Tämä viikko kului yhdessä hujauksessa. On jopa jotenkin sellainen olo, että jotain olisi päässyt kaiken vauhdin keskellä unohtumaan. Tallinnassa vietetty puolitoistavuorokautinen miniloma oli erittäin virkistävä ja hauska. Viroa ehkä hieman väheksytään matkakohteena sen läheisen sijainnin takia, mutta se tarjoaa aivan aidosti keskieurooppalaistyylistä tunnelmaa vain lyhyen laivamatkan päässä, joten siitä kannattaisi käydä nauttimassa useamminkin. Jo se, että kahvilassa on pöytiintarjoilu, on yksistään laivalipun hinnan arvoista. Miksi Suomessa kaikki pienet, "ei niin tärkeät" asiat tehdään aivan väärin? Torstaisessa Hesarissa oli hyvä pääkirjoitus mm. ruokakauppojen tasosta, jossa aivan oikein nostettiin eräiksi pääsyyllisiksi kaupan alalla oligarkiaa harjoittavat suuret keskusliikkeet. Bonuskorttitehokäytännöllisyysharmaustasalaatumentaliteetti ulottuu oikeastaan kaikkeen läpi koko yhteiskunnan. No, ehkä se ei ole varsinaisesti Viikon viitosen aihe.
Kirjoitin Arctic Monkeys -arvostelun myös kansainväliselle No-Crab -sivustolle. Se onnistui viestiltään ehkä paremmin, kuin allaoleva suomenkielinen.
Nyt varsinaisesti tämän viikon kappaleisiin:
Oasis - Underneath The Sky Suosikkiyhtyeeni hajoamisesta on nyt kulunut jo viikko, ja tavallaan koko juttu tuntuu oikeastaan jo jotenkin kaukaiselta. Ehkä olen asian suhteen jonkinlaisessa torjumistilassa? Underneath The Sky lohduttaa: se on yksi yhtyeen parhaita kappaleita, mutta usein jotenkin unohduksiin jäävä. Alun kitaraefekti on hyvin epäoasismainen ja lopun kosketinsoittimet tuovat mukavan melankolista sävyä.
The xx - Crystalised Musiikin kuuntelu on usein hauskimmillaan öisin, mutta täydellisiä yölevyjä on hyvin vaikea löytää. Lontoolainen, kovasti hypeä nostattanut The xx nauhoitti esikoislevyään aamuöisin, joten heidän musiikissaan on ehdottomasti kuultavissa pimeän vuorokaudenajan hapuilevaa otetta. The xx:n albumi saattaa nousta omassa käytössäni vielä kovaksikin suosikiksi, sillä se muistuttaa jopa yömusiikin kuninkaasta Talk Talkista, vaikka onkin soundimaailmaltaan kovin erilainen. Tältä levyltä on vaikea nostaa esiin yksittäisiä kappaleita, mutta Crystalised sisältää melko vastustamattomia koukkuja ja mies- ja naislaulajan yhteisharmoniat ovat kauniita.
Talk Talk - I Believe In You Edellinessä kohdassa mainittiin Talk Talk, joten ehkä on hyvä varmistaa, että kaikki muistavat, mistä on kyse. Kuulin ainutlaatuisen upean Spirit Of Eden -albumin ensimmäistä kertaa vasta vuosi sitten, mutta jo nyt se on yksi kaikkien aikojen suosikkilevyistäni. Suosittelen jokaista lukijaa kuuntelemaan koko albumin Spotifystä (toivottavasti mainokset eivät tule ärsyttävästi väliin - tämä on levy, jonka tunnelmaa ei oikein viitsisi katkoa) vaikka jo heti tänä iltana: sen jälkeen monia asia saattaa olla toisin. Tämän levyn soittaisin myös vastaukseksi kaikille, jotka väittävät, ettei popmusiikki voi olla todellista taidetta.
Kasabian - Ladies And Gentlemen (Roll The Dice) Edellisen kirjoituksen kommenttiosiossa on ajoittain kiihkeänkin oloista keskustelua Kasabianin todellisesta olemuksesta. Vaikka otinkin keskustelussa melko Kasabian-vastaisen kannan, en missään nimessä tyrmää bändiä täysin. Esimerkiksi tämä vähäeleinen kappale liukuu pehmeästi korvien kautta suoraan sydämeen. Silti suuressa mittakaavassa Kasabian on tämän vuosikymmenen Ocean Colour Scene, jos Arctic Monkeys tai Glasvegas on Oasis. Keskustelu jatkuu?
Ian Brown - Stellify Ian Brown sai maininnan jo viime viikon Viitosessa, mutta otetaan nyt käsittelyyn myös hänen tuorein singlensä Stellify. Koko kappale on alusta loppuun asti kuin yhtä nostatusintroa, jonka odottaa koko ajan purkautuvan huippuintensiiviseksi hyökkäykseksi, mutta näin ei kuitenkaan koskaan tapahdu. Sinällään tämä ei ole ollenkaan negatiivinen asia, sillä Brownin Manchester-shamaanicharmi pitää tunnelman erittäin korkealla ja kosketinriffi on huipputarttuva jo ensimmäisestä kuuntelukerrasta lähtien. Ian Brown on niitä harvoja artisteja, jotka saavat käytännössä lähes kaiken kuulostamaan mielenkiintoiselta. Pystyykö Liam Gallagher tulevalla mahdollisella soolotuotannollaan samaan?
Ylläoleva tyylikäs 5-kuva on asiallisesta Skrubu.net -blogista.
Muuta: Suosittelen kaikille myös käyntiä Kaapelitehtaan Design Market -tapahtumassa, joka on avoinna vielä huomenna. Vaikka suuret firmat ovatkin jo varanneet hallista melko ison siivun pienempien suunnittelijoiden kustannuksella ja vaikka lastenrattaiden alle jääminen onkin tapahtumassa aivan todellinen uhka, paikan päältä voi silti tehdä mielenkiintoisiakin löytöjä. Ostin erittäin tyylikkäitä käsin tehtyjä keraamisia lasinalusia, mikä saattaa kuulostaa erittäin tylsältä ja keskiluokkaiselta, mutta on todellisuudessa erittäin coolia ja aitoa - uskokaa pois!
Tekstit
