Vale-Scouser

Eilen yöllä HJK - Bangor City -pelin jälkeen tapahtui monia outoja asioita. Ehkä oudoin niistä oli vale-liverpoolilaisen tapaus.

Seisoskelimme kaverieni kanssa Kampissa Tennispalatsin lähistöllä, kun nuori vaaleahiuksinen tyttö tuli pyytämään meiltä tupakkaa englanniksi. "Do you have cigarettes?", lievästi taidelukiolaisen oloinen nuori neiti kysyi. Heti tässä vaiheessa mieleeni hiipi aavistus, että kysyjä on itse asiassa suomalainen, missä tapauksessa englannin käyttäminen on melko outoa. Vastasimme kuitenkin tytölle englanniksi ja pahoittelimme savukkeiden puutetta.

Tyttö oli jo lähdössä matkoihinsa, kun päätin kokeen vuoksi kysäistä, mistä hän on kotoisin. "From England", kuului vastaus. Puolen sekunnin ajan kylmät väreet kulkivat selkääni pitkin, kun ajattelin, että saattaisi sittenkin olla mahdollista, että olen erehtynyt. Niin on käynyt ennenkin. Otin kuitenkin riskin ja jatkoin juttelua: "Yeah? Whereabouts in England do you live?" Tyttö vastasi nopeasti ja empimättä: "Liverpool." Viimeistään nyt olin täysin varma, että kyseessä oli valehtelija. Lopullinen vastaus oli kuitenkin vielä yhden varmistavan kysymyksen päässä: "Oh, right, so you're a Scouser?" Tästä tupakanpummaaja meni melko hämilleen ja sönkötti "Öööh, no, I live in, ööh, Fleet Street!" - "No, I mean, you're from Liverpool so you're a Scouser."

Se, mitä seuraavaksi tapahtui, oli samalla kertaa sekä ennustettavaa että hyvin yllättävää. Tyttö myönsi valehdelleensa: "Ei! Suomesta mä olen! En mä mistään Liverpoolista oo." Sitten hän nosti kädet kasvoilleen, heilutteli sormiaan silmiensä edessä ja kyyristyi matalaksi mytyksi jalkakäytävälle. "Siis mulla on paniikkihäiriöitä ja mä näin just mun exän ja...", nainen sopersi ja huohotti syvään. Hetken aikaa jo pelkäsimme, että hän saa jonkinlaisen kohtauksen tai jotain. Olisi outoa joutua pidätetyksi kuolinpaikalla ja yrittää selvittää poliisikuulusteluissa taposta epäiltynä, että oli vain yrittänyt paljastaa vale-Scouseria.

Onneksi mitään vakavampaa ei kuitenkaan lopulta tapahtunut ja feikkiliverpoolilainen hävisi pian Helsingin kesäiseen yöhön. Suosittelin vielä perään esimerkiksi Wikipedian Liverpool-artikkelin lukemista, jos aikomuksena on yrittää uskottavaa huijausta.

Muuta:

Noel Gallagherin ensimmäisen soolosinglen kansi näyttää tältä. Kuva on hieno ja mielenkiintoinen, vaikka tuokin mieleen pari vanhaa The Verven singlejen kantta (1, 2). The Death Of You And Me soi radiossa ensimmäistä kertaa ensi maanantaina. Videokin saadaan luultavasti pian.

Muuta II:


Jos joku haluaa kutsun Google+:aan, laittakaa sähköpostiosoitteita alle kommentteihin.

Tweet

Paluu

Pääsin Pariisin, Marseillen ja Nizzan kautta kotiin Helsinkiin jo viime keskiviikkona, mutta nettiyhteys on kunnossa vasta nyt. Kirjoitan pian ehkä hieman pidempiä tarinoita Ranskasta (ja jotain vielä Lontoostakin), mutta toistaiseksi voisin tiivistää, että on erittäin mukavaa olla kotona, jossa on oma kylpyhuone, jossa on suihku, joka toimii kunnolla ja jossa ei tarvitse käyttää kahta erillistä hanaa. Myös kokolattiamaton puute ilahduttaa. Toisaalta monia asioita on toki jo ikäväkin.



Beady Eyen uusi video näyttää tältä, ja huomenna keskiviikkona Noel Gallagher paljastaa yksityiskohtia tulevasta levystään tiedotustilaisuudessa. Huh!

Tweet

Bulevardi (ja muita juttuja)

Viime viikolla englannin-tunnilla oli keskustelua siitä, missä kukin haluaisi asua. Oma vastaukseni oli "Bulevardilla". Sitä ei otettu kovin vakavasti. Suurin osa muista tuntui haluavan asua omakotitalossa.

Mielestäni mikään katu Helsingissä ei voita Bulevardia hienoudessa. Se on hyvin epähelsinkiläinen katu ja oikeastaan aika epämodernikin. Parhaimmillaan se on juuri tällaisina syysiltoina, kun ilmassa on aavistus sumua ja katulamput tekevät puista vieläkin keltaisempia kuin ne ovat.

Kadun alkupäässä Ruttopuisto näyttää nimensä arvoisesti pelottavalta (missä muussa puistossa on siellä täällä hautakiviä?!) ja loppupäässä voi Hietalahden torilta nähdä telakat ja niillä rakenteilla olevat valtavat alukset, jotka ovat parhaimmillaan juuri rakennusvaiheessa, kun niillä ei ole vielä laulettu ainoatakaan karaoke-kappaletta eikä tarjoiltu ainoatakaan annosta salmiakkikossua.

Bulevardi on kaikessa hienoudessaan jopa melko epätodellisen tuntuinen. Sitä pitkin pyöräillessä haluaa ajaa mahdollisimman hitaasti, jotta se ei loppuisi niin nopeasti.

Luin jostain että YLE:n pääjohtaja Mikael Jungner asuu Bulevardilla. Täytyy siis varmaan alkaa pitkällä tähtäimellä tavoitella YLE:n pääjohtajuutta. Tai sitten voisin muuttaa aivan kirjaimellisesti asumaan Bulevardille - pahvilaatikkoon johonkin kadunkulmaan.

Muuta:

[1] Taas kerran tuli mieleen, että Crowded House on ehkä maailman aliarvostetuin bändi. Miksiköhän? Ehkä CH:n hienous on jotenkin liian itsestään selvää. Tai ehkä se on imagoltaan jotenkin liian anonyymi. Tai sitten 1990-luvun alku halutaan unohtaa liian tehokkaasti. Kaduilla on kyllä mummoja jakamassa jotain Jeesus-lappusia - miksi kukaan ei jaa Crowded House -lappusia? Lataa Private Universe ja Distant Sun [lähdeblogi].

[2] James Bluntin 1973 (lataa) olisi oikeastaan todella hyvä kappale, jos se olisi aavistuksen verran nopeampi ja jos sen laulaisi kuka tahansa muu kuin James Blunt. Miten on mahdollista esittää biisi, joka kertoo klubbailusta ja jossa on rytmikäs bassokuvio, noin flegmaattisesti?

[3] Elokuvakokemus riippuu osittain yleisöstä. Sovitus tuntui alussa jotenkin yllättävän kevyeltä, kun yleisö suhtautui nuoren tyttöhahmon touhuihin naureskellen. Se kuitenkin loppui melko pian.

[4] En oikein tajua sitä, miksi jotkut tulevat elokuvateatteriin humalassa. Tuskin ainakaan mistään vähänkään haastavammasta filmistä saa silloin mitään irti. Mutta ehkä tarkoitus onkin vain lepuuttaa silmiä pimeässä?

[5] Sormeni menivät tällä viikolla hieman huonoon kuntoon. Vasemmasta kädestä siksi, että ostin uuden kitaran ja olen soittanut niin paljon että sormenpäät ovat aivan kovat. Oikeasta kädestä siksi, että onnistuin eilen jotenkin silppuamaan muutamaa sormea partahöylällä. Ihosta irtosi pieniä suikaleita. Onneksi en esimerkiksi omista sormenjälkitunnistuksella toimivaa kassakaappia tai ovea (enkä kyllä omista minkään muunkaanlaista kassakaappia).

[6] Oli hienoa, että Gilmoren tytöt palasi tänään vihdoin televisioon. Ainoat miinuspuolet ovat se, että juoni keskittyy tällä hetkellä liikaa Lorelaihin eikä Rorya näy tarpeeksi kuvissa sekä se, että lähetysaika on hieman hankala. Nimittäin siitä syystä, että juuri viiden jälkeen aurinko alkaa paistaa ikkunastani ärsyttävän häikäisevästi ja vaikeuttaa Roryn näkemistä. Se hyvä puoli pian alkavassa talviajassa on, että se ratkaisee tämän ongelman.

[7] Vielä nyt ulkona on iltaisinkin sen verran lämmin, että jos on laiska, pärjää aivan hyvin ilman sukkia.

[8] Ei kai mitään muuta.

Tweet

"We live in a beautiful world"

MP3: Coldplay - Don't Panic

(kuva 25.9.2007 n. klo 19)

Tweet

Elokuva, Helsinki, apina

Muutama satunnainen juttu.

Näin äsken elokuvan Death at a Funeral (Arvoituksia arkussa, hyvä käännös). Vaikka lukemani arvostelut olivat olleet melko nuivia, odotin kuitenkin että "musta brittikomedia" ei voisi missään tapauksessa olla huono. Eikä se ollutkaan - se ei vain ollut mitenkään kamalan hauska.

Päävitsi oli yksinkertainen: Valium-purkissa oli LSD-tabletteja ja ne joutuivat milloin kenenkin väärän henkilön suuhun. Lisänä oli myös kakkavitsi ja homokääpiö, mutta eivät nekään naurattaneet kovin paljoa. Minun perheeni -sarjasta tuttu Kris Marshall oli jälleen mukava bongata suuren kankaan elokuvasta, hän on aina hauska.

Parasta elokuvassa oli kuitenkin ehdottomasti näyttelijätär nimeltä Keeley Hawes (kuvassa ylhäällä). Hän oli erittäin kaunis ja näytteli hyvin. Voin suositella elokuvaa aivan pelkästään hänen takiaan, vaikka muuten Death at a Funeral oli taas niitä elokuvia jotka vaikuttavat trailerinsa perusteella paljon paljon paremmilta kuin sitten oikeasti ovatkaan.

Kun kävelin teatterista kohti bussipysäkkiä (oli hyvää vaihtelua käydä katsomassa leffa keskellä päivää, eikä illalla), Helsinki näytti todella hienolta. Taivas oli täynnä äärimmäisen tummanharmaita pilviä ja keskustan rakennukset näyttivät niitä vasten erittäin tyylikkäiltä. Puhuin eilen erään kaverini kanssa kaupungeista ja hän yllättyi kun väitin, että Helsinki on hienompi kaupunki kuin esimerkiksi Dublin. Mutta niin se vain on. Helsinki on parhaimmillaan todella cool.

Ja viimeinen satunnainen asia: Robbie Williamsin kappale Me And My Monkey. Se on tullut tällä viikolla iPodin satunnaissoitossa pari kertaa ja on ehdotonta kärkipäätä Williamsin muutenkin laadukkaassa tuotannossa (laadukkaassa siihen asti kun hän vielä teki yhteistyötä Guy Chambersin kanssa). Kappale kertoo siitä, kuinka Williams lähtee rilluttelureissulle Las Vegasiin samettihousuihin pukeutuvan apinansa (eli kokaiiniaddiktionsa) kanssa. Se on musiikillisesti melko ennalta-arvattava (joskin nautinnollinen), mutta sisältää monia todella hyviä rivejä, esimerkiksi:

We made tracks to the Mandalay Bay Hotel

Asked the bell boy if he'd take me and my monkey as well

He looked in the passenger seat of my car, and with a smile he said:

"If your monkey's got that kind of money, sir, then we've got a monkey a bed"

Lisäksi siinä on apinahuoria, Sheena Easton ja viittaus Nirvanan Lithiumiin. Eli kaiken kaikkiaan aivan erinomainen kappale.

Lataa MP3 tästä.

Tweet