Arctic Monkeysin paluu

Upouusi Arctic Monkeys -single Crying Lightning soitettiin brittiradiossa eilen ensimmäistä kertaa. Kappale jatkaa yhtyeen edellisellä levyllä löytämäänsä melko tummanpuhuvaa, jopa pahaenteistä linjaa. Alex Turnerin laulutyyli on entistä pehmeämpi ja taitavampi ja rumpali Matt Helders on edelleen tämän hetken kekseliäimpiä rockrumpaleita.

Arctic Monkeysin linjaan ilmeisesti kuuluu, että albumien ensimmäiset singlet eivät koskaan ole niitä aivan ilmeisimpiä ja tarttuvimpia kappaleita, ja myös Crying Lightnin vaatii muutaman kuuntelun ennen kuin sen idea avautuu oikeastaan ollenkaan. Kun biisin olemus vihdoin alkaa valottua, se vakuuttaa vähäeleisyydellään ja itsevarmuudellaan. Kitarariffi on perinteistä yksinkertaista Arctics-tyyliä ja sanoitus Turnerille tuttua verbaaliakrobatiaa. Crying Lightning voisi sijaita bändin edellisellä Favourite Worst Nightmare -levyllä esimerkiksi Do Me A Favourin ja This House Is A Circusin välissä.

Crying Lightning ei missään nimessä ole tämän vuoden yllättävimpiä tai mukaansatempaavimpia julkaisuja, mutta ainakin itse pidän Arctic Monkeysin ominaistyylistä niin paljon, ettei tätäkään voi vastustaa. Yhtyeen kolmas studioalbumi Humbug julkaistaan elokuussa ja omat odotukseni sen suhteen ovat erittäin kovat. Arctic Monkeysissä erityisen kunnioitettavaa on se, ettei bändi ole koskaan yrittänyt erikseen miellyttää ketään (no... mitä nyt vähän P. Diddya) ja Crying Lightning vahvistaa tätä linjaa entisestään.

Kappaleen voi kuulla esimerkiksi YouTubesta, Hype Machinesta tai ostaa iTunesista.

Muuta: Tajusin vasta tänään, että Spotifyssä on totta kai myös klassista musiikkia. Sivistin aamupalan ohessa itseäni Bachilla. Se oli todella hienoa.

Linnanmäki!

Olin pienempänä innokas huvipustoissa kävijä: Linnanmäelle oli aivan pakko päästä joka kesä, Särkänniemi kuului aina Tampereen-vierailujen ohjelmistoon, unelmoin kovasti pääsystä Pariisin Disneylandiin ja jopa Vaasan Wasalandia teki suuren vaikutuksen.

Joskus ala-asteen lopussa innostus kuitenkin lopahti, enkä vieraillut huvipuistoissa yli 10 vuoteen. Viime syksynä tehty pikavisiitti Linnanmäen Valokarnevaaleilla kuitenkin herätti huvipuisto- tai ainakin Lintsi-kiehtovuuden kuitenkin uudelleen ja eilinen vierailu vahvisti tätä entisestään.

Huvipuistossa on aikuisena itse asiassa paljon hauskempaa, kuin lapsena: Lintsi-päivään voi suhtautua rennosti ilman suurempia paineita, kun sitä ei enää välttämättä pidä kesän kohokohtana, vaan ainoastaan hauskana parin tunnin illanviettotapana. Nyt vanhempana osaa myös keskittyä laitteisiin paremmin ja priorisoida ne tärkeysjärjestyksessä esimerkiksi pehmiksen tai hattaran yläpuolelle. Kaiken kaikkiaan huvipuistossa on 23-vuotiaana jostain syystä enemmän huvia ja vähemmän vakavuutta, kuin 10-vuotiaana.

Jännyyskynnykseni on hyvin, hyvin matala, joten saan suurta nautintoa myös hieman "laimeammista" laitteista. Esimerkiksi Viikinkilaiva on minulle jo lähes liian hurja - Vuoristorataan en ole koskaan edes uskaltautunut. Suurin suosikkini on ehdottomasti Mustekala, mutta myös Raketin pienoisversio HipHop sekä vanhassa vesitornissa kulkeva Linnunrata ovat juuri sopivan (vähän) rajuja omaan makuuni. Eilen kävin HipHopissa kolme, Linnunradassa neljä ja Mustekalassa kolme kertaa - Viikinkilaivassakin pari, vaikka kummallakin kerralla pelotti hiukan. Sain myös Vekkulan suoritettua kunnialla loppuun asti ja korjattua näin trauman, joka minulle jäi keskeytettyäni reitin edellisellä Vekkula-käynnilläni n. 10-vuotiaana.

Elinen oli loistava päivä käydä Linnanmäellä, sillä sää oli osittain sateinen ja viileä, joten puisto ei ollut tupaten täynnä, vaan oikeastaan jopa hämmästyttävän tyhjä. Puistossa työskentelevä opiskelutoverini tiesi kertoa, että tämä kesä on ollut muutenkin aikaisempia kesiä hiljaisempi. Joka tapauksessa Linnanmäki taitaa silti olla yhä Suomen suosituin matkailukohde. Itsekin taidan suunnata sinne tänä kesänä vielä toisenkin kerran, mutta Särkänniemi ja Wasalandia tuskin mahtuvat kesäohjelmaani uudelleenpuhjenneesta huvipuistokiinnostuksestani huolimatta.

Hey, big spender

Tällä viikolla tuhlasin 1700 euroa puolessa sekunnissa.

Törmäsin kaverini autolla liikennemerkkipylvääseen, kun olin peruuttamassa parkkipaikalla 500 metrin päässä kotoa. Rahanmenon ääni kuulostaa jotakuinkin rikki rutistuvalta muoviämpäriltä. Merkkikorjaamon arvio puskurin ja takakulman eheyttämisestä oli tosiaan 1700 euroa.

Onneksi vakuutusasiat olivat huippukunnossa ja taidan luultavasti selvitä vain enintään 300 euron omavastuuosuudella. Kaikkein nolointa tässä on kuitenkin autoaan lainanneelle ystävälleni aiheutettu haitta mm. vakuutuspaperien selvittelyineen ja korjaamoaikojen varaamisineen. Ystäväni ei myöskään vaikuttanut lainkaan vihaiselta, vaan ymmärsi tilanteen todella hyvin. Minulla oli silti varsinkin parina ensimmäisenä tömäyksen jälkeisenä päivänä asian suhteen todella huono omatunto.

Nyt kolari vaikuttaa jo jotenkin kovin kaukaiselta asialta, aivan kuin se olisi tapahtunut vain unessa. (Tähän ehkä vaikuttaa se, ettei mukiloitu auto ole enää oman parvekkeeni alla, vaan jo omistajansa kotipihalla.) Valitettavasti tapahtuma ei kuitenkaan ollut unta - ja herätys tapahtuu viimeistään silloin, kun laskuja aletaan tosissaan maksella.

(Tosin nyt kesällä en ole jaksanut olla kovin huolestunut rahasta. Tärkeintä on, että ulkona paistaa aurinko ja pakastimessa on jäätelöä. Rahaa ei edes kulu, kun makaa kaiket päivät rannalla. Ja jos täytyy ajaa kolari, on parasta ajaa juuri tällainen kolari: ilman henkilövahinkoja.)

Hyviä heinäkuussa

Viime aikoina olen nauttinut mm. seuraavista asioista:

Pastanjauhantaa-blogin pizzataikinaresepti. Itse tehty pizza on aina maailman parasta, mutta hyvää taikinareseptiä on vaikea löytää. Tämä on kuitenkin aivan täydellinen: helposti ohueksi kaulittava ja rapean maukkaaksi paistuva. Pidän myös siitä, että reseptin ohjeet ovat hyvin yksityiskohtaiset, joten hieman suurpiirteisemmällekään kokille ei jää mitään epäselväksi. Tämä on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen pizzaresepti!

Pysytään ruoka-aiheessa. Sinuhe-jälkiuuniruisleipäpalat ovat poikkeuksellisen aidon makuisia; intensiivisen rukiisia, mutta silti jopa aavistuksen verran makeita. Lisukkeekseen ne eivät tarvitse muuta kuin voita (oikeaa voita) tai pestoa - yksinkertaiset ja selkeät maut tukevat toisiaan.

Jälkiruokapuolelta on hehkutettava Kotijäätelöä eli Jäätelöautoa. Ehkä Jäätelöauto-innostus on vähän 90-lukulainen juttu, mutta konsepti on edelleen todella toimiva. Omalla kotikadullani jäätelöauto pysähtyy juuri ulko-oveni eteen kerran kahdessa viikossa - mikäs sen kätevämpää (tosin kaksi viikkoa on liian pitkä väli)! Koska jäätelöauton ideassa tärkeintä on ehkä helppous, olisi luultavaa olettaa, etteivät firman jäätelöt pärjää tavallisista kaupoista saataville merkeille, mutta itse asiassa monet jäätelöauton jäätelöt ovat aivan huippuhyviä. Omat suosikkini ovat klassinen Sandwich ja katu-uskottavasti nimetty Smack. Hyvä puoli jäätelöauton jäätelöissä on myös se, että koska ne myydään suurissa pakkauksissa, niitä ei ehkä arvosta samalla tavalla, kuin muita jäätelöitä, eikä turhaan säästele niitä. Jos pakastimessa on vaikkapa Classicia tai Totallya, niitä ei jotenkin kehtaa syödä montaa päivässä, mutta Smackia voi vetää vaikka kuinka paljon. Mikään ei ole parempaa, kuin pitää rannalla makoilusta pieni tauko, käydä sisällä lisäämässä aurinkovoidetta ja napata mukaansa virkistävä Smack paluumatkaa varten!

Ja viimeinen syömiseen liittyvä, maininnan ansaitseva asia tällä kertaa: omatekoinen jäätee. Jäätee on parhaimmillaan yksi virkistävimmistä ja nautinnollisimmista juomista, jopa aivan Pepsin tasoa. Oikein hyvää jääteetä ei kuitenkaan saa kovin usein (mielestäni valmiista jääteistä parasta on Liptonin, mutta sitä ei tällä hetkellä myydä Suomessa. Esim. Nestlét ovat jotenkin ylimakeita.). On siis paras tehdä jääteensä itse. Tässä helppo ohje oikein virkistävään jääteehen (1 litran annos):

• purista kannun pohjalle mehut kahdesta limestä
• kaada päälle reilu määrä sokeria (oman maun mukaan - vinkkinä kuitenkin, että sokeria tarvitaan enemmän kuin ensin voisi luulla)
• laita kannun reunalle roikkumaan kaksi pussia hyvää teetä (esim. Twiningsin Prince of Wales on tähän tarkoitukseen sopivan vahvaa ja silti pehmeää)
• keitä 1 litra vettä esim. vedenkeittimessä, kaada se kannuun (lasisessa kannussa on tässä vaiheessa ehkä hyvä pitää jotain metallista instrumenttia, ettei lasi halkea)
• sekoita kunnolla, puristele teepusseista kaikki mahdollinen maku, anna jäähtyä (tässä kestää melko pitkään), laita jääkaappiin
• muutaman tunnin jälkeen jäätee on valmis tarjottavaksi runsaan määrän jäitä ja lime- tai sitruunalohkojen kanssa

Aivan loppuun vielä kesäinen musiikkivinkki. Olen tällä viikolla saanut lainata Portugalissa lomailevan ystäväni autoa - ja autoilussahan on tärkeintä tietysti autoilumusiikki (ei niinkään esim. perille pääseminen). Supergrassin viimevuotinen Diamond Hoo Ha Men (Spotify) on osoittautunut huippuhyväksi ajelulevyksi: siinä on melko reippaita ja nopeatempoisia kappaleita, joissa on paljon tarttuvia koukkuja ja sopivasti ratinnaputtelua aiheuttavia kohtia, mutta se ei ole niin intensiivisen kunnianhimoinen levy, etteikö sitä jaksaisi kuunnella yhden matkan aikana parikin kertaa alusta loppuun. En tiedä, miksi unohdin laittaa Diamon Hoo Ha Menin viime vuoden parhaiden levyjen listalle (kai olin vain väsynyt kirjoittamaan), mutta se ansaitsee ehdottomasti paikan sillä. Itse asiassa se on koko Supergrassin uran toiseksi paras levy. Myös viime syksyn Nosturin-keikka kaivertaa edelleen lämpimän hymyn kasvoille.

Nauttikaa kesästä! Minä lähden rannalle Muumi-kirjan, limsatölkin ja Smackin kanssa!

Hämmentäviä kuvia

Kuvan otus ei ole suomalainen eläkeläinen Mallorcalla, vaan hylje. Hylkeessä on jotenkin paljon enemmän järkeä näin pystysuunnassa.

Tällainen kala on kai aivan oikeasti olemassa. Se näyttää helteessä sulaneelta serkulta.

Tajusin vasta tänään, että Beckin Odelayn kannessa esiintyvä estehyppääjä onkin itse asiassa koira, eikä heinäpaali. Tavallaan tämä paljastus tekee levynkannesta tylsemmän, mutta toisaalta myös ehkä oudomman. Pellolla loikkiva heinäpaali olisikin ehkä ollut liian itsestäänselvää erikoisuudentavoittelua Beckiltä.

Kesäasioita

En ole koskaan aiemmin kokenut itseäni ns. kesäihmiseksi (tiedän; ärsyttävä termi). Olen aina ajatellut pitäväni enemmän syksystä tai keväästä. Tänä vuonna olen kuitenkin saanut nauttia kesästä optimaaliolosuhteissa ja täten alkanut innostua siitä enemmän kuin aiemmin.

Mielestäni tulen aina kesäisin jotenkin paremman näköiseksi. Hiukseni vaalenevat auringossa ja kasvojeni kalpeus puolestaan vähenee. Peilikuva näyttää kesällä aivan erilaiselta kuin vuoden pimeänä aikana.

Tänä viikonloppuna olen löytänyt uuden harrastuksen: iltauinnit. Asun noin 50 metrin päässä meren rannasta ja loikoilen ahkerasti hiekalla aina kuin suinkin vain mahdollista, mutta en ole vielä aiemmin tajunnut käydä uimassa myös iltaisin, kun aurinko on jo ohittanut kotirantani. Iltauintipyrähdys on todella loistava konsepti: ranta on täysin autio, hiekka viileää, meri tyyni - ja lokitkin iltanokosilla ennen yön huutokonserttikiertueitaan. Tänään melko pilvisenä iltana vesi tuntui ensialkuun järkyttävän kylmältä, mutta siihen tottuu hyvin pian, kunhan vain pysyy liikkeessä. Viileän pulahduksen jälkeinen kohokohta on kotona odottava lämmin suihku, jonka alle pääseminen saa aikaan todella euforisen tunteen. Iltauinnin jälkeen yö tuntuu taas täysin uudelta päivältä.

Rufus Wainwrightin Going To A Town on ensimmäisen kahden ja puolen minuuttinsa aikana täydellinen ajelubiisi yöllisille automatkoille, mutta sen viimeinen minuutti on hieman tyhjähkö.

Parikymmenvuotisen vertailun ja pohdinnan jälkeen olen päätynyt siihen tulokseen, että Haribo on makeismerkeistä paras. Haribolla ei ole valikoimissaan oikeastaan yhtään heikkoa tuotetta, vaan suuri määrä aivan erinomaisia karkkeja: Tropi-Frutti- ja Jungalo-pussit, Piratosit, tutit, kirsikat, kolapullot sekä tietysti nallekarkit - kaikki yksinkertaisesti loistavia. Haribon pakkauksetkin ovat jotenkin silmää miellyttävän tyylikkäitä, niissä on hieman vanhojen aikojen värikkyyttä ja hohtoa. Se, että pidän Hariboa parhaana, johtuu tietenkin siitä, että pidän kovasti hedelmäkarkeista ja viinikumeista, ja Haribon valikoimista pääosa on juuri tämäntyylisiä namuja. Kovin haastaja Haribolle tälmän hetken karkkirintamalla on ehdottomasti Fazerin Tutti Frutti Choco, mutta sen heikkous on siinä, että se on niin mieto mättöpussi, että se on pakko syödä kerralla loppuun, mikä taas saattaa aiheuttaa heikon olon. Haribot ovat sekä maultaan että koostumukseltaan niin intensiivisiä, että niitä ei voi yhdellä kertaa nauttia niin suurta määrää. Haribon omituisuus on siinä, että sen karkit on sijoitettu kaupassa erikseen muista, omiin telineisiinsä usein lähelle kassoja. Haribolla ei siis ole näkyvyyttä varsinaisella karkkihyllyllä, joten siksi sitä unohtuu usein hankkia. Kehotankin kaikkia pitämään silmänsä ja suunsa auki Hariboa varten!

Michael Jackson on siksi suurempi legenda kuin Elvis, että hänen musiikkinsa tullee kuulostamaan aina ajattomalta. Elviksen liittyessä tuonpuoleiseen karatekerhoon vuonna 1977 hänen pari vuosikymmentä aiemmin julkaisemansa levytykset olivat jo täysin vanhentuneita, rockin evoluution edettyä mm. jo psykedeliaan, progeen, hard rockiin ja jopa punkiin. Vaikka Elvis olikin elämää suurempi persoona, hänen musiikkinsa oli jo hänen omana elinaikanaan jäänyt jollain tapaa kuriositeetiksi. Michael Jacksonin 1980-luvun huippukauden levyt puolestaan kuulostavat vielä 25 vuotta myöhemminkin täysin tuoreilta, koska populaarimusiikki ei enää tämän neljännesvuosisadan aikana ole hypännyt eteenpäin niin valtavin harppauksin. Itse asiassa Jacksonin teokset toimivat tänäkin päivänä täysin suorana esikuvina mm. Justin Timberlakelle ja muille nykyhetken pop-musiikin edelläkävijöille. Koska Jacksonin musiikki ei ole vanhentunut toistaiseksi pätkääkään, on käytännössä varmaa, että se ei koskaan tulekaan vanhentumaan. Siksi Jackson on merkittävämpi kuin Elvis.

MJTV

Kansainvälinen MTV näyttää ilmeisesti tällä hetkellä pelkkää Michael Jacksonia. Valitettavasti MTV Finland ei tee samoin, vaan ohjelmisto on tänäänkin samaa reality-roskaa. MTV on oikeastaan koko olemassaolonsa velkaa Jacksonille ja tämän 1980-luvun legendaarisen uraauurtaville musiikkivideoille, joten on pelkästään oikein, että kanava kunnioittaisi tähden poismenoa.

Michael Jackson oli tietysti täysin todellisuudesta vieraantunut sekopää, mutta toisaalta juuri se oli hänessä hienoa. Hän ei todellakaan elänyt tavallisessa maailmassa, vaan aivan omassa universumissaan. Jackson ei oikein ollut tumma eikä vaalea, ei mies eikä nainen, ei nuori eikä vanha. Näin hän oikeastaan rikkoi perinteisen rajoittavan jaottelun, vaikkakin tietysti hyvin hämmentävällä ja kyseenalaisella tavalla.

Kylmä totuus on, että Jackson kuitenkin kuoli juuri oikealla hetkellä. Nyt hän tulee muistetuksi ennen kaikkea musiikkinsa, eikä henkilökohtaisten skandaaliensa vuoksi. Loppuvuodelle suunnitellut 50 comeback-konserttia tuskin olisivat parantaneet tilannetta, sillä ilmeisesti Jacksonin sopimukseen kuului, ettei hänen olisi tarvinnut esiintyä pitempään kuin 13 minuuttia per show. Nyt ilmaan jäi vain puhdas idea siitä, että hän olisi tehnyt menestyksekkään paluun lavoille, ja ehkä koko asia onkin parhaimmillaan vain ideana.

Oletteko muuten ikinä olleet klubilla tai kotibileissä, joissa esim. Thriller tai Billie Jean eivät olisi saaneet kaikkia paikallaolijoita hymyilemään ja tanssimaan? Juuri tämä on paras ja tärkein perintö, jonka Jackson voi jättää.

Oikeastaan myös muuttumalla 1990-luvun aikana muoviseksi mies/nais/Peter Pan -kyhäelmäksi Jackson suojeli ja syväjäädytti 1970-80 -lukujen klassikkonsa: vanhoissa kappaleissa esiintyi aivan toinen henkilö, kuin myöhempien aikojen Jackson, joten nuo legendaariset levyt myös säilyvät erillisenä kokonaisuutena, jota ei edes tarvitse yhdistää myöhempään Jackson-saagaan. Ehkä Paul McCartneykin saisi tänä päivänä eri tavalla arvostusta, jos hän olisi hankkinut itselleen uuden naaman The Beatlesin lopettamisen ja Wingsin aloittamisen välillä?

Loppuun vielä loistava pätkä Flight Of The Conchordsista:

"-- Michael Jackson's 'Off The Wall'."

"Yeah! Whoa... I say! He's crazy... off the planet! Isn't he gonna freeze himself?"

Muuta: Englannin varmasti kovamaineisin festivaali, Glastonbury järjestetään jälleen tänä viikonloppuna. Tällä kertaa pääesiintyjinä ovat Bruce Springsteen, Neil Young ja Blur, joiden lisäksi viikonlopun aikana esiintyy valtava joukko myös muita kiinnostavia artisteja. Glastonburyn tapahtumia voi seurata reaaliajassa vaikkapa Guardianin tarjoaman Twitter-kokoelman kautta. (Twitter-feediä seuratakseen ei tarvitse itse olla rekisteröitynyt Twitter-käyttäjä.)

edit klo 13:30 - Suomenkin MTV:llä on ilmeisesti joku herännyt ja saanut aikaan ainakin pieniä muutoksia normaaliin ohjelmavirtaan: viimeisen tunnin aikana on näytetty jo pari Michael Jacksonin musiikkivideota.

Roikkuvat oksat

Kävellessäni äsken kotikatuani ja puikkelehtiessani roikkuvien puunoksien alta, muistin erään asian monen vuoden takaa.

Ensimmäistä kotipolkuani, jonka päässä asuin liki 20 vuoden ajan, reunusti pitkä rivi koristepensaita. Aina kotiin tullessani ajattelin, että pensaiden polulle kurottautuvat lehtevät oksat olisivat ihmisten käsiä - ihmisten, jotka olisivat kerääntyneet polun varteen heittääkseen kanssani ylävitosen, kun olisin kuuluisa rocktähti ja palaamassa kotiin ensimmäiseltä loppuunmyydyltä maailmankiertueeltani.

Ajattelin sitä oikeasti todella usein. Joskus koulusta kotiin tullessani jopa aivan kirjaimellisesti heitin high fiveja pensaan oksien kanssa. Olin täysin varma siitä, että vielä jonain päivänä ne olisivat hurraavan väkijoukon ojentamia käsiä.

Summer Sounds '09

Juhannuksen kunniaksi on aika julkistaa uusi soittolista, Summer Sounds '09. Olen yrittänyt koota tälle listalle tuoreita, raikkaita ja rytmikkäitä kappaleita kesäpäivien iloksi. Suurin osa listan kappaleista on tältä vuodelta ja suurimmassa osassa laulajana on nainen. Melko monessa on myös vahvoja elektronisia sävyjä.

Summer Sounds '09:n voi ladata tästä. Kannattaa ladata lista kokonaisuudessaan, sillä se on suunniteltu toimivaksi juuri omassa järjestyksessään. En huijaa, kun sanon, että tässä on kaikki musiikki, jota tarvitset kesällä 2009!

Lista sisältää seuraavat kappaleet:

01 Yeah Yeah Yeahs - Zero Tällä kappaleella on hyvä aloittaa kesä! "Shake it like a ladder to the sun!", laulaa Karen O tässä energisen auvoisassa biisissä. Kertosäkeen yllättävä yksittäinen mollisointu tuo nokkelaa varjoa muuten niin aurinkoiseen menoon.

02 Jack Peñate - Tonight's Today Tämän vuoden yllättävin uudistuja on lontoolainen ex-"Kate Nashin miesversio" Jack Peñate. Vale-cockney-sävyt on nyt heitetty historian romukoppaan ja herra Peñate palaa pelikentälle sielukkaalla ja sykkivällä kappaleella, joka kertoo siitä, miten yö muuttuu helposti päiväksi ja täten sopii täydellisesti myös Suomen kesään.

03 Lily Allen - The Fear Muutama päivä sitten huomasin osaavani tämän biisin sanat ulkoa, vaikken ollut mitenkään erityisesti edes kiinnittänyt niihin huomiota. Tällainen on aina hyvä merkki ja Lily Allenin musiikki on aina todella kesänraikasta.

04 Empire Of The Sun - Walking On A Dream "Australian MGMT:n" kirjaimellisesti unenomainen kappale solahtaa kesätunnelmiin täydellisesti. "We are always running for the thrill of it" - juuri näinhän asioiden pitäisi kesällä ollakin!

05 Little Boots - New In Town Alkuvuodesta valtavaa ennakkohypeä osakseen saanut brittilaulajatar Little Boots ei kiirehtinyt trendimedioiden painostuksessa, vaan julkaisi debyyttialbuminsa vasta viime viikolla. New In Town on jo niin täydellisen tarttuva pop-kappale, että sitä olisi helppo jopa vihata. Kannattaa kuitenkin valita helpompi tie ja vain tempautua sen mukaan ilman suurempia pohdintoja!

06 Santigold - Lights Out Oikeusjutun seurauksena nimensä Santogoldista Santigoldiin vaihtanut hipster-kuningatar julkaisi tämän kappaleen jo viime vuonna, mutta Lights Out sopii rentoudessaan kesään niin passelisti, että se ansaitsee hehkutusta vielä vuotta myöhemminkin. Biisin bassokuvio on yksinkertaisuudessaan nerokas ja oma suosikkikohtani on hieman surumielinen B-osa ("I'm still here shaking my head..." jne.). Tämä kappale oli tammikuisella New Yorkin -matkallamme eräänlainen epävirallinen matka-anthem ja kuulin sen tuolloin tuhnuisista iPod-kaiuttimista varmasti kymmenia kertoja, mutta olen todella oppinut arvostamaan sitä vasta nyt.

07 Simian Mobile Disco - Audacity Of Huge Eilen nostattamani Cornershopin ohella tämä Simian Mobile Discon fiksu ja omaperäinen kappale on Kesän Ehdoton Ykkösbiisi! Kappaleen toteutus on klubiystävällistä elektroa, mutta melodialtaan se voisi olla vaikkapa punk- tai jopa myöhempien aikojen Beatles-kappale. Tämän hetken elektroartistit ovatkin viisaita juuri siitä syystä, että uskaltavat kirjoittaa biiseihinsä raikkaiden biittien lisäksi myös aivan oikeasti toimivia melodioita. Jotain vaikutusta voi olla myös sillä, että Simian Mobile Discon James Ford on ollut mukana tuottamassa Arctic Monkeysin kahta uusinta albumia. Audacity Of Huge on yksinkertaisesti nerokas kappale. Jos Bach olisi elossa, hän tekisi juuri tällaista musiikkia.

08 La Roux - In For The Kill Edellämainitun Little Bootsin tapaan lontoolainen La Roux on saanut alkuvuonna osakseen enemmän mediasuitsutusta kuin mitä keskivertolaulaja kokee koko uransa aikana. Tässäkään tapauksessa huomio ei kuitenkaan ole liioiteltua, vaan In For The Kill on nautinnollisesti suriseva ja vauhdikkaasti eteenpäin jyräävä sähköinen pophelmi. Kannattaa tarkastaa myös dubstep-tuottaja Skreamin peukaloima remix-versio (YouTube), joka on alkuperäistä hitaampi, minimalistisempi ja vatsaakouraisevan bassoinen.

09 Florence & The Machine - Rabbit Heart (Raise It Up) Tämä on hyvin mielenkiintoinen kappale, jossa yhdistellään todella monenlaisia soundeja ja tunnelmia. Toisaalta Rabbit Heart (Raise It Up) on herkkä ja epävarma, mutta toisaalta uhmakas ja tumman energinen. Laulaja Florence Welchin ääni on suuri ja paikoin jopa kailottava, mutta hyvällä tavalla. Little Bootsin ja La Rouxin ohella yksi vuoden odotetuimpia tulokkaita, mutta jälleen kaiken odotuksen arvoinen.

10 Feist - One Evening (VV Mix) Tässä on tämän soittolistan vanhin kappale, kanadalaisen Feistin vuonna 2006 julkaistulta remix-levyltä Open Season. VV Mix muuntaa alkuperäisen kappaleen pehmeän hämyisen tunnelman pontevammaksi ja riemukkaammaksi. Hyvin kaunista ja tyylikästä musiikkia.

11 Von Südenfed - Rhinohead Tämäkin julkaistiin jo kesällä 2007, mutta lipsahti luultavasti monelta ohi. The Fallista tuttu Mark E. Smith outoilee täysillä Motown-rytmisessä kappaleessa ja murisee jotain hauskaa sarvikuonoista. Kummallista, mutta oikein toimivaa ja kesäisen lämmittävää.

12 Kent - Vy Från Ett Luftslott (Punks Jump Up Remix) Ruotsin ylpeyden toistaiseksi tuorein albumi otti paljon vaikutteita tanssimusiikista ja sopi täten hyvin myös uudelleenmiksaajien käsiteltäväksi. Tämä jopa hieman Daft Punkilta kuulostava (olisitteko voineet kuvitellakaan moista yhdistelmää vuonna 1999? Kent ja Daft Punk!) versio on raikas kuin sitruunamehujää kuuman kesäpäivän iltana.

Ja kun lista on lopussa, on aika kelata alkuun!

Oikein rauhallista juhannusta kaikille!

Kesähitti #1: uusi Cornershop!

Cornershop - The Roll Off Characteristics (Of History In The Making)

Tämän kesän suurimman ja aurinkoisimman kesäbiisin titteliä on jo tähän mennessä ilmaantunut tavoittelemaan lukuisia päteviä ehdokkaita ja aionkin pian julkaista niitä sisältävän soittolistan, mutta uusi Cornershop ansaitsee vielä aivan erillismaininnan.

Monille Cornershop on yhden hitin ihme, jonka massiivinen megabiisi Brimful Of Asha (ja siis etenkin Fatboy Slimin uudelleenmiksaus siitä) tuli väistämättä tutuksi kesällä 1998. Englanninintialainen bändi on kuitenkin tehnyt jättihittinsä lisäksi myös tukun muita omaperäisen rentoja ja outoja kappaleita, kuten Sleep On The Left Side, Good Shit ja oma suosikkini Lessons Learned from Rocky I to Rocky III. [linkit Spotify] Viime vuosina Cornershop on kuitenkin lymyillyt paria yksittäistä singleä lukuunottamatta jossain piilossa, ja vasta äskettäin julkaistu The Roll Off Characteristics (Of History In The Making) on ensimmäinen osa varsinaista comebackia.

Miksi sitten The Roll Off... on ylittämätön kesäbiisi? Cornershopille tuttuun tyyliin siinä on varsin yksinkertainen ja toistuva melodia, joka kuitenkin keinuu yllättäviin suuntiin todella erottuvasti. Hauskaa laulumelodiaa tuetaan juuri sopivasti pärisevillä sähkökitaroilla, muhkeanpehmeillä torvilla, kekseliäästi soitetulla sitarilla, täydellisesti soljuvilla pianoilla ja juuri oikeassa paikassa mukaan hyppäävillä jousilla. Cornershopin vahvuus on juuri siinä, että bändi osaa jalostaa simppelistäkin alkuideasta äärimmäisen kiinnostavan ja monipuolisen lopputuloksen. Kappale tarttuu päähän jo ensimmäisellä kuuntelukerralla, mutta siitä löytyy uutta vielä viidennelläkymmenennelläkin.

Itse pidän kovasti myös yhtyeen laulajan Tjinder Singhin laiskanoloisesta äänestä ja hänen sanoituksistaan, jotka tasapainoilevat merkityksettömän ja hyvin merkityksellisen (ja merkillisen!) välimaastoissa. The Roll Off...:in kulminaatiopiste on puhemonologiosio, joka liittyy tai on liittymättä kappaleen muuhun sanomaan: "In 1974, in his state address to Congress, Gurkhal Surjan, Patwallia district, stated that the world would be tested by Texas Instruments and English diction. He's not with us now - but the years have had their say." Tällaista ei kuule useassa pop-kappaleessa!

Cornershop siis yllättää jälleen. En ollut edes muistanut kaivata koko bändiä, mutta yhtäkkiä se tekee kesän parhaan biisin - aivan kuin kesäkuusta 1998 ei olisi kulunut päivääkään. Mikä mukavinta, The Roll Off... -single on helposti tilattavissa yhtyeen nettisivuilta Cornershop.com. Sympaattisen kotikutoinen CD-single kustantaa postimaksuineen vain £4, on maksettavissa helposti PayPalilla ja saapuu lyhyessä hujauksessa tyylikkään postikortin kanssa. Yksinkertaisen loistavaa!

Autokoulu, osa 2

Ratapäiväkin oli melko yhdentekevä. Suurin osa ajasta kului omaa vuoroa odotellessa. Olisi myös ollut mukavaa, jos radalla harjoiteltuja tilanteita olisi jotenkin suhteutettu käytännön kontekstiin. Esimerkiksi liukkaan ympyrän kiertäminen neljänkympin vauhtia kerta toisensa jälkeen tuntuu jotenkin vaikeasti käsitettävältä, kun kukaan ei selitä, mitä tosielämän liikennetilannetta sen pitäisi vastata.

No, nyt tämä velvollisuus on kuitenkin hoidettu. Ei ehkä olisi kannattanut jättää sitä roikkumaan näin pitkäksi aikaa.

Olin radalla kolmen tunnin yöunilla. En saanut nukuttua, sillä päässäni on viimeiset kaksi päivää pyörinyt non-stoppina The Cribsin I'm A Realist (Spotify). Se on melko tarttuva kappale. Tyylikästä siinä on etenkin se, että laulaja lausuu sanan realist painokkaasti "real-ist" eikä tavanomaisesti "re-al-ist". Se tuo uskottavuutta, sillä näin hän ei ole pelkkä 'realisti', vaan jotain enemmän: 'tosisti'.

Nyt nukkumaan! Ehkä I'm A Realist ei häiritse yöuntani enää tänään, jos manaan sen ulos tähän blogiin.

The Cribs - I'm A Realist (Live at Later... With Jools Holland)

(Tässä hieman epävireisessä liveotossa kappaleesta uupuu jonkin verran studioversion melodista tarkkuutta, mutta se on hauskan punkkinen, kuten pitääkin. Myös kitarat ja nahkatakit ovat siistejä, mutta en tajua laulaja Ryan Jarmanin hiuksia.)

Autokoulu, osa 1

Tiesin totta kai jo etukäteen, että autokoulun pakollinen II-vaihe on käytännössä pelkkää lakisääteistä rahastusta. Ehkä juuri siksi olinkin lykännyt sen suorittamista jo kuusi vuotta! Tänään kuitenkin kyyninen ennakkoasenteeni osoittautui äärimmäisen hyvin todellisuutta vastaavaksi, kun kävin suorittamassa II-vaiheen ensimmäisen osan eli ns. arvioivan ajon.

"Arvioiva ajo" tarkoitti sitä, että kävimme autokoulunopettajan kanssa tekemässä pienen lenkin sateisessa Kaivopuistossa. Ennen autoon astumista opettaja antoi käteeni hieman alle €300:n laskun ja sanoi täysin vailla ironiaa: "Ensin tää kaikista tärkein."

Sillä välin, kun luovin Etelä-Helsingin välillä melko kapeitakin katuja kahvinruskealla Volkswagenilla, opettaja keskittyi tekstiviestien näpyttelemiseen Nokian kommunikaattorilla. Yritin hieman piristää tunnelmaa keskustelulla, mutta yritykseni eivät oikein ottaneet tulta alleen.

[radiossa soi Laid Backin Sunshine Reggae, ulkona sataa kaatamalla]

minä: "No, radiossa ainakin soi just tähän säähän sopiva musa."

opettaja: "(Heh)"

minä: "Ootteko te Teekkarien Autokoulussa oikeasti kaikki teekkareita?"

opettaja: "Ei. Teekkarit omisti tän joskus aiemmin."

Noin puolen tunnin kuluttua pysäköimme takaisin autokoulun tallin eteen ja opettaja antoi arvionsa ajotaidoistani. "Yks kaistan vaihto meni huolimattomasti. Muuten ihan hyvä. Huomenna meet sitten sinne radalle."

Siinä kaikki. Ei neuvoja esimerkiksi optimaalisimpien vaihteiden käyttöön, niksejä alhaiseen bensankulutukseen tai mitään muutakaan oikeasti hyödyllistä. Tuntuu todella hölmöltä maksaa tällaisesta koulutuksesta summa, jolla pääsisi viikonloppulomalle johonkin eurooppalaiseen pääkaupunkiin.

Huomenna täytyy sitten ehtiä rataosuuteen Vihtiin (!) aamukahdeksaksi. Onneksi jalomielinen ystäväni on suostunut lainaamaan autoaan.

P.S. Katsokaa ylläolevasta linkistä Sunshine Reggae -video! Järjetöntä menoa, aivan mahtavaa! Bändi oli tanskalainen. To-del-la outoa, hahaha!

Tämä ei nyt oikein toimi...

Yksi kevään näkyvimmistä mainoskampanjoista ainakin bussipysäkeillä ympäri Helsinkiä on ollut Sinebrychoffin uusien Golden Cap -siidereiden julistehyökkäys.

Mainossarjan ideana on esittää joukko sääntöjä, joita rohkean Golden Cap -siiderin juojan kannattaisi vallankumouksellisesti rikkoa, tyyliin "#56: DO NOT STEP ANY FURTHER" tai "#74: DO NOT TRY ANYTHING NEW". Eli siis edelläkävijä-Golden Cap -kuluttaja nimenomaan astuisi edemmäs tai kokeilisi jotain uutta, vaikka kiellot tästä varoittaisivat.

Sinänsä ihan hyvä idea, mutta julistesarjan kolmas osa romuttaa koko konseptin. Sen sääntönä on "#26: DO NOT THINK THE PARTY IS OVER". Jos tämänkin suhteen noudatetaan kahden muun esimerkkisäännön ideaa, mainoksen kohteen nimenomaan pitäisi luulla, että juhlat ovat lopussa.

Juttu on aavistuksen verran monimutkainen, joten on ymmärrettävää, että tällainen virhe on päässyt sattumaan, mutta on hieman noloa, että Golden Cap kompastuu omaan nokkeluuteensa näin laajamittaisessa kampanjassa. Oikeastaan Golden Cap ansaitsisi tästä Keyboard Catin loppusoiton.

Spotify ilman kutsua

Spotify on loistojuttu (itse esimerkiksi tutustuin I Am Klootin superhienoon BBC Sessions -levyyn juuri Spotifyn kautta!), mutta sen varjopuoli on, että käyttäjäksi pääsee vain kutsuttuna. Tätä ennen kutsuja on pitänyt metsästää Googlen syövereistä, mutta nyt on tarjolla helpompikin keino. Eli seuraavaksi neuvon, miten saat Spotifyn käyttöösi ilman kutsua:

1. Siirry tähän web-osoitteeseen. Sivu osaa automaattisesti kiertää suomalaisen IP-osoitteesi ja saa Spotifyn luulemaan, että olet kotoisin Ranskasta, jossa palveluun rekisteröityminen käy ilman kutsuakin. (Jos saat ruudullesi ilmoituksen, joka kysyy, haluatko jatkaa, klikkaa vain itsesi eteenpäin.)

2. Rekisteröidy Spotify'hin. Täytä kaikki muut kohdat aivan normaalisti, mutta ilmoita postinumeroksesi 69002 ja kotimaaksesi Ranska.

3. Olet nyt Spotifyn käyttäjä! Ennen kuin alat seikkailla loppumattomassa musiikkimatriisissa, käy osoitteessa spotify.com tarkastamassa käyttäjätietosi ja vaihtamassasi kotimaaksesi Suomi ja postinumeroksesi jokin suomalainen postinumero. Muista tehdä tämä vaihto, sillä muuten Spotify lakkaa toimimasta jonkin ajan kuluttua. Kun vaihto on tehty, homma on selvä ja voit nauttia Spotifyn ihmeellisyyksistä! Kuuntele vaikka Oasista, jota dpst:kin kesäisesti kehuu!