01 maaliskuuta 2010

Pohjaraapaisu

Olin kaupassa. Laarin pohjalle oli pudonnut yksinäinen punainen -30% -alennustarra. Kurotin sitä kohti ottaakseni sen itselleni ja liimatakseni sen johonkin tuotteeseen, josta sitten saisin alennusta. Tarra oli kuitenkin liimautunut kiinni hyllyn pohjalle, eikä olisi lähtenyt irti ilman vaivalloista raaputtamista.

Sain hyvän opetuksen, mutta en voi olla kovin ylpeä itsestäni, että tällainen tuli edes mieleen.


Muuta: Näin vähän aikaa sitten televisiosta tämän Cat Powerin version New York, New Yorkista ja olen sen jälkeen kuunnellut kappaletta hyvin paljon. Hauskan raikas tulkinta jo melko kuluneeksi käyneestä klassikosta! Pidän tässä erityisesti Rhodes-pianon ja kitaran mukavan kelmeistä soundeista.

6 kommenttia:

intellectualshit kirjoitti...

Sustahan löytyy uusia puolia jatkuvasti. Ensin katutappelija ja nyt myymälävaras. Mun kaveri teki tota myös yhdessä vaiheessa, mutta sitten myyjä huomas et olikin väärä hintalappu, mutta ei se siitä pulaan joutunut.

Pete P. kirjoitti...

Mm-m, mulla on ilmeisesti löyhä moraali. Se yllättää itsenikin. Mutta siis temppu ei edes onnistunut, joten se on tuplasti ankeampaa vielä.

Anonyymi kirjoitti...

Kannattaa suunnitella tarpeeksi isoja rikoksia.

Todisteita ei kannata jättää, esim kävellä valvontakameroihin ja maksaa kortilla.

Suosittelisin lisäämään myös glamouria rikosllisuraan.

t: lokaali

Pete P. kirjoitti...

Olet aivan oikeassa. Joku suuren luokan talousrikos / vakuutuspetos vois olla sopivampi.

Anonyymi kirjoitti...

Timanttivarkaudet ovat myös melko klassisia.

t: lokaali

Pete P. kirjoitti...

Totta, niihin tosin pitäisi perehtyä etukäteen vähän syvällisemmin. Tällä hetkellä kaikki mun timanttivarkaustietous on vanhasta Vaaleanpunainen Pantteri -leffasta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...