Tämä viikko oli hyvä: tein paljon asiallista ja paljon kivaa. Luin esseitä varten British Museumin kirjastossa, kirjoitin yhden esseen kokonaan valmiiksi, kävin kahtena iltana pubissa katsomassa jalkapalloa ja yhtenä iltana stand-upia, näin Guillemotsin livenä ja söin susheja ja hampurilaisia.
Asiat eivät siis oikeastaan voisi olla paremmin. Paitsi... Paitsi että tällaisesta superhyvästäkin viikosta jäi ainakin osittain tyhjä olo. Lauantai-illan stand-upissa tuntui hyvin yksinäiseltä, kun koko muu yleisö koostui kaveriporukoista tai pareista. Hetken aina epäilee, onko minussa ihmisenä jotain vikaa, jos olen yksin. Sitten tietysti muistaa, että olosuhteet ovat hankalat: olen asunut vieraassa maassa vähän yli kuukauden, joten on ihan loogista, etten ole ehtinyt vielä koota laajalti tuttavuuksia.
Mutta: asian ydin onkin siinä, että yksin oleminen on joskus aiemmin tuntunut erittäin hyvältä. Yläaste- ja lukioikäisenä olin paljonkin yksin, ja nautin siitä silloin kovasti ja keksin aina itselleni jotain mielekästä tekemistä. Miksi yksin oleminen (joka on ehdottomasti eri asia kuin yksinäisyys) tuntuu nyt sitten haastavalta?
Kun luennot päättyvät maaliskuun lopussa ja huhti- ja toukokuun ohjelmassa on vain yksi kurssikoe, täytyy yrittää kehitellä itselleen jotain järkevää tekemistä; jotain kehittävää ja innostavaa. Ei voi pelkästään vain harhailla kaupungilla bageleiden perässä, tai klikkailla kotona netissä samoja suosikkisivuja uudestaan ja uudestaan. On sellainen tunne, että täytyisi olla aktiivisempi: tulisi luoda, eikä pelkästään kuluttaa.
Viime vuosina on jotenkin tottunut siihen, että koko ajan on ollut enemmän tai vähemmän kiire. Ei ole (muka) ollut aikaa ajatella syvällisesti tai olla luova. Ja niinä hetkinä, kun kiire on tauonnut, on vain odottanut, että jotain viihdykettä ilmaantuisi jostain. Joskus nuorempana kehitti viihdykettä aivan itse, vaikka vain päänsisäisesti. Juuri tylsyydestä syntyi monesti parhaita juttuja ja ideoita.
Joten jos tänä keväänä joinain hetkinä tuntuu yksinäiseltä tai merkityksettömältä, täytyy muistuttaa itselleen, että ne hetket kannattaa nähdä mahdollisuuksina. Nyt voisi kerrankin olla aikaa kehitellä jotain uutta.
(Hmm, tästä tuli nyt hyvin erilainen kirjoitus kuin mitä alun perin piti. Toivottavasti tämä ei kuulostanut mitenkään synkältä? Lähinnä tämä on vain muistutus itselle.)
Tekstit
2 kommenttia:
Moi Pete!
Olet vaihtariuden ytimessä. On tehtävä ratkaisuja. Ei voi vain odottaa, on keksittävä jotain jännää. Ja sitten sitä alkaa syntyä kuin itsestään! Ja sitten joskus taas tuntuu, että oletkin ihan yksin kaupungissa. Mutta et ole. Ja jos joskus haluat olla, se on paljon helpompaa siellä kuin kotona.
Olen nauttinut ulkomailla asumisesta juurikin sen takia, että kalenteri on lähes aina tyhjä. Tunnen olevani vapaampi. Aikaa on juuri sille mille itse haluan, kuten omalle itselle. Ja kun aikaa on tarpeeksi, ei tarvitse kokoajan suorittaa jotain, vaan voi välillä vaan olla, ilman että pyrkii tuottamaan jotain.
Pian nähdään!
Heh, no, sun kalenteri onkin Suomessa ehkä vähän ylitäynnä..! Mulla ei oo kotomaassakaan mitenkään hirveän kiireistä yleensä. ;-)
Tosin nää jutut menee aina just tälleen: juuri kun olin kirjoittanut tästä, tajusin, että mullahan on vielä todella paljon tekemistä; pitää mm. ehtiä käydä vielä Liverpoolissa, Walesissa, Skotlannissa, Pariisissa ja kaikissa sellaisissa, mitä olin suunnitellut. Ehtiiköhän tässä edes! ;-)
Näkemisiin!
Lähetä kommentti