Odotellaan Glasvegasia

Tänään julkaistiin digitaalisesti ensimmäinen varsinainen single Glasvegasin kakkosalbumilta. Viime kuussa kuultu The World Is Yours ei jyrännyt ylitseni aivan sellaisella tavalla kuin olisin uskaltanut toivoa, eikä Euphoria, Take My Hand muuta tilannetta mitenkään ratkaisevasti. Vaikka biisistä löytyykin mahtipontinen koukku ja jopa tarttuva kitarariffi, ei siinä ole samankaltaista rehellisen tyrmäävää paloa kuin edellisen levyn klassikkobiiseissä kuten esimerkiksi Geraldinessa tai It's My Own Cheating Heart That Makes Me Cryssa.

Uudet Glasvegas-biisit eivät kuitenkaan silti missään nimessä kuulosta tylsiltä tai yhdentekeviltä. Ehkä olen vain jotenkin poissa Glasvegas-moodista tällä hetkellä? Uskon nimittäin edelleen vahvasti, että tuleva albumi on varmasti erinomainen ja että Glasvegasilla on vielä jotain todella yllättävää hihassaan. Odottelen siis edelleen seuraavaa täydellistä Glasvegas-annosta ja olen varma, että sellainen on vielä tulossa. Euphoria, Take My Hand ja The World Is Yours käyvät sillä mainiosti odottelun soundtrackiksi.

Muuta:


Palautin tänään ensimmäisen esseeni. Kokemus oli suoranaista byrokratian juhlaa! Kun Suomessa esseet yleensä lähetetään sähköpostin liitetiedostona tai parhaimmillaan palautetaan paperiversiona kurssin lopuksi, täällä asiat eivät ole lainkaan niin yksinkertaisia. Yksi versio täytyy palauttaa sähköisesti plagioinnintunnistusjärjestelmään, joka laskee, miten suuri prosentti esseestäsi on muualta lainattua. Oma prosenttini oli tällä kertaa 7, mikä on melko alhainen - mutta alhainen numero ei silti välttämättä tarkoita, että kyseessä olisi hyvä essee. Ehkä olen kirjoittanut vain suoraan omasta päästä tulevaa roskaa, joka ei lainkaan pidä paikkaansa, mutta joka ei ainakaan ole muualta kopioitua? Sähköisen version lisäksi piti myös käydä sujauttamassa kaksi erilaisin kansisivulomakkein varustettua paperiversiota suureen mustaan postilaatikkoon. Prosessi oli siis monimutkainen ja aika juhlava kaikkine eri osasineen! Tosin tein itsestäni toimistohenkilökunnan silmissä hölmön, kun kysyin "Is this where you return your essays?", johon minulle vastattiin "You mean 'submit' your essays?" Mmmh...

Kauppareissulla kävin tällä kertaa Waitrosella. Englannissa on siis omat supermarketketjut jokaiselle tuloluokalle: Asda ja Lidl ovat superhalpoja, Tesco ja Sainsbury's keskivertoja, ja Waitrose kallis luksusmarketti; hieman kuin Stockmannin Herkku, mutta laajempana ketjuna. En tuskin ala ostaa perusruokia Waitroselta, mutta erinomaiseksi jogurttikaupaksi se ainakin osoittautui. Kaikenlaisia jogurtteja ja vanukkaita oli lukemattomia erilaisia ja ne olivat Suomen hintoihin verrattuna jopa edullisia. Myös limsaosasto vaikutti hyvältä lukuisine erilaisine luomulimsoineen ja lasipulloversioineen, mutta en jaksanut tällä kertaa alkaa raahata juomia niin kaukaa.

Ehkä pitäisi nyt täällä Englannissa kirjoittaa uusi osa Supermarketmuistelmiin? Uudessa maassa tavallinen kaupassakäyntikin on ainakin aluksi aina hauskaa, koska löytää kaikkea erilaista ja yllättävää. Asia, jossa suomalaiset marketit kuitenkin vievät voiton, on kassojen toiminta. Täällä suurin osa ihmisistä yritetään ajaa käyttämään automaattisia itsepalvelukassoja, sillä tavallisten kassojen henkilökunta on useimmiten ääääärettömän hidasta. Kassapojat ja -tytöt juttelevat keskenään, saattavat poistua jonnekin muualle pitkiksi ajoiksi lainkaan ilmoittamatta asiasta, eivätkä aina osaa täysin käyttää kassakoneita. Lisäksi se, että täällä kassahenkilön tehtäviin kuuluu ostosten pakkaaminen, tekee jonoista aina pitkiä ja hitaita. Tosin eivät itsepalvelukassatkaan kaikkia näitä ongelmia ratkaise: viivakoodiskannerien toimiminen on aina vähän niin ja näin ja välillä paketteja joutuu kääntelemään vaikka miten päin, että koodin saisi luettua.

Tweet