Jopa Pulp

Nyt suurin piirtein kaikki ovat tehneet comebackin. Siis kaikki 1990-luvun Brittipop-suuruudet. The Verve ennätti ensin jo vuonna 2007 ja ehti sitten hajotakin vielä uudelleen; Blurin vuoro oli viime vuonna ja tänä keväänä Suede palasi yhteen. Joukosta puuttui siis enää... Pulp. Tänään tämäkin puute korjautui, kun yhtye ilmoitti kasaavansa klassisen kokoonpanonsa ainakin parille festivaalikeikalle ensi kesänä.

Pulp on yksi kaikkien aikojen suosikkiyhtyeitäni. Bändi vaihtoi tyyliään enemmän tai vähemmän joka albumilla ja onnistui aina tekemään komeita levykokonaisuuksia. Jarvis Cocker oli 1990-luvulle mitä Morrissey oli 1980-luvulle ja Different Class on yhä edelleen pyhä objekti kaikille hieman syrjityille ja syrjääntyneille nuorille.

Kyllähän tällaisen yhtyeen täytyykin siis tehdä comeback... vai täytyykö todella? Vanhojen suosikkiyhtyeiden paluut ovat aina ikävän kaksiteräisiä miekkoja. Toisaalta olisi upeaa päästä näkemään Pulp livenä ja olisihan sekin hienoa, jos bändi nauhoittaisi vaikka uuden levynkin... mutta toisaalta keikoista on vaarassa tulla vain keski-ikää lähestyvien ysärinostalgisoijien massakaraoketilaisuuksia ja saattaisihan uusi levykin olla täyttä roskaa.

Kuten Sueden keväisestä Albert Hall -konsertista kirjoitin: suosikkibändin paluu tuntuu totta kai hyvältä, mutta sillä ei oikein ole mitään laajempaa merkitystä. Kuten Suede, myös Pulp antoi alkuperäisen uransa aikana minulle ja kaikille muille faneille niin paljon hienoja hetkiä, että sen pitäisi riittää aivan hyvin. Ehkä tämä kuulostaa vähän tylsältä - totta kai hyviä hetkiä pitäisi saada lisää. Mutta uudet hyvät hetket kuitenkin vain vertautuisivat vanhoihin hyviin hetkiin, eikä mikään, mitä joutuu vertaamaan johonkin, voi koskaan olla niin hyvää, kuin se, mihin sitä verrataan.

Pulpin paluu ei siis liikuta aivan niin paljon, kuin sen ehkä pitäisi. Jos bändin nyt pääsisi näkemään, niin olisihan se mukavaa - mutta aivan riittävän mukavaa on vaikkapa laittaa kokoelma-DVD soittimeen ja nauttia esimerkiksi näistä videoista:









(Pakko vielä sanoa, että viimeaikaiset bändien comebackit ovat tuntuneet siinäkin mielessä vähän vaisuilta, että useimmat bändeistä eivät olleet edes kunnolla hajonneet. Suede vain lopetti levyttämisen ja keikkailemisen, Pulp ilmoitti aikanaan jäävänsä tauolle ja myös Blur ikään kuin sihahti loppuun. Oasis sentään hajosi oikein kunnolla ja rehellisesti typerään riitaan!)

Koska ilmeisesti suurin osa virallisista Pulp-videoista on poistettu YouTubesta ja muutkin videosaitit näyttävät vähän mitä sattuu, tässä on n. tunnin mittainen Pulp-soittolista Spotifyssa.

Tweet

Tapaksia ja napsuttelua

Ei vieläkään Arctic Monkeys -arviota. En taaskaan jaksa keskittyä. Olin tänään yhdeksän tuntia töissä; soitin 79 puhelua ja join varmasti viisi litraa vettä. Sellaista se on: istumista ja puhetta ja vettä. Ei kovin hohdokasta. Päivä tuntui silti kuluvan melko nopeasti - yritin keksiä puheluihin edes lievästi hauskoja juttuja aivan omaksi viihdykkeekseni, ja se tuntui myös toimivan vastaanottajiin, ainakin jotenkin. Huomenna taas toiset yhdeksän tuntia. Pian minustakin tulee robotti.

Töiden jälkeen kävin ensin Uudella Ylioppilastalolla Ylioppilaskameroiden valokuvanäyttelyssä, jossa tarjolla oli rosé-viiniä ja sympaattisia valokuvia sekä yleisestikin jännittävä kurkistus eräänlaiseen alakulttuuriin. Kulttuurikokemuksen jälkeen siirryin juhlistamaan kaverini lähtöä Madridiin espanjalaistyyliselle pienoisillalliselle Casa Largossa. Tapakset ja viini olivat oikein hyviä; voin suositella kaikkea muuta paitsi tonnikalaa. Friteeratut mustekalarenkaatkin olivat aivan oikeasti paikan päällä friteerattuja, eivätkä tavallisia pakasteesta nostettuja uppopaistettuja. Crema catalana jälkiruokana oli muuten todella maukasta, mutta pinnalta jostain syystä täysin viileä. Silti: olin kokonaisuuteen erittäin tyytyväinen ja aion käydä Casa Largossa varmasti uudemmankin kerran.

Kotimatkan pyöräilin upean alkusyksyisessä lämpimässä sumussa ja palautettuani pyöräni taloyhtiön telineeseen napsuttelin sormiani pimeässä illassa. En tiedä miksi tein niin, mutta napsautukset kaikuivat komeasti ympäröivistä rakennuksista - se kuulosti erittäin hyvältä.

Huomisen jälkeen lähden pikamatkalle Tallinnaan. Kävin siellä itse asiassa kesäkuussa päiväretkellä ja pidin paikasta kovasti. Edellisen kerran olin käynyt vuonna 1997. Nyt olemme varanneet huoneen yhdeksi yöksi mielenkiintoiselta vaikuttavasta "design-hotellista" ja odotukseni ovat korkealla, sillä pidän hotelleista erittäin paljon. LindaLinelta saa katamaraanimatkasta muuten 30% opiskelija-alennuksen.

Jollain tasolla tuntuu siltä, että syksy on tullut eikä takaisin ole enää paluuta, mutta toisaalta mennyt kesäkin vielä kiemurtelee mielessä. Pulpin This Is Hardcore on erittäin toimiva syksylevy.

Loppuun vielä loogisesti jogurttivinkki: Lidlin Big Duo -jogurtit ovat herkullisia. Oma suosikkini on vaniljajogurtti-suklaapalleroyhdistelmä, mutta myös banaani-suklaarusina ajaa asiansa pätevästi.

Tweet