Lord of the Lobsters

En tiedä, mitä tässä oikein tapahtuu, mutta mitä ikinä se onkaan, se tapahtuu.

Bonus: Myös tämä on erittäin ilahduttava pätkä. Pingviiniä kutitetaan ja se nauraa:

Tweet

Android-kitara

En pakannut kitaraani mukaan tänne Englantiin ja olen ikävöinyt sitä välillä melko kovastikin. Tänään kokeilin korvikkeeksi ladata puhelimeeni ohjelman, joka simuloi kitaraa. Kuten YouTubesta löytyneestä videosta näkyy, Solo Guitar Lite on kohtalaisen hauska lelu, vaikka varsinaisen kitaran kanssa sillä on hyvin vähän tekemistä. Beady Eyen The Roller sujui kuitenkin puhelinkitaralla aivan mukavasti!

Voisin kuvitella, että lähitulevaisuudessa tämän kaltaisilla ohjelmilla voisi saada aikaan vaikka mitä hauskaa. Ehkä pitäisi kokeilla piano-ohjelmaa seuraavaksi?



Muuta: Vaikuttaa siltä, että poptähdet käyvät tällä hetkellä yhä nuoremmiksi ja nuoremmiksi. Viime aikojen sensaatioita ovat olleet tietysti Justin Bieber ja Willow Smith, ja tätä kaksikkoa seuraa nyt Rebecca Black. Kaikkia tämän hetken esiteiniartisteja yhdistää se, että heidän musiikkinsa on aivan kamalaa (teinimusiikkimarkkinat taitavat toimia niin, että yleisölle menee läpi aivan mikä tahansa, koska se ei ole koskaan saanut kuullakseen mitään parempaa - tässä olisi vanhemmilla kasvattamisen paikka: Beatles autoradioon soimaan koulukyytimatkoilla, tms!). Rebecca Black pääsee kamaluudessa kuitenkin tavallaan melko innovatiiviselle tasolle: Friday-hitin (YouTubessa tällä hetkellä reilut 30 miljoonaa katselukertaa) sanoitus on niin epäsanoitusmainen, että se on oikeastaan jo aika hieno:

Yesterday was Thursday, Thursday
Today is Friday, Friday (Partyin’)
We so excited
We so excited
We gonna have a ball today

Tomorrow is Saturday
And Sunday comes afterwards
I don’t want this weekend to end


Pidän siitä, että sanoituksessa ei ole käytännössä lainkaan perinteisiä riimejä. Aivan kuin olisi vain kirjoitettu jonkinlainen mindmap käsitteen 'perjantai' ympärille ja laitettu se suoraan biisin sanoitukseksi. "Tomorrow is Saturday / And Sunday comes afterwards" - eipä siinä voi väittää vastaan! 


Ja kuten Willow Smithiä jokunen aika sitten coveroi "Neil Young" ja Bruce Springsteen, Rebecca Blackin hittiin on nyt tarttunut "Bob Dylan"!

Tweet

Banksy / Simpsonit

Mitä mieltä Banksyn Simpsonit-alkukuvista oikein pitäisi olla? Banksyn katutaide on usein melko oivaltavaa ja Simpsoneiden tunnaripätkässäkin hänen pisteliäs huumorinsa tulee enemmän kuin hyvin esille. Mutta onko yhteistyö Simpsoneiden kanssa osuvasti käytetty tilaisuus kritisoida instituutiota vai sittenkin viimeinen myönnytys mainstreamin hohdokkuuden edessä?

Itse kallistun ehkä jälkimmäiselle kannalle. Tämä olisi ollut Banksyltä rohkeampi statement, jos hän olisi tehnyt sen aitoon sissityyliin kuten esimerkiksi muutaman vuoden takaisen Paris Hilton -hyökkäyksensä. Nyt lopputulos on enemmänkin sellainen, että Simpsonit saivat Banksyltä hauskat alkukuvat ja annoksen katu-uskottavuutta - mutta mitä sai Banksy (paitsi luultavasti paksun tukon dollareita)?

Tweet

Nelson sings the Blurs

Tweet

Hipster-Honda

Ihan kohtalaisen hauska idea tässä Hondan australialaisessa mainoksessa. Varsinkin toisella puoliskolla on aika hyviä juttuja.

Mutta onko hipstereille nauraminen jo tavallaan enemmän hipsteriä kuin hipsterinä oleminen? Jonkinlaista post-hipster -metahipsteröintiä?

Ainakin aiheen ja tyylin käyttäminen mainoksessa on aina varma merkki siitä, että trendi alkaa olla jo enimmäkseen ohi. Ja hyvä niin.

(Tässä mainoksessa on hienoa myös ylipäätään se, että australialaiset saavat omat Honda-mainoksensa eikä siellä käytetä jotain yleisiä jenkki- tai eurospotteja.)

Tweet

Old Spice

Old Spice taitaa todellisuudessa olla melko tunkkaisen hajuista, mutta ainakin nämä mainokset ovat raikkaita ja hauskoja. Pidän kovasti tällaisesta huumorista, jossa uusia vitsejä tykitetään kahden kappaleen sekuntivauhdilla ja kaikki vedetään täysin överiksi. I'm on a horse!

(Myös nämä eri sarjaan kuuluvat Old Spice -mainokset ovat viihdyttäviä.)

Tweet

Futismainokset

Jalkapallon maailmanmestaruuskisat alkavat 18 päivän kuluttua Etelä-Afrikassa. Sen lisäksi, että kisat tarjoavat huippuluokan otteluita, niihin liittyy myös kaikenlaista muuta mukavaa; esimerkiksi jättibudjeteilla tuotettuja mainoksia. Hienot televisiomainokset ovat parhaimmillaan suoranaista taidetta, mutta valitettavasti todella hienoja mainoksia näkee melko harvoin. Jalkapallon MM-kisat ovat kuitenkin kansainvälisille suurbrändeille sen verran tärkeä paikka, että kisakesän futisaiheisiin mainoksiin ladataan aina kaikki kovimmat paukut. Nykyisin panostusta saattaa kasvattaa vielä se, että mainoksen ei tarvitse odottaa näkyvän pelkästään televisiossa, vaan se voi saada esimerkiksi YouTuben kautta valtavat määrät katsojia. Tämän vuoden toistaiseksi hengästyttävimmästä kisamainoksesta vastaa Nike ja tälläkin on YouTubessa jo yli 5 miljoonaa katsojaa:



Kolmen minuutin spottiin on mahdutettu roppakaupalla maailman kovimpia pelaajia (myös muista lajeista kuin jalkapallosta!), Home Simpson, Englannin kuningatar ja vaikka mitä. Tätä ökympää mainosta ei heti tule mieleen! Myös vitsit toimivat oikein hyvin; erityisesti Rooney-jakso on todella hauska.

Menneiden vuosien Nike-pätkistä suosikkini on ollut tämä lentokenttäkikkailu:



Hienojen mainosten lisäksi tulee olemaan kiinnostavaa nähdä, millaisena Etelä-Afrikka yleisesti esittäytyy kisojen myötä. Luvassa on varmasti hienoa hehkutusta ainutlaatuisesta luonnosta ja nuoresta, harmonisesti toimivasta demokratiasta. Suosittelen kuitenkin jokaista katsomaan vastapainoksi Louis Theroux'n dokumenttiohjelman Johannesburgin väkivaltakulttuurista. Tämä alle tunnin pätkä näyttää Etelä-Afrikasta asioita, joita on täältä käsin melko vaikea edes kuvitella.

Tweet

Pentti Matilainen Pictures

OK, ehkä ei ole täysin korrektia nauraa näille pätkille, sillä tekijöiden mielenterveyden ja / tai älyn tasossa saattaa olla lieviä puutoksia, mutta silti... fiktiivinen ja pullea agentti-Raimo Ilaskivi!!! Hahahaha



Entä mitä asioiden tilasta kertoo se, että Johanna Tukiainen suostuu maksusta näihin mukaan? Nyt liikutaan jo kaiken ymmärryksen rajamailla.

Tweet

Keyboard Cat

Sikainfluenssan jälkeen tämän kevään vaarallisin virus on ollut Keyboard Cat, YouTube-videoissa tuskallisen näköisiä onnettomuuksia kosketinsoittimella säestävä sinipaitainen kissa. Keyboard Cat -videoiden varsinaiset tapahtumat ovat todella tylsiä "hauskimmat kotivideot" -tyylisiä sekoiluja, mutta itse kissa on väistämättömän tyylikäs. Ja mikä tahansa vitsihän vain paranee lukemattomien toistojen myötä, kuten tiedetään.

Tweet

Miksi Tanssii tähtien kanssa?

Kummankin iltapäivälehden lööpit kertoivat tänään Tanssii tähtien kanssa -ohjelmasta. Se on siis aihe, joka kiinnostaa ihmisiä ja mainostajia ja myy lehtiä. Mutta miksi? Ainakin minua nimenomaan tanssin suosio hieman hämmentää. Mistä lähtien koko Suomi on ollut niin innoissaan tanssimisesta?

Ymmärrän kyllä esimerkiksi vastaavan hömppäshow'n Idolsin menestyksen, sillä siinä sentään on kyse pop-musiikista, joka on merkityksellistä ja tärkeää monella tasolla - jopa television formaattiohjelman läpi suodatettuna. Pop-musiikki on osa ihmisten arkea ja juhlaa, sitä kulutetaan monella eri tapaa ja siihen voi suhtautua niin monesta näkökulmasta. Väitän, ettei tanssi ole eikä voi olla samalla tavalla mielenkiintoista ja oikeasti koskettavaa, joten en ymmärrä, miksi tanssiohjelma saavuttaa niin suuren suosion.

Ehkä kyse on suurten humppaikäluokkien viimeisestä ohjelmapoliittisesta kuolonkorahduksesta tai ehkä tässä maassa ei vain yksinkertaisesti tapahdu mitään mielenkiintoisempaa kuin televisioitu tanssi.

Muuta: Olen ollut jonkin aikaa Johanna Tukiaisen ystävä Facebookissa. Johannalla on yli 3500 ystävää ja minä olen yksi heistä. Ehken siis saisi levitellä ystävien välisiä asioita näinkään julkisella foorumilla kuin tällaisessa blogissa, mutta koska suurehkon lappilaiskunnan asukasmäärän laajuinen joukko ihmisiä on selvillä tällaisista aiheista jo ennestään, katson voivani referoida tässä pienen välähdyksen Johannan säihkeentäyteisestä elämästä. 

Johanna voitti pari viikkoa sitten arvostetun The Most Talked Glamour Person of The Year [sic] [ja sick!] -palkinnon. Omassa blogissaan hän kirjoittaa glamoröösistä illastaan, joka alkoi limusiiniajelulla ja vei illan sankarittaren mm. "Miljonärs Club yökerhoon". Facebook-profiilissaan Johannalla on fabulöösejä kuvia tuolta illalta ja etenkin niiden kuvatekstit ovat erinomaisen mainioita; esimerkiksi tämän kuvan hän on otsikoinut "Me with my pokal". Erään ryhmäkuvan selittävänä tekstinä on puolestaan "Johanna Tukiainen 'The Most Talked Glamour Person of the Year', Julia Tukianen 'GlamStar-2005' and Henna Kalinainen 'GlamStar-2009' are all living in the same house in Helsinki, Finland". Siinä on glamouria kerrakseen yhteen kotitalouteen!

Muistakaa myös legendaarinen Johanna Tukiainen esittelee kotinsa -pätkä viime kesältä sekä todistakaa omin silmin Tukiaisten siskosten johtaman Glamour Dolls -tanssiryhmän taituruutta!

Muuta, osa 2: Jos edellisten linkkien klikkailemisen jälkeen verkkokalvot tuntuvat saastuneilta, suosittelen lopettamaan päivän YouTube-kierroksen järkyttävän hauskan, edesmenneen amerikkalaisen stand-up koomikon Mitch Hedbergin esitykseen. Vuonna 2005 heroiinin ja kokaiinin yliannostukseen kuolleen Hedbergin huumorissa on todella hämmentävän outoja kulmia. "Is a hippopotamus a hippopotamus or a really cool opotamus?"

The Independentissä oli sunnuntaina mielenkiintoinen artikkeli stand-up -komiikan tämänhetkisestä stadionsuosiosta.

Tweet

Laiskuuden huippu

Laiskuudella ei taida olla yhtä yksittäistä huippua, vaan monta erillistä, mutta olen tainnut saavuttaa niistä jo melko monia.

Esimerkiksi se on yksi laiskuuden huipuista, että jos tiskipöydällä on tahra, ei vaivaudu pyyhkimään sitä rätillä tai talouspaperilla, vaan kääntelee vaivalloisesti keittiön vesihanaa sitä kohti ja säätää virtausvoimakkuutta niin, että vesi lopulta kuluttaa tahran pois.

Kaikki eivät näytä olevan laiskoja: YouTubesta löytyi musiikkivideo Blurin No Distance Left To Runiin toteutettuna Sims 2:n avulla. Mielenkiintoisen suoraviivainen tulkinta kappaleesta. Toinen, ehkä vielä oudompi ja säälittävämpi oli The Darknessin Friday Night RuneScape-pelin hahmoilla.

MP3: Blur - No Distance Left To Run [lähde]

Tweet

Vieläkö on...

... villihevosia?
Tämä tuli mieleen erästä blogia lukiessa.
Tenavatähti oli kyllä yksinkertaisesti hyvin kummallinen konsepti.
"Älä julmaa terää sykkivään sydämeen lyö."

Tweet

Ohjelmanumerot

Nykyisin lähes missä tahansa kotibileissä / illanistujaisissa / tms. tulee hetki, jolloin ohjelmanumeroksi otetaan YouTuben katselu. YouTube -sessio voi alkaa monella tavalla ja sitä voidaan käyttää useisiin erilaisiin tarkoituksiin.

Yksi lähtökohta on, että katsotaan jotain, jonka kaikki tietävät jo ennestään ja tällä tavalla vahvistetaan vanhaa ryhmähenkeä. Silloin katsotaan esimerkiksi vanhoja Vintiöt-sketsejä tai jotain vastaavaa.

Toinen mahdollinen aloitus on se, että katsotaan jotain, minkä vain osa paikallaolijoista tuntee jo entuudestaan, mutta mikä on lopuille täysin uutta. Tällöin YouTubesta näytetään esimerkiksi japanilaisia mainoksia, vaihtoehtoista amerikkalaista stand-up -komediaa tai jotain muuta vähän "oudompaa".

Näiden lisäksi on erilaisia YouTube -katselun alagenrejä, joista hyviä esimerkkejä ovat esimerkiksi eri jalkapallosarjojen maalikoosteiden katsominen tai tietyn musiikkityylin videoiden pyörittäminen.

Sosiaalinen youtuubbailu on mielestäni hauska ja toimiva ohjelmanumero missä tahansa tilanteessa, koska parhaimmillaan se erkanee nopeasti lähtöasetuksistaan ja kiemurtelee hienon epäloogisesti uusille urille. "Ai niin, tosta tuli mieleen... ootteko nähneet tätä..?"

Viime päivien aikana olen saanut ystävien ja YouTuben ansiosta tutustua mm. korealaiseen purukumimainokseen ja japanilaiseen ihmis-Tetrikseen sekä oppinut, että Fintelligens teki aikoinaan paljon aivan hirveätä roskaa (jännää, miten tuosta lätkäbiisistäkin on niin vähän aikaa, mutta sen oli jo ehtinyt aivan unohtaa...) ja jotain oikeastaan ihan hyvääkin. Ja kuinka monta tällaista häkellyttävän pitkää videota Michael Jackson oikein onkaan tehnyt?

Ohjelmanumeroista vielä sen verran, että yksi parhaista ajankäytön muodoista on hengailla kavereiden kanssa omassa kodissa. Liian harvoin vain tulee kutsuttua ketään tänne "meille", se on jotenkin niin vaikeaa. Uudenvuodenaattona oli hyvä sattuma, kun aivan lopuksi päädyimme kotiini. Mielestäni on aivan oikeasti kivaa yrittää saada vieraat tuntemaan olonsa mukavaksi. Ja ehkä paras puoli omassa kodissa järjestettävissä tilaisuuksissa on se, että saa itse valita musiikin.

Tweet

Flight of The Conchords

Huumorimusiikki on ehdottomasti yksi maailman hankalimpia juttuja. Huumorimusiikki ei yleensä ole hauskaa eikä myöskään musiikillisesti tasokasta.

Harvinaisen poikkeuksen tähän tuo "Uuden-Seelannin neljänneksi suosituin kitarapohjainen acappella-rap-funk-komedia-folk-duo" Flight of The Conchords. Heidän konseptinsa on hieman samanlainen kuin Britanniassa jo muutaman vuoden suursuosiota nauttineen Mighty Booshin, mutta toteutuksensa paljon oudompi ja kekseliäämpi. Bret McKenzie ja Jemaine Clement osaavat tehdä erittäin tarkkanäköisiä parodioita eri musiikkityyleistä sekä liittää niihin aivan oikeasti hauskaa sisältöä. Parilla on myös poikkeuksellisen hieno taito käyttää hyväkseen vaivaannuttavia taukoja ja mukahämmentyneitä ilmeitä.

Flight of The Concords aloitti maailmanvalloituksensa ensin stand-up -lavoilta ja siirtyi sieltä BBC:n radioon. Tänä vuonna amerikkalainen HBO tuotti myös televisiosarjan, joka toivottavasti ennen pitkää nähdään YLE:lläkin. YouTubesta löytyy jo lukemattomia pätkiä sekä televisiosarjasta että live-keikoilta. Jotenkin vaikuttaa siltä, että jutut ovat parhaimmillaan elävän yleisön edessä. Tässä muutama valittu pala - suosittelen lämpimästi katsomaan YouTubesta lisää:


Hiphopopotamus VS. Rhymenoceros

Okei, hiphop-parodiat ovat ehkä jo melko kulunut juttu, mutta Flight of The Conchordseilla on oikeasti aika tiukka flow ja riimit ovat nokkelia.

"Sometimes my rhymes are polite
Like 'Thank you Mrs. Johnson for the dinner, that was delicious, good night'
And other times, they're obscene, like a pornographic R-18 dream
About bitches smothered in margarine"



Bowie's In Space

Jemaine Clement kuulostaa tässä paikoitellen todella hämäävästi Bowielta!

"Do you use your pointy nipples as telescopic antennae transmitting data back to Earth?
... I bet you do, you freaky old bastard you"



Jenny

Tämä on aika pitkä ja hämmentävä tarina, joka sisältää paljon hienoja yksityiskohtia...


If You're Into It

Tämä pätkä on TV-sarjasta. Viaton kappale menee hyvin pian täysin överiksi. Tuollainen olisi varmasti kuumottavaa kuultavaa...

Tweet

Konfliktien välttely

Eräs asia, jonka suhteen olen hieman pettynyt yliopisto-opiskeluun ja joka ei ole oikein vastannut ennakko-odotuksiani, on se että hyviä ja jännittäviä keskusteluja käydään yllättävän harvoin. Ihmiset pyrkivät todella usein välttelemään kaikenlaista konfliktia ja perääntyvät kannoistaan melko helposti. Monet asiat kuitataan tyyliin "Toisaalta voihan sen nähdä noinkin..." tai "Tämäkin on mielipidekysymys". Mielestäni osittainen harhaluulo on sekin, ettei mielipidekysymyksistä voisi tai saisi väitellä. Vaikka ei välttämättä olisikaan olemassa oikeita tai vääriä mielipiteitä, omat mielipiteensä pitäisi silti pystyä perustelemaan sekä myöntää se, että muiden perustelut niitä vastaan voivat olla oikeammassa.

Kävin alkuviikosta aavistuksen verran kiihkeän väittelyn erään nuoren naisen kanssa siitä, mitkä ovat ns. "mainstream-elokuvien" meriitit verrattuina pienempien budjettien ja pienempien yleisöjen elokuviin. Hieman kärjistetysti hänen kantansa oli se, että kaikki elokuvat joiden tuottamiseen on käytetty enemmän kuin kopeekan verran rahaa, ovat automaattisesti huonompia ja "epäaidompia" kuin ns. art house -elokuvat. Huomasin, että "vastaväittäjäni" selvästi yllättyi siitä, että edes saatoin olla eri mieltä kuin hän, ja että en suhtautunut hänen kantoihinsa sovittelevan ymmärtävästi vaan yritin tyrmätä niitä erinäisillä argumenteilla ja vertauksilla. Eräässä vaiheessa huomasin, että hänen silmänsä alkoivat kostua, mistä olin tietysti erittäin pahoillani ja silloin hillitsin hieman tahtia. Mielestäni en kuitenkaan ollut sanonut missään nimessä mitään niin pahaa, että siitä tarvitsisi hermostua muilla kuin mielipiteiden tasolla. Uskon, että tällainen suhtautuminen on seurausta vallitsevasta tylsästä konsensushakuisesta keskustelukulttuurista.

Opiskelijajärjestömme epämuodollisissa "Tiedettä & Kaljaa" -keskustelutilaisuuksissa on ollut vieraina kokeneita vaikuttajia yhteiskunnan huipulta (esimerkiksi eilen Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Janne Virkkunen), eikä heistä yksikään ole epäröinyt esittää omia - joskus kärkkäitäkin - kantojaan. Tuskin he olisivatkaan nousseet merkittäviin asemiinsa hyssyttelemällä.

En tietenkään tarkoita sitä, että ihmisten pitäisi väkisin haastaa riitaa ja etsiä erimielisyyksiä. Sellainen on totta kai täysin typerää ja sanoinkuvaamattoman rasittavaa. Mutta toivoisin, että useammin tapahtuisi sellaista että kaikista hiemankaan konfliktiin viittaavista tilanteista ei hetimiten peräännyttäisi, vaan vastattaisiin "Ei, nyt olet kyllä väärässä, koska..." Tätä kautta keskustelun molemmilla osapuolilla on hieno mahdollisuus oppia jotain uutta ja tarkastaa omia mielipiteitään. Lisäksi retoristen taitojen harjoittelu on äärimmäisen hyödyllistä, eikä sitä tapahdu jos tyydytään aina mumisemaan "Joo, niinhän se kai on..."

Uskon, että Kolumbus löysi Amerikan osittain siitä johtuen, että hän oli kasvanut kulttuurissa jossa heilutellaan käsiä puhuttaessa eikä pelätä olevansa väärässä.

MP3: The Libertines - What Became Of The Likely Lads (Reworked Version)

Loppuun vielä Ton Singingen Ringingen Binginen Plingingen Tingingen Plinkingen Plonkingen Boinging Triee:

Tweet

YouTube-vallankumous

Ihmisiä ympäri maailman oli kehotettu käyttämään tänään punaisia vaatteita osoittaakseen tukensa Burman sorretulle demokratialiikkeelle. En ole pannut merkille, kuinka paljon punaista yleensä käytetään, mutta tänään oli hauska huomata, että todella monella oli jotain punertavaa päällä. Jossain vaiheessa päivää alkoi jopa katsella autoja sillä mielellä, että kaikki punaiset autot ovat varmaankin Burman kansan puolella.

Burman tapahtumista on tulossa varsinainen YouTube-vallankumous. Sotilashallinto kaatuu vuorenvarmasti, jos protestoijat vain jaksavat ja uskaltavat jatkaa marssejaan ja jos muu maailma vain jaksaa jatkaa niiden seuraamista. Tiedotusvälineet ovat tällä hetkellä niin täynnä Burman asiaa, että kenraalien olisi äärettömän vaikea saada tapahtumien kulkua enää pysäytettyä tai käännettyä.

Oma ikäluokkani oli 1980/90-lukujen vaihteessa vielä sen verran nuorta, että DDR:n ja Neuvostoliiton romahtamisten seuraaminen jäi melko vajaaksi. Olisi ollut erittäin kiinnostavaa päästä todistamaan niitä. Oikeastaan ainoa diktatuurin kukistuminen, jonka olemme ehtineet nähdä oli Saddam Husseinin vallastapakottaminen nelisen vuotta sitten, mutta siitäkään ei voinut täydellä riemulla iloita, koska Irakin tila ei ole sen jälkeen kohentunut oikeastaan laisinkaan.

Vielä on jäljellä mm. Kuuba ja Pohjois-Korea, joista etenkin jälkimmäinen on niin kestämättömällä pohjalla, että siellä on yksinkertaisesti pakko tapahtua muutos viimeistään seuraavien kymmenen vuoden aikana. Hieman samasta "genrestä" myös Kiina on mielenkiintoinen tapaus, mutta se on niin omanlaisensa ja jo nyt niin outo sekoitus yksipuoluediktatuuria ja äärikapitalismia, että sen tulevaisuudesta on paha mennä sanomaan.

MP3: U2 - Walk On

Tweet

YouTube-kimara

("Kimara" on ihan mahtava sana. Onko muka ikinä ollut olemassa mitään huonoa kimaraa? Maalikimara, marjakimara... mitäs muita? Ei. Huonoja kimaroita ei yksinkertaisesti ole.)

Vanha sananlasku sanoo, että flunssa kestää kaksi viikkoa tai 14 päivää. Pitää siis kärsiä vielä viitisen päivää. Mutta miksi se ei mene edes yhtään parempaan suuntaan? ...Ja huomenna takuulla vilustuu Stadionilla Puola-pelissä vielä uudestaan.

Katselin mm. tällaisia videoita viime yönä kun en saanut unta:



Tämä on löydetty hauskan Karinski.net-blogin kautta: James Blunt Sesame Street -lastenohjelmassa. Ensimmäisellä katselukerralla ajattelin vain, että onpa hauska laulu ja Bluntilla on yllättävää huumorintajua. Seuraavalla kerralla aloin pohtimaan, onko laulun aihe sittenkin jollain piilotetulla tavalla rivo, eikä ainoastaan geometrinen. Tässä on niin monitasoinen sanoma.



Seuraavaksi joku oli kuvittanut Paintilla Oasiksen Hey Now'n. Hey Now on yksi (What's The Story?) Morning Gloryn kohokohtia ja olisi ansainnut vaikka virallisenkin videon. Mutta tämäkin on paikoin kohtalaisen hauska. Todella kirjaimellinen tulkinta kappaleen sanoista.



Ja viimeisenä Guillemots esittää Pariisin kaduilla kappaleen Annie, Let's Not Wait. Edellisistä videoista poiketen, tämä on aivan oikeasti laadukasta taidetta. Instrumentteina mm. saha, kirjoituskone ja lyhtypylväs!

Edit: Aivot alkoivat yhtäkkiä toimia (miksi ei jo viime viikolla?): voinkin tietysti mennä työterveyslääkäriin vielä tänä iltana ja saada antibiootteja! Vartiointihommia on ensi lauantaina vielä viisi tuntia edessä, joten siihen asti työnantaja varmasti vielä maksaa lääkärikäynnit. Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiö on muuten oikein loistava, mutta sinne on vain niin vaikeaa saada aikoja. Pitäisi ehkä nyt varata valmiiksi ensi vuoden flunssaepidemiaa varten. Mutta nyt yksityislääkäriin, jee! Antiobiootteja, jee!

Tweet

Pizzasalladland

"Så här har vi en liten pizzasallad-enklav, kan man säga."

Tweet