätellä opettaja koulupäivän päätteeksi. Muutoin tällainen onkin kohtalaisen kohteliasta, mutta olen hieman bakteerikammoinen ja ennakkoluulojeni perusteella pienet lapset eivät ole mitään maailman hygienisimpia olentoja.
Tänään kuulin myös mukavan absurdin keskustelun kahden koululaisen välillä: tunnilla annetun tehtävän mukaan piti miettiä kysymystä "Mitä jokainen lapsi tarvitsee?" ja piirtää omat vastauksensa vihkoon. Eräs poika muisti yhtäkkiä "Ai niin! Suolet! Mä piirrän suolet." ja kysyi vierustoveriltaan vielä "Tiedätkö sä, mitä on suolet?"
Vastaus oli hyvin pettyneellä äänellä huokaistu "[hhhuohh] En mä nyt muista."
13 tammikuuta 2010
Omat jutut parhaat jutut
Yleisesti ottaen ei kai ole oikein sopivaa huvittua omista jutuistaan, mutta itse olen huomannut, että nauran omille vitseilleni melko useastikin.
Tänään hihittelin töissä pari minuuttia, kun keksin maksullisen puhelinlinjan nimeltä Hikkapuhelin. Idea on seuraavanlainen: jos sinulla on hikka, voit soittaa Hikkapuhelimeen, josta heti vastaa joku huutamalla "BÖÖ!"
Olisi se hauskaa.
Muuta: Conan O'Brienin vasta puolisen vuotta luotsaama The Tonight Show on tällä viikolla joutunut vakavasti uhanalaiseksi. Ohjelman katsojaluvut ovat olleet NBC:lle pettymys ja show'n entinen juontaja Jay Leno haluaa ohjelmapaikkansa takaisin. Mm. Twitter on tällä hetkellä tupaten täynnä Conan/Leno -mielipiteenvaihtoa ja Conan itse julkaisi eilen avoimen kirjeen "Maan kansalle".
Hauska asia on siis kovin vakava. Kyse on totta kai rahasta (NBC:llä on Conanin kanssa viisivuotinen sopimus, jonka arvo on $20m / vuosi), mutta sitäkin enemmän oikeastaan perinteistä ja arvovallasta: The Tonight Show on vuosikymmenien ikäinen amerikkalainen instituutio, jota on koko historiansa ajan lähetetty samalla ohjelmapaikalla iltauutisten jälkeen ja jonka pitkäaikaiset juontajat ovat muodostuneet televisiobusineksen legendoiksi. Siispä ohjelman siirtäminen eri ohjelmapaikalle tai uuden juontajan erottaminen näin pian olisivat kummatkin amerikkalaisia kuohuttavia vaihtoehtoja.
Tilanne on vielä tällä hetkellä hyvin epäselvä ja hankala, mutta vanhan sanonnan mukaisesti show'n on pakko jatkua ja asetelmassa osataan onneksi nähdä humoristisiakin puolia.
Tänään hihittelin töissä pari minuuttia, kun keksin maksullisen puhelinlinjan nimeltä Hikkapuhelin. Idea on seuraavanlainen: jos sinulla on hikka, voit soittaa Hikkapuhelimeen, josta heti vastaa joku huutamalla "BÖÖ!"
Olisi se hauskaa.
Muuta: Conan O'Brienin vasta puolisen vuotta luotsaama The Tonight Show on tällä viikolla joutunut vakavasti uhanalaiseksi. Ohjelman katsojaluvut ovat olleet NBC:lle pettymys ja show'n entinen juontaja Jay Leno haluaa ohjelmapaikkansa takaisin. Mm. Twitter on tällä hetkellä tupaten täynnä Conan/Leno -mielipiteenvaihtoa ja Conan itse julkaisi eilen avoimen kirjeen "Maan kansalle".
Hauska asia on siis kovin vakava. Kyse on totta kai rahasta (NBC:llä on Conanin kanssa viisivuotinen sopimus, jonka arvo on $20m / vuosi), mutta sitäkin enemmän oikeastaan perinteistä ja arvovallasta: The Tonight Show on vuosikymmenien ikäinen amerikkalainen instituutio, jota on koko historiansa ajan lähetetty samalla ohjelmapaikalla iltauutisten jälkeen ja jonka pitkäaikaiset juontajat ovat muodostuneet televisiobusineksen legendoiksi. Siispä ohjelman siirtäminen eri ohjelmapaikalle tai uuden juontajan erottaminen näin pian olisivat kummatkin amerikkalaisia kuohuttavia vaihtoehtoja.
Tilanne on vielä tällä hetkellä hyvin epäselvä ja hankala, mutta vanhan sanonnan mukaisesti show'n on pakko jatkua ja asetelmassa osataan onneksi nähdä humoristisiakin puolia.
26 marraskuuta 2009
Salakavalaa indie-opetusta
Löysin tänään kieltenopettajaa sijaistaessani yläasteen keskipitkän ruotsin oppikirjasta hyvin yllättävän brittipop-viittauksen: lyhyessä sarjakuvassa keltatukkainen tyttöhahmo brassailee Lontoon-shoppailureissullaan ja esittelee mm. uutta takkiaan, joka löytyi kaupasta, jossa "Sarah Nixey från Black Box Recorder brukar handla"! Harmittaa, etten saanut kännykkäkamerallani tarkempaa kuvaa. Olin huikean hämmentynyt siitä, että ruotsin-kirjaan oli valittu popkulttuuriviittaukseksi melko tuntemattomaksi jääneen myöhäisbrittipop-yhtyeen laulajatar! Vaikka viittaus olisi ollut cool kirjan tekohetkellä joskus vuonna 2000, olisi se silti luultavasti mennyt 99,999%:lta kahdeksasluokkalaisista täysin ohi. Ja nyt vuonna 2009 siinä on vielä entistäkin vähemmän järkeä.
Mutta juuri siksi se on niin hienoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)











