Kun ulkona on kylmä...

... eikä lumisade tunnu koskaan loppuvan, on paras vain pysytellä sisällä ja kuunnella musiikkia. Eräs mahtavasti lämmittävä talvibiisi on tämä akustinen versio Bernard Butlerin Not Alonesta. Tilanteeseen sopivasti sanoituksessa on vaihdettu "electric guitar" akustiseen.

Tweet

Bernard Butler

Kylmiin iltoihin tarvitsee lämmintä musiikkia. Esimerkiksi Bernard Butleria. Butlerista puhuttaessa käsitellään yleensä Sueden kahta ensimmäistä levyä, jotka tietysti ovat kivenkovia klassikkoalbumeita, mutta myös hänen kaksi soololevyään ovat kovatasoisia ja omassa tyylilajissaan lähes täydellisiä.

Vuonna 1998 ilmestyneellä People Move Onilla ja seuraavan vuoden Friends & Loversilla aiemmin kitaranerona tunnettu Butler astui ensimmäistä ja toistaiseksi myös ainoaa kertaa laulumikrofonin eteen. Hänen pehmeä ja melko ohut äänensä tietysti kalpenee aiempien laulajakumppaneiden Brett Andersonin ja David McAlmontin vahvojen keuhkojen vieressä, mutta se sopii juuri mainiosti sellaiseen kappalemateriaaliin, jota Butlerin soololevyt sisälsivät. People Move On ja Friends & Lovers jakautuvat enimmäkseen tasaisesti akustisiin, hieman Nick Drake -vaikutteisiin folk-tyylisiin näppäilybiiseihin ja puhtain sähkökitarasoundein soitettuihin, 60-luvun soul-balladeista esikuvansa hakeviin sävellyksiin. Näiden seassa on myös muutama philspectormaisen massiivisin äänivallein toteutettu suureellinen Brittipop-kappale, joissa kitarat pauhaavat ja viulut vellovat.

Kuvailun perusteella Butlerin soolomateriaali ei siis kuulosta mitenkään kovin omaperäiseltä, eikä se sellaista edes pyri olemaan. Sävellykset ovat kuitenkin erinomaisen taitavasti hiottuja ja sovituksissa on paljon hienoja yksityiskohtia. Äärimmäisen hyvin toteutettujen pastissien parissa hankkimaansa taitoa Butler hyödynsikin menestyksekäästi Duffyn hittidebyytin tuottajana pari vuotta takaperin. Kuitenkin se, mikä Duffyn kanssa vaikutti ehkä hieman varman päälle laskelmoidulta, on vielä näillä Butlerin soololevyillä aitoa ja vapautunutta.

Kumpikin Bernard Butlerin soololevyistä löytyy Spotifystä. Kokosin omat suosikkini molemmilta yhteen 11 kappaleen mittaiseen Spotify-soittolistaan, jonka voi kuunnella tästä. Lista sisältää seuraavat kappaleet:

• Stay - Butlerin ensimmäinen soolosingle. Kappale alkaa hyvin vähäeleisesti mukavan epävireisen pianoriffin johdattelemana ja päättyy kaoottisesti vinkuviin ja vonkuviin kitarasooloihin. Butlerin pehmeä ääni kuulostaa tässä todella kauniilta.
• A Change Of Heart - Klassinen keskitempoinen 1990-luvun Brittipop-kappale. Tämän voisi kuvitella vaikka Oasiksen Be Here Now -levylle. Alkupuolen kitarat kuulostavat mielestäni kesäisiltä lokeilta. Lopussa tulee hieman John Lennonin How Do You Sleep? -kappaleesta muistuttavia venytteleviä viuluja.
• Woman I Know - Eräs Butlerin sooloalbumien erikoisuuksista olivat hyvin pitkät, 7-8 minuuttiset kappaleet. People Move Onilta tällaisia löytyy jopa kaksi. Butlerin käsissä pitkätkään kappaleet eivät kuulosta tylsiltä, vaan sovitukset on rakennettu kuulijan mielenkiintoa ylläpitäviksi siten, että koko ajan tapahtuu jotain uutta. Tämän kappaleen laulumelodiassa on häivähdys blues-sävyjä.
• No Easy Way Out - Tässä on tyylikkäästi soitettuja akustisia kitaroita ja kauniita pianokoristeita. No Easy Way Out voisi sopia vaikka Coldplayn levyille.
• Everyone I Know Is Falling Apart - Pidän aina kappaleista, joiden ensimmäisessä rivissä lauletaan heti koko kappaleen nimi. Tämä on hyvin vähäeleinen ja ehkä hieman surumielinen biisi. Pehmeästi suhahtelevat rummut ovat tyylikkäät.
• Not Alone - People Move On -levyn toinen single on ilmeinen Spector-pastissi, mutta ylpeästi toteutettu sellainen. Loppupuolta kohti tunnelma on suorastaan riemukas.
• People Move On - Teknisesti paremman laulajan laulamana tämä kappale ei olisi ehkä näin mielenkiintoinen. Butler on lähellä taitojensa ylärajoja, mutta kuulostaa juuri siksi hyvältä. Kappaleen sovitus on hyvin rauhallinen ja hienolla tavalla varovainen. Kertosäkeeseen tultaessa volyymia ei vedetäkään kovemmalle perinteiseen tapaan, vaan jopa hieman hiljennytään.
• You Must Go On - Butlerin toistaiseksi viimeiseksi soolosingleksi jäänyt You Must Go On muistuttaa reippaalta tyyliltään Not Alonea. Muistan kuuleeni tämän Radio Mafialta pelatessani jalkapalloa vehreällä ruohokentällä. Hyviä hetkiä.
• Precious - Tässä kappaleessa on aika omaperäinen tunnelma. Mielestäni se kuulostaa jollain tapaa hieman vihaiselta, mutta jotenkin tehokkaan pidättelevällä tyylillä. Pienieleisesti alkava kappale päättyy mahtipontisiin kitarasooloihin.
• Has Your Mind Got Away? - Friends & Lovers -albumin pitkä kappale. Tämä on jo avoimemmin äkäinen, mutta onko suuttumus kohdistettu ex-bändikaveri Brett Andersoniin vai jopa Tony Blairiin? Viestissä saattaa olla poliittisiakin ulottuvuuksia.
• I'm Tired - Kaunis ja nimensä mukaisesti raukean oloinen lopetus People Move Onille ja tälle soittolistalle. Kuumaa teetä kuppiin, suklaata lähettyville ja lämpimän peiton alle.

BONUS: Soolovuosiensa aikana Bernard Butler kirjoitti sellaisen määrän mainioita kappaleita, että niitä riitti albumien lisäksi myös singlejen B-puoliksi. Tässä n. 30 -megatavuisessa paketissa (Rapidshare) on 4 nykyisin vaikeasti saatavilla olevaa BB-B-puolta, Butlerin ja Edwyn Collinsin huippuhyvä yhteisbiisi Message For Jojo sekä Friends & Loversin japanilaispainokselta löytyvä bonuskappale 70 Miles.

Tweet

Uni mitättömistä vaaleista ja sipulimehusta

Oi oi, ehdin vielä ennen vuoden päättymistä nähdä yhden erinomaisen unen, vaikka se jäikin vähän kesken puhelimen soitua.

Unen alussa olin ilmeisesti yliopiston kampuksella. Käynnissä olivat jonkinlaiset vaalit johonkin melko mitättömään luottamustehtävään. Katselin punaiseen jakkupukuun sonnustautunutta punahiuksista naista, joka oli ilmeisesti ehdolla vaalissa ja kertoi jollekin motiiveistaan kliseiseen tapaan, tyyliin "Lähden ehdolle, koska haluan olla mukana vaikuttamassa asioihin ja olen todella aikaansaava henkilö", jne. Moinen tavanomaisuus ärsytti minua kovasti, joten intoni äänestää vaalissa oli jo lähtökohtaisesti hyvin alhainen.

Äänestysintoni laski silti vielä entisestään, kun huomasin, että äänestyspisteet oli hajautettu ulkosalle eri puolille maastoa - ja vieläpä niin, että joka puolueella oli oma äänestyspaikkansa: yhdellä esimerkiksi yliopiston oven edessä ja toisella kukkulan päällä läheisessä metsässä. En mitenkään jaksanut kiertää jokaisen eri puolueen äänestyspistettä saadakseni selville, ketkä olivat ylipäänsä ehdolla ärsyttävän punahiuksisen naisen lisäksi. Yritinkin vain kuikuilla, ketä ja mitä kaverini olivat ehtineet äänestää. Se oli mahdollista nähdä, sillä äänet oli merkitty ruutupaperille jokaisen äänestyspisteen oheen. Jotkut eivät olleet edes jaksaneet kirjoittaa ehdokkaan numeroa: eräänkin ehdokkaan nimen viereen oli vain tuherrettu kuulakärkikynällä "X2".

Sitten alkoi sataa. Ruutupaperit kastuivat ja suttaantuivat, enkä muutenkaan pystynyt erottamaan, ketä kannattaisi äänestää. Viimein saavuin Kokoomuksen äänestyspisteelle, jossa ehdokaslistat oli sadeystävällisesti laitettu nahkakantisten, muovisivuisten kansioiden sisään. Selailin Kokoomuksen kansiota ja löysin yllätyksekseni mieleiseni ehdokkaan: äänestäisin tietenkin Bernard Butleria! Iloni oli kuitenkin vain lyhytaikaista, sillä tajusin harmikseni heti, että herra Butler oli ehdolla vain Englannissa, enkä täten voisi äänestää häntä oman alueeni vaaleissa.

Pettyneenä päädyin vain rustaamaan horjuvan sinisen viivan tyhjää ääntä merkitsemään. Opiskelutoverini Akseli kulki juuri tuolloin ohitseni ja katsoi minua säälivästi. Sateesta litimärkänä ja äänestämättömyydestä murheellisena lampsin takaisin sisään yliopistolle.

Tässä vaiheessa uni kuitenkin muuttui vauhdikkaammaksi ja omalta kannaltani myönteisemmäksi. Yhtäkkiä olin kesäisenä päivänä siskoni kanssa taksissa matkalla kohti tätini asuntoa. Taksi kurvaili esikaupunkialueen kapeita ja hyvinhoidettuja katuja vauhdilla, kunnes katu muuttui punaisilla tiilillä päällystetyksi väyläksi. Itse asiassa emme olleetkaan enää laisinkaan millään kadulla, vaan jonkin omakotitalon pihassa. Se ei kuitenkaan ollut tätini talo, mutta menimme siskoni kanssa silti sisään.

Talossa meidät otti vastaan erittäin tyylikäs ja boheemin oloinen pariskunta: noin 30-vuotiaat mies ja nainen. Oli aivan kuin he olisivat odottaneet meitä, sillä he olivat juuri kattamassa ruokapöytää ihmeellisillä tarjoiluilla. Mies selitti heti ensi alkuun, että hän on muslimi ja siksi heidän tapansa saattavat vaikuttaa minun ja siskoni silmissä aavistuksen verran erikoisilta. Tässä vaiheessa katsoin kädessäni jostain syystä olevaa vedenkeitintä ja totesin helpottuneena itselleni, että onneksi se ei ole vasemmassa kädessä.

Maittavan aterian aikana olin hieman huolestunut: yritin koko ajan kysellä siskoltani, oliko hän ilmoittanut tädilleni, että olisimme myöhästymässä, koska olimmekin tehneet tällaisen reitiltä poikkeavan koukkauksen tämän ystävällisen pariskunnan luokse. Siskoni vastasi tavanomaiseen tyyliinsä, että ei kaikesta pidä aina ilmoittaa. Isäntämme tuntui olevan samaa mieltä. Välillä hän poistui viereiseen huoneeseen, jossa hänellä oli levytysstudio. Myös hänen teini-ikäisellä pojallaan oli siellä levytysstudio: he istuivat kuulokkeet korvillaan vastapäisten tietokonepöytien ääressä ja äänittivät kumpikin tahollaan jotain rankan kuuloista musiikkia. Yllätyin hieman, että pikemminkin folk-henkiseltä vaikuttava mies soitti speed-metallia.

Lopulta olin aterian siinä vaiheessa, että olin siirtymässä viimeisiin juomiin. Isäntämme kertoi minulle, että edessäni oli sipulimehua. Kehuin sitä "yllättävän raikkaaksi", enkä edes valehdellut. Pöydällä oli myös vesilasi, kahvia sekä Gordon'sin nimellä varustettu pieni pullo Beefeater-giniä. Olin samaan aikaan sekä mielissäni ystävällisistä tarjoiluista että huolissani siitä, että saattaisin olla jo aivan kylläinen ja hieman humalassakin jahka viimein pääsisimme tätini luokse. Kysyin siskoltani vielä kerran, eikö meidän olisi jo aika lähteä ja eikö tämä nyt ole vähän törkeää olla ilmoittamatta parin tunnin myöhästymisestä, mutta hän ei edelleenkään nähnyt asiassa mitään ongelmaa.

Tweet

Päivän biisi...

... mutta minkä päivän? Maanantain? Tiistain? Mikä päivä tänään on?
MP3: Bernard Butler - A Change Of Heart
+ Muuta: Oikeaan laitaan on nyt lisätty stopcryingyourheartoutnews.blogspot.com:in tarjoama Oasis-uutispäivitys. Stopcryingyourheartoutnews listaa sivullaan tehokkaasti kaikki vähänkin Oasis-aiheiset pätkät maailman lehdistä, netistä ja muualta - ja nyt voit nähdä nopeasti uusimmat otsikot tämän blogin oikeasta laidasta.

Tweet