Liha / kasvis -juupas/eipäs

Viimeisen viikon ajan on käyty paljon keskustelua Helsingin kaupunginvaltuuston päätöksestä järjestää kaupungin kouluissa kerran viikossa kasvisruokapäivä. Tällaisissa keskusteluissa kasvisruoka ja liharuoka asetetaan usein hyvin jyrkästi toisiaan vastaan, aivan kuin nämä kaksi vaihtoehtoa olisivat täysin toisensa poissulkevia. Lehtien yleisönosastoissa on esitetty kauhukuvia mm. siitä, miten yksi kasvisruokapäivä viikossa lisää anoreksiaan sairastumisen vaaraa; miten lapset eivät saa ruoastaan tarpeeksi ravintoaineita, jos yhtenä päivänä viikossa on tarjolla ainoastaan kasviksia - ja muutenkin asiassa tuntuu olevan kysymys vähintään elämästä ja kuolemasta.

Tekemällä ruokakeskustelusta näin jyrkästi polarisoitunutta, sekä kasvissyönnin edistämiseen pyrkivät että lihan iloista saarnaavat osapuolet tekevät itselleen pitkällä tähtäimellä ainoastaan hallaa. Tämä on ollut ruokadebatin suuri ongelma jo ennen tätä tuoreinta ryöpsähdystäkin: kasvissyöjät leimaantuvat helposti ituhippihihhuleiksi ja lihansyöjät uunilenkkiäijiksi ja kaikki muut - eli suurin enemmistö - sivuutetaan täysin.

Maailmalla perustellumpaa ja tasapainoisempaa ruokakäytäntöjen pohtimista on viime aikoina yllättäen edistänyt yhdysvaltalainen kirjailija Jonathan Safran Foer. Aiemmin lähinnä katkeransuloisen humoristisiin, faktaa ja fiktiota sekoittaviin kertomuksiin keskittynyt Foer on nyt julkaisemassa omiin tutkimuksiinsa ja kokemuksiinsa perustuvan teoksen nimeltä Eating Animals, jossa hän esittää punnittuja ja painavia argumentteja kasvisruokavalion puolesta, kuitenkin tiedostaen kasvissyönnin vaikeuden. Foer kirjoittaa kirjassaan mm. liha-, siipikarja- ja kalatalouden julmista käytännöistä (järkyttävät teloitustavat, ulosteissa elävät kanat, rokotteita täyteen pumpatut kalat, jne.), mutta myös siitä, millaiset laajat ympäristövaikutukset lihansyönnin kulttuurilla on. Foer mainitsee mm., että YK:n mukaan karjatalouden aiheuttamat kasvihuonepäästöt ovat 18% maailman koko päästömäärästä ja näin ollen suuremmat kuin esimerkiksi koko kuljetussektori (eli lehmä- ja sikatalous saastuttavat enemmän kuin kaikki maailman autot, rekat, laivat ja lentokoneet!).

Foerin vahvojen argumenttien vaikuttavin ominaisuus on kuitenkin ehdottomasti siinä, että hänen tapansa kirjoittaa ei ole ylimielisen saarnaava, vaan lämpimän inhimillinen ja paikoin jopa hauska. Lisäksi ainakin minuun tämä viesti nimenomaan Foerin kertomana vaikuttaa enemmän, sillä pidän hänen romaaneistaan ja suhtaudun häneen jo valmiiksi positiivisesti. Samat asiat satunnaisen ympäristö- tai eläinaktivistin kertomina eivät olisi ehkä tehneet minuun samanlaista vaikutusta. Suosittelenkin jokaista lukaisemaan lyhyen pätkän Eating Animalsista ja halutessanne myös tarkemmat luvut lihakarjasta, siipikarjasta ja kalaviljelystä. Lisäksi Foer osallistui tänään The Guadianin livechättiin, jossa hän vastasi lukijoiden kysymyksiin aiheesta.

Lopuksi on kuitenkin vielä mainittava, että kaikesta huolimatta maailman paras kasvis- tai lihansyönnin eri aspekteja käsittelevä teksti on kuitenkin tämä.

Tweet