Tavastialta Ian Brownin keikalta poisjonottaessani joku (mahdollisesti minä?) tönäisi vahingossa sivupöydällä olleen olutpullon lattialle niin, että se hajosi sirpaleiksi. Takanani jonottanut, melko tukevassa pöhnässä ollut keski-ikäinen mies reagoi tapahtumaan ehkä n. puolen minuutin viiveellä ja alkoi tivata minulta, mitä aion tehdä asialle. Koska en ollut aivan varma, että edes ylipäätään olisin itse ollut syyllinen pullon rikkoutumiseen, sanoin miehelle vain, että vahinkoja sattuu. Tämä ei kuitenkaan riittänyt hänelle, vaan hän alkoi potkiskella epätarkalla jalkakoordinaatiolla pullonsiruja syrjemmälle ilmoittaen: "Niin sattuu, mutta miks et tee mitään? Mikset siivoa? Niinkuin mä!"
Tässä vaiheessa aloin jo hermostua siivousintoilijan asenteeseen ja tiuskaisin, että tässä liikkuvassa jonossa on paljain käsin vähän vaikea siivota teräviä lasinsirpaleita. Edelleen mies jaksoi korostaa, että "Tekisit niin kuin mä!" Aloin ylistää miehen järkevää toimintaa sarkastisesti sanomalla "No hyvä sinä! Oletpa fiksu! Mensaan jäseneksi tällä menolla!" ja tökkäisin häntä pehmeästi rystysillä rinnuksille, niin kuin nyt tehdään. Mies vaihtoi kielen yllättäen englantiin ja sanoi kahteen kertaan "Don't fuckin' touch me!" Ihastelin, että kyseessähän on todellinen kielimies, kun englantikin sujuu noin. Mies ilmoitti, että hän itse asiassa on kotoisin Englannista. Vastasin, että todennäköisemmin hän on kotoisin Tampereelta eikä ole Englantia nähnytkään. Hän ei kuitenkaan kuullut tätä juttua, enkä jaksanut enää toistaa, joten syvennyimme tuijotuskisaan. Tuijotuskisa kuitenkin päättyi pitkällisen taistelun jälkeen minun tappiooni, sillä oli pakko kääntää katse pois miehestä, jos halusin nähdä, milloin jono nytkähtäisi taas liikkeelle kohti narikkaa. Humalaisia vastaan on muutenkin vaikea ottaa tuijotuskisoja, sillä heidän refleksinsä ovat niin hitaat, että tuijottaminen ei ole heille minkäänlaista yritystä vaativaa toimintaa, vaan oikeammin heidän luonnollinen tilansa.
Parin minuutin kuluttua nuori tyttö yritti sekä siivoojatuijottajamiehen että minun ohitseni jonossa, jolloin mies ilmoitti tytölle, että "Tämä on jono", eikä etuilu ole suvaittua. Ilmaisin miehelle, että tässä asiassa olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä. Päivittelin muutenkin Tavastian jonotusjärjestelmän kaoottisuutta. Nyt kun olimme löytäneet yhteisen vihollisen, mies vaihtoi asennettaan ja sanoi "Eihän meillä oo tässä mitään." Sitten hän ojensi kätensä ja kertoi nimekseen Mark. Kättelin häntä ja harmittelin mielessäni, että hänhän tosiasiassa saattoi sittenkin olla englantilainen, eli olin tässäkin asiassa ollut väärässä.
Kaiken kaikkiaan jononahina päättyi kannaltani siis vaisusti: Mark oli aivan oikeassa siinä, että olisin itsekin voinut potkiskella lasinpalasia syrjemmälle; tämän lisäksi hän voitti tuijotuskisan ja väitteensä englantilaisuudestaan. Käytännössä 3-0 Markille, siis.
Yleensä pidän kinastelujen voittamisesta, eikä sellainen ole usein kovin vaikeaa. Nyt kuitenkaan edes tällaiset pienet asiat eivät suju. Muutenkin tuntuu siltä, että kaikki menee vähän vinoon. Tulen jopa kateelliseksi siitä, kun katselen Facebookin statuspäivityksissä, miten taidokkaasti ja nokkelasti ystäväni argumentoivat eri puolia mm. koulujen kasvisruokapäiväkeskustelussa ja YLE:n pääjohtajavaihdoksessa. En itse millään keksisi moisia näkökantoja. Lisäksi joka päivä joku saa jonkin työpaikan jostain ulkomailta tai pääsee johonkin jännittävään harjoitteluun tai valmistuu maisteriksi ja tarjoilee kuohuviiniä kirjastossa tai jotain muuta hienoa. Itse en oikein tee mitään muuta kuin vain rapistele eteenpäin päivästä toiseen. Kaikki aika kuluu aivan perusasioiden parissa, eikä ehdi tai jaksa tehdä mitään älykästä tai ylevää. Ja tässä vika on ainoastaan itsessäni. Elämäni on aivan mukavaa, mutta en vain tunnu osaavan elää sitä kunnolla. Se on sinänsä hieman ongelmallista, sillä olosuhteita on aina mahdollista jollain tapaa muuttaa, mutta itseään ei oikein voi vaihtaa.
Tekstit
6 kommenttia:
Jokainen ajattelee vähintään joskus, että juuri itselleen ei koskaan tapahdu mitään. Tai no, Ian Brownista en olisi ihan varma. Ellei äijä-sana olisi varattu aivan vääränlaisille konnotaatioille, käyttäisin mieluusti vaikka sitä kuvaamaan tuota gurua. Mulle yksi parhaista keikoista ikinä! Mieletön hahmo, ei ole toista samanlaista.
Laitan tarkempaa, musiikkiin liittyvää keikka-arviota huomenna. En voi oikein jakaa mielipidettä, että yksi parhaista keikoista ikinä. Tää on aika karua, mutta melkeinpä olisi ollut jopa enemmän fiiliksissä, jos vaan olisi sattunut ihan sattumalta törmäämään Ian Browniin kadulla. No, tarkemmin tästä huomenna...
Samaa mieltä siis IB:stä hahmona. Ainutlaatuinen frontman.
Omaan kehumiseeni vaikuttaa osaltaan ilman muuta se, että olen oppinut juuri sopivasti arvostamaan koko soolotuotantoa yllättävänkin korkealle. Siksi setti oli mulle yhtä hittikimaraa alusta loppuun. Tuo on sellainen lähtökohta mille tahansa keikalle, että lopputuloksena ei juuri voi olla muuta kuin laput silmillä -tyyppistä hehkutusta. Mikäpä sen parempaa.
Pete tää sun masennuskielii selvästä D-vitamiinin puutteesta.
Ei mullakaan mikään täydellinen päivä ole, koska loukkasin polveni aika oudosti keilatessa. Eli liikunta on ihan liian vaarallista.
Oon oikeastaan vähän yllättynyt, että oot tollanen narikkaöykkäröijä.
Hahah, siis sen oo lähtökohtaisesti, mutta jos joku toinen aloittaa, tykkään mielelläni provosoitua. :-P
D-vitamiini? Kiitos vinkistä, täytyy haalia sitä jostain!
Lähetä kommentti