Joskus jos miettii arkisia asioita hieman laajemmassa perspektiivissä, ne voivat paljastaa itsestä syviä totuuksia.
Eilen aamulla olin keittiössä valmistamassa munakasta. Minulla on täällä melko pieni pannu, joten munakkaaseen ei mahdu kovin paljon täytteitä, vaan on pakko tehdä valintoja. En kuitenkaan ilmeisesti halua elämässäni - enkä munakkaissani - tehdä sitovia valintoja, vaan yritän vältellä päätöksiä viimeiseen asti. Niinpä otin esille kinkkupaketin, juustonpalan, herkkusienirasian ja wokkivihannespussin, vaikka tiesin, että näistä korkeintaan vain kahta täytettä mahtuisi munakkaaseen. Juusto oli onneksi alkanut jo homehtua, joten se oli helppo pudottaa pois vaihtoehdoista. Hieman myöhemmin havahduin siihen, että olin ajatuksissani jo pilkkonut sienet munakkaaseen sopiviksi siivuiksi, joten ne olisi siis pakko valita.
Kun tässä vaiheessa vasta lämmittelin pannua, huomasin onnittelevani itseäni helppottuneena siitä, että onneksi kaikki muut vaihtoehdot sienten lisäksi ovat vielä auki. Tiedättekö ne hetket, kun saa itsensä kiinni omista ajatuksistaan? Silloin voi kummastella, miksi ihmeessä pitää hyvänä asiana sitä, että ei ole munakkaanteossa sitoutunut muuhun kuin sieniin.
Tunnen ihmisiä, jotka ovat 25 ikävuoteen mennessä tehneet jo hieman suurempiakin sitoumuksia.
Tekstit
3 kommenttia:
Sulla on tosi hyvä blogi. Oli vaa pakko sanoo et oot kyl hyvä kirjottaa :D
Jopas! Paljon kiitoksia! :-)
Mielestäni päättämättömyyttä ei kannata pääsääntöisesti surkutella. Koen itse olevani päättämättömyyden ammattilainen, ja jostain syystä olen aina vain tyytyväisempi kyseiseen piirteeseeni.
Lähetä kommentti