Yleiskeskisormi

Sain tänään töissä todistaa pientä, hämmentävää elettä, joka teki minut salaa iloiseksi: kollegani näytti kaikille yleisesti keskisormea. Hän oli palaamassa omalle paikalleen ruokatauolta, mutta ennen kuin hän istuutui alas, hän ojensi käsivartensa suoriksi, nosti molemmat keskisormensa pystyyn ja teki hitaan, n. 180-asteisen käännähdyksen niin, että epäkunnioittava ele kohdistui kaikkia hänen näköpiirissään olleita henkilöitä kohtaan.

Kukaan ei huomannut mitään eikä kommentoinut sanallakaan. Itse keskisormennäyttäjäkin vain istahti aivan tyynesti aloilleen. Minua hymyilytti kovasti, mutta en uskaltanut kysyä, mikä jutun tarkoitus oli. Kenties se oli huumoria, kenties aitoa turhautumista. En tosin usko, että se oli täyttä huumoria, sillä keskisormet kohdistuivat niin laajalle joukolle, etteivät kaikki voineet mitenkään olla sisällä jutussa.

Aloin epäillä keskisormennäyttäjäkollegaa toisinajattelijatoveriksi jo jokin aika sitten, kun hän kasvatti yllättäen viikset, joista myös on mahdotonta sanoa, ovatko ne vitsiviikset vai asiaviikset. Kannatan kovasti kaikkea tällaista toimintaa.

Muuta: Kotimatkalla kuulin iPodin shufflauksesta pitkästä aikaa Faithlessin kappaleen Mass Destruction. Kuten useimmat 90-luvun lopun / 00-luvun alun suuret "tanssimusiikin" nimet (kts. Fatboy Slim, Basement Jaxx, ym.), Faithlesskin menetti jossain vaiheessa kaiken "uskottavuutensa", mutta joka tapauksessa erityisesti tämä kappale on bändin tuotannossa hieno helmi. Sanat ovat melko kekseliäästi rimmaavat ja laulaja esittää ne nokkelasti taukoja ja pysähdyksiä hyödyntävällä puolipuhetyylillä. Myös kosketinsoitinsoundit ovat oikein miellyttävät.

Tweet

MJTV

Kansainvälinen MTV näyttää ilmeisesti tällä hetkellä pelkkää Michael Jacksonia. Valitettavasti MTV Finland ei tee samoin, vaan ohjelmisto on tänäänkin samaa reality-roskaa. MTV on oikeastaan koko olemassaolonsa velkaa Jacksonille ja tämän 1980-luvun legendaarisen uraauurtaville musiikkivideoille, joten on pelkästään oikein, että kanava kunnioittaisi tähden poismenoa.

Michael Jackson oli tietysti täysin todellisuudesta vieraantunut sekopää, mutta toisaalta juuri se oli hänessä hienoa. Hän ei todellakaan elänyt tavallisessa maailmassa, vaan aivan omassa universumissaan. Jackson ei oikein ollut tumma eikä vaalea, ei mies eikä nainen, ei nuori eikä vanha. Näin hän oikeastaan rikkoi perinteisen rajoittavan jaottelun, vaikkakin tietysti hyvin hämmentävällä ja kyseenalaisella tavalla.

Kylmä totuus on, että Jackson kuitenkin kuoli juuri oikealla hetkellä. Nyt hän tulee muistetuksi ennen kaikkea musiikkinsa, eikä henkilökohtaisten skandaaliensa vuoksi. Loppuvuodelle suunnitellut 50 comeback-konserttia tuskin olisivat parantaneet tilannetta, sillä ilmeisesti Jacksonin sopimukseen kuului, ettei hänen olisi tarvinnut esiintyä pitempään kuin 13 minuuttia per show. Nyt ilmaan jäi vain puhdas idea siitä, että hän olisi tehnyt menestyksekkään paluun lavoille, ja ehkä koko asia onkin parhaimmillaan vain ideana.

Oletteko muuten ikinä olleet klubilla tai kotibileissä, joissa esim. Thriller tai Billie Jean eivät olisi saaneet kaikkia paikallaolijoita hymyilemään ja tanssimaan? Juuri tämä on paras ja tärkein perintö, jonka Jackson voi jättää.

Oikeastaan myös muuttumalla 1990-luvun aikana muoviseksi mies/nais/Peter Pan -kyhäelmäksi Jackson suojeli ja syväjäädytti 1970-80 -lukujen klassikkonsa: vanhoissa kappaleissa esiintyi aivan toinen henkilö, kuin myöhempien aikojen Jackson, joten nuo legendaariset levyt myös säilyvät erillisenä kokonaisuutena, jota ei edes tarvitse yhdistää myöhempään Jackson-saagaan. Ehkä Paul McCartneykin saisi tänä päivänä eri tavalla arvostusta, jos hän olisi hankkinut itselleen uuden naaman The Beatlesin lopettamisen ja Wingsin aloittamisen välillä?

Loppuun vielä loistava pätkä Flight Of The Conchordsista:

"-- Michael Jackson's 'Off The Wall'."

"Yeah! Whoa... I say! He's crazy... off the planet! Isn't he gonna freeze himself?"

Muuta: Englannin varmasti kovamaineisin festivaali, Glastonbury järjestetään jälleen tänä viikonloppuna. Tällä kertaa pääesiintyjinä ovat Bruce Springsteen, Neil Young ja Blur, joiden lisäksi viikonlopun aikana esiintyy valtava joukko myös muita kiinnostavia artisteja. Glastonburyn tapahtumia voi seurata reaaliajassa vaikkapa Guardianin tarjoaman Twitter-kokoelman kautta. (Twitter-feediä seuratakseen ei tarvitse itse olla rekisteröitynyt Twitter-käyttäjä.)

edit klo 13:30 - Suomenkin MTV:llä on ilmeisesti joku herännyt ja saanut aikaan ainakin pieniä muutoksia normaaliin ohjelmavirtaan: viimeisen tunnin aikana on näytetty jo pari Michael Jacksonin musiikkivideota.

Tweet

"You don't have to be a prostitute!"

Ehdin jo hetken (todella pitkän hetken!) pelätä, että saattaisin kesällä joutua henkeni pitimiksi suuntaamaan samoihin hommiin kuin Flight of The Conchordsin Jemaine ylläolevassa videossa.

Pelastus ilmaantui kuitenkin viime hetkellä. Talven ja kevään kärsimyksille tuli onnellinen loppu.

Ei, en saanut kesätöitä. Mutta tulin valituksi erään pörssiyhtiön järjestämään, opiskelijoille suunnattuun koulutusohjelmaan, johon kuuluu sekä työntekoa että valmennusta. Ohjelma alkaa kuitenkin vasta elokuussa, joten nyt vietän ensimmäistä kertaa moneen vuoteen aivan oikeaa kesälomaa (opintolainalla, totta kai).

Olen erittäin huojentunut - loppujen lopuksi kaikki meni oikein hyvin. Olin keväällä jo hyvin huolestunut siitä, että en enää ikinä saisi mitään töitä ja joutuisin syömään kiviä naapurin pihalta (tai vielä pahempaa: palaamaan vartijaksi). Nyt pääsin kuitenkin mukaan erittäin mielenkiintoiseen juttuun, josta voi olla tulevaisuudessa paljonkin iloa, vaikka se ei nyt kesäkuukausien tilinauhaa kasvatakaan. Voin viettää lomaa helpottunein mielin, kun tiedän, että töitä on luvassa myöhemmin.

Pidän silti silmät auki, jos kesä- ja heinäkuuksi löytyisi jotain pientä tekemistä. Viikonloppuna menen vaaliavustajaksi äänestyspaikalle.

Mutta olen siis kesän suhteen avoin kaikenlaisille ehdotuksille. Perustetaan bändi? Firma? Uskonto? Tehdään roadtrip? Rakennetaan maja? Aletaan katusoittajiksi? Millä kesäyliopiston kursseilla olisi vielä tilaa?

Pakko kehitellä jotain järkevää, muuten varmasti vain nukun joka päivä kahteentoista ja kesälomapäivät valuvat täysin ohi. Tosin yötkin ovat hienoja.

Tweet

Hyviä asioita X 4

Neljä asiaa, joista olen nauttinut viime aikoina:

1. The IT Crowd: Irlantilainen Graham Linehan on käsikirjoittanut useita suosikkisarjojani, esimerkiksi Black Booksia, Father Tediä ja The Fast Show'ta. Hänen uusin mestariteoksensa on nimeltään The IT Crowd. Se on melko perinteiselle kaavalle pohjaava tilannekomedia suururityksen nörttimäisistä IT-osaajista, mutta poikkeuksellisen hauskan siitä tekevät erinomaisen onnistuneet, huippuunsa asti viritetyt vitsit ja omintakeinen hahmokaarti, joka sisältää mm. The Mighty Booshista tutun Noel Fieldingin esittämän, IT-osaston salakomeroon suljetun melodramaattisen gootin. Englannissa Channel 4:n esittämää The IT Crowd'ia ei ainakaan toistaiseksi olla näkemässä suomalaisilla TV-kanavilla, mutta varmasti kaikki tiedämme, mistä sen voi nähdä.

2. Flight of The Conchordsin 2. tuotantokausi: Ennen The IT Crowdia edellinen uusi TV-suosikkini oli uusiseelantilainen komedia/musiikkihybridi Flight of The Conchords, jonka ensimmäinen tuotantokausi nähtiin Suomessakin YLE:n kanavilla. Toinen kausi päättyi juuri Amerikan HBO:lla ja on siten nyt nähtävissä myös internetissä. Bret McKenzien ja Jemaine Clementin esittämät sympaattiset hahmot olivat hyvin hauskassa iskussa myös kakkoskaudella, vaikka musiikillinen puoli olikin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta debyyttikautta vaisumpi. Flight of The Conchordsille täytyy nostaa hattua siitä, että se uskaltaa sekä sisällöltään että toteutukseltaan erottautua selkeästi yleisestä yhdysvaltalaisesta tilannekomediatyylistä; sarjassa on esimerkiksi paljon hahmojen välisiä vaivaannuttavia hiljaisuuksia ja väärinkäsityksiä. Sellainen on aidosti virkistävää!

3. Werthers Original Mint: Vanhaa tuttua Werthers-toffeeta saa nyt myös kermaisan mintun makuisena. Mielestäni minttu on oiva lisä lähes mihin tahansa elintarvikkeeseen ja se koristaa myös vanhaa Werthersiä oikein mainiosti. Candyfordinner.com kunnioittaa tätä uutuutta niin kiihkeästi, että kuvaa Werthers-pussin "punaisen marmorin päällä"!

4. Mövenpick-mansikkajäätelö: En yleensä ole kova mansikkajäätelön fani, se on makuna ehkä hieman liian turvallinen ja tavanomainen. Mövenpickin mansikka kuitenkin poikkeaa valtavasti kaikista muista mansikkajäätelöistä ja maistuu poikkeuksellisen raikkaalta ja omaperäiseltä. Voisin harkita lupaavani syödä tulevana kesänä pelkästään tätä jäätelöä! Älkääkä uskoko pelkästään minun sanaani: Mövenpick on sijoittunut mainiosti myös ilmeisen arvostetussa New Zealand Ice Cream Awards 2003 -kisassa!

Lyhyt pätkä The IT Crowd'ista.

Tweet

"Mieti vähän"

Viime päivinä on tuntunut siltä, että maailma ei ole menossa kovin hyvään suuntaan. Näin yöllä unta, jossa luin lehdestä, että 3-vuotias lapsi oli tehnyt päiväkodissaan Jokela-tyylisen joukkomurhan aseen kanssa. Vaikka se ei onneksi ollut totta, se jäi mietityttämään, sillä jotenkin tuntuu valitettavasti siltä, ettei sellainen olisi täysin mahdotontakaan.

Häiriintyneen unen taustalla oli luultavasti viikonlopun brittilehdissä tilaa saanut uutinen 13-vuotiaana isäksi tuleesta Alfie-pojasta. Vaikka teiniraskaudet eivät tietenkään ole missään nimessä uusi ilmiö, Alfien ja hänen 15-vuotiaan tyttöystävänsä Chantellen tapaus edustaa silti juuri tätä päivää: aivan kuka tahansa voi tehdä elämällään aivan mitä tahansa, seurauksia ajattelematta. Voi vaikka hankkia vauvan yläasteikäisenä, jos se sattuu tuntumaan kivalta ja suloiselta. Vastuukysymykset ovat sitten myöhemmän ajan asioita: kaipa kunta tai valtio tai iltapäivälehdet sitten huolehtivat vauvasta ja kustantavat kasvavan ihmisen elätyksen.

Alfien tapauksessa toinen hurja puoli onkin juuri medialla. Kuten sanottua, teini-isiä on Britanniassa varmasti kuin mantelihiutaleita laskiaispullassa, mutta Alfien tapaus on nostettu esille etenkin ulkonäkösyistä: 13-vuotias isukki kun näyttää enimmillään 9-vuotiaalta. Sellainen herättää kiinnostusta ja pahennusta ja blogikirjoituksia joissa povataan maailmanloppua! Teinivanhempien elämä on muutenkin jo varmasti aivan tarpeeksi sekaisin ilman kämpillä ympäripäiväisesti pyörivää The Sunin toimittajaakin, mutta kansan tirkistely-, paheksumis- ja voivottelutarpeen tyydyttämisellä varmasti kustantaa muutamat vaipat, joten Alfien omat vanhemmat tuskin panevat pientä mediasirkusta lainkaan pahakseen.

Mielestäni tapaus Alfien paheksumista ja voivottelua ei kuitenkaan kannattaisi ohittaa vain olankohautuksella, vaan koettaa nähdä se ajatusleikin kautta jonkinlaisena yhteiskunnan peilinä, kysymyksenä valinnoista ja niiden seurauksista. Mitä, jos kaikki teinit tekisivät kuten Alfie ja Chantelle? Mitä, jos ylipäätään kaikki ihmiset, jotka voivat ja haluavat hankkia lapsen, hankkisivat lapsen? Mitä, jos kaikki, jotka voivat ja haluavat tehdä minkä tahansa asian, tekisivät sen?

Se ei tietenkään toimisi, mutta silti hyvin monet tekevät niin; seurauksia ajattelematta, luottaen siihen, että viime kädessä "joku" tulee pelastamaan. Mielestäni toimittaja Riku Siivonen esitti viime perjantain Pressiklubi-ohjelmassa YLE2:lla juuri oikean pointin peräänkuuluttaessaan ihmisten omaa vastuuta elämiensä suhteen: miksi kenenkään pitäisi ottaa suuri asuntolaina, ostaa asunto kaukana kaupungista, hankkia neljä lasta ja kaksi autoa, ja sitten valittaa, kun työmatka on pitkä, bensa on kallista, asuntolainan korot kovat ja lasten elättäminen kallista? Itsekin täytyy ottaa elämästään jonkinlainen vastuu ja tehdä valintoja. Eri valinnoilla on eri seurauksia - niitä kannattaa miettiä jo etukäteen. Muuten toimii niin kuin teinivanhempi.

Tällaisiin asioihin liittyvistä kysymyksistä riittäisi varmasti useampaankin blogikirjoitukseen. Yhä lisää kysymyksiä esittää Flight of The Conchords:


Flight of The Conchords - Think About It (Issues)

Tweet

Flight of The Conchords

Huumorimusiikki on ehdottomasti yksi maailman hankalimpia juttuja. Huumorimusiikki ei yleensä ole hauskaa eikä myöskään musiikillisesti tasokasta.

Harvinaisen poikkeuksen tähän tuo "Uuden-Seelannin neljänneksi suosituin kitarapohjainen acappella-rap-funk-komedia-folk-duo" Flight of The Conchords. Heidän konseptinsa on hieman samanlainen kuin Britanniassa jo muutaman vuoden suursuosiota nauttineen Mighty Booshin, mutta toteutuksensa paljon oudompi ja kekseliäämpi. Bret McKenzie ja Jemaine Clement osaavat tehdä erittäin tarkkanäköisiä parodioita eri musiikkityyleistä sekä liittää niihin aivan oikeasti hauskaa sisältöä. Parilla on myös poikkeuksellisen hieno taito käyttää hyväkseen vaivaannuttavia taukoja ja mukahämmentyneitä ilmeitä.

Flight of The Concords aloitti maailmanvalloituksensa ensin stand-up -lavoilta ja siirtyi sieltä BBC:n radioon. Tänä vuonna amerikkalainen HBO tuotti myös televisiosarjan, joka toivottavasti ennen pitkää nähdään YLE:lläkin. YouTubesta löytyy jo lukemattomia pätkiä sekä televisiosarjasta että live-keikoilta. Jotenkin vaikuttaa siltä, että jutut ovat parhaimmillaan elävän yleisön edessä. Tässä muutama valittu pala - suosittelen lämpimästi katsomaan YouTubesta lisää:


Hiphopopotamus VS. Rhymenoceros

Okei, hiphop-parodiat ovat ehkä jo melko kulunut juttu, mutta Flight of The Conchordseilla on oikeasti aika tiukka flow ja riimit ovat nokkelia.

"Sometimes my rhymes are polite
Like 'Thank you Mrs. Johnson for the dinner, that was delicious, good night'
And other times, they're obscene, like a pornographic R-18 dream
About bitches smothered in margarine"



Bowie's In Space

Jemaine Clement kuulostaa tässä paikoitellen todella hämäävästi Bowielta!

"Do you use your pointy nipples as telescopic antennae transmitting data back to Earth?
... I bet you do, you freaky old bastard you"



Jenny

Tämä on aika pitkä ja hämmentävä tarina, joka sisältää paljon hienoja yksityiskohtia...


If You're Into It

Tämä pätkä on TV-sarjasta. Viaton kappale menee hyvin pian täysin överiksi. Tuollainen olisi varmasti kuumottavaa kuultavaa...

Tweet