Amy Winehouse 1983 - 2011

Kun Michael Jackson kuoli pari vuotta sitten, reaktio oli suuntaan "Mitä?! Eikö se ollut kuollut jo aiemmin?" Jackson oli vähintään 1990-luvun puolivälistä lähtien ollut enemmän jonkinlainen science-fiction -hahmo kuin aivan oikea ihminen.

Eilen kotonaan Camdenissa menehtyneen Amy Winehousen tapauksessa voisi myös ajatella, että kuolema ei olisi ollut kovin suuri yllätys - mutta monessa mielessä se silti oli. Perinteisen draaman kaavan mukaan seuraava vaihe Winehousen traagisessa saagassa olisi ollut nousu pohjalta ja loistelias paluu menestysvuosien huipputasolle, eikä missään nimessä tarinan kaaren katkaiseva äkkikuolema. On suuri sääli, että nyt kävi näin.

On aivan typerää yrittää mytologisoida nuoren ihmisen huumekuolemaa ja puhua jostain "27 Clubista" ja niin edelleen. (Kurt Cobainin äiti muuten kutsui tuota nuorena kuolleitten taiteilijoiden "kerhoa" nimellä "The Stupid Club"!) Ilman turhia tuonnekuohuja jokainen voi silti varmasti myöntää, että Amy Winehouse oli 2000-luvun lahjakkaimpia artisteja ja etenkin Back To Black oli aivan klassikkotasoinen levy. Popmusiikin maailmassa on melko harvinaista, että jokin on samanaikaisesti sekä taiteellisesti laadukasta että kaupallisesti menestyksekästä. Winehouse saavutti tämän maagisen yhdistelmän Back To Blackilla - levyä on myyty tähän mennessä noin 8 miljoonaa kappaletta - ja olisi ollut erittäin mielenkiintoista kuulla, mitä seuraava albumi olisi tuonut tullessaan.



Tässä mainio esimerkki siitä, miten biisejä omistetaan. Esimerkiksi sanojen muistaminen ei ole läheskään niin tärkeää kuin suvereeni ääni ja itsevarma asenne.




Tässä Winehouse dominoi show'ta itseään tuplasti vanhemman legendan vierellä.

Tweet

Amy Grammyissä

Amy Winehouse - You Know I'm No Good / Rehab
Amy Winehousen esitys Grammy-gaalassa pari päivää sitten oli erinomaisen hieno! Myöhästyneen viisumin takia Amy esitti Los Angelesin Grammy-yleisölle lyhyen settinsä satelliitin välityksellä Lontoosta käsin.
Mielestäni se, että Amy ei päässyt paikan päälle Amerikkaan oli oikeastaan varsinainen onnenpotku: se jotenkin korostaa sitä, miten hän on aivan omalla tasollaan, eikä samassa kimallejulkisuusmylläkässä kuin kaikki muut Grammy-menestyjät. On paljon tyylikkäämpää, että Grammyt menevät Amyn luo kuin että Amy menee Grammyjen luo.
Amy lauloi lähetyksessä kaksi kappaletta, jotka kummatkin kuulostivat livenä mukavasti erilaisilta kuin levyllä. You Know I'm No Good oli jotenkin sähäkämpi ja Rehab ehkä vähän ilmavampi, vaikkakin aavistuksen verran laiska. Äskettäisestä vieroitusklinikkakäynnistä huolimattakin Amy näytti olevan mukavan kiehtovalla tavalla sekaisin: hän hipelöi hamettaan kummallisesti ja hymyili jotenkin todella väärällä tavalla aivan väärissä kohdissa.
Amerikkalaisyleisö ei ole tottunut tällaiseen aitouteen, vaan Winehousen esitys on jakanut mielipiteitä ja nostanut esille kummasteluja "epäammattimaisuudesta". Omasta mielestäni tämä kuitenkin kuuluu ehdottomasti Amy Winehousen omaperäiseen karismaan, eikä hänen Grammy-esityksensä ollut missään tapauksessa edes lähelläkään esimerkiksi vuoden 1996 MTV Awardseja, joissa Oasis pilasi välinpitämättömällä käytöksellään (ehkei ole järin viisasta haukkua yleisöä ja sylkeä valtava räkäklimppi esiintymislavalle, Liam?) mahdollisuutensa lopulliseen Amerikan-läpimurtoon.
Amy Winehousen loistelias esitys ja viisi palkintoa jäävät varmasti Grammy-historiaan. Ja onnistuminen palkintogaalassa vain lisää Back To Black -menestyslevyn ylivoimaa entisestään. Veikkaisin, että se on ensi viikolla USA:n listan TOP10:ssä.

Tweet

Parhaat 2007: Biisit

Tämä on se pitkä lista.

Vuonna 2007 julkaistiin todella suuri määrä erinomaisia kappaleita ja oli melko vaikeaa rajata, mitkä niistä olivat "parhaita". Tällaisia blogeja tehdessä nousee myös helposti kiusaus laittaa listalle jotain "coolia", mutta vältin sen sillä tavalla, että otin listalle vain sellaisia biisejä joita olen vuoden aikana tietyissä vaiheissa kuunnellut non-stoppina uudestaan ja uudestaan. Kai sellaisen on täytynyt olla parasta, mitä on halunnut kuulla koko ajan?

Kolme ensimmäistä ovat parhausjärjestyksessä, muut sekalaisesti. (Listassa biisin nimi on linkki mp3-tiedostoon, sen perässä on mahdollisesti mp3:n alkuperäislähde ja lisäksi vielä YouTubesta bongattu video niille, jotka eivät halua tai jaksa ladata mp3:sia.) Eli buoden 2007 parhaat biisit, olkaapa hyvät:

TOP3

1. Manic Street Preachers & Nina Persson - Your Love Alone Is Not Enough [lähde] (video) Tämä on vuoden paras siksi, että saapuessaan joskus maaliskuun lopussa se oli niin todella yllättävä. "Onko se Manics? Onko niillä mukana The Cardigansin Nina Persson? Kuulostaako Manics näin energiseltä?" Tämä on sellainen kappale, että sen tarvitsee kuulla vain kerran ja sitten se jääkin soimaan päähän viikoiksi!

2. Travis - Selfish Jean [lähde] (video) Samalla tavalla yllättävä kuin Your Love Alone... Luulin, ettei Travis enää ikinä tekisi mitään mielenkiintoista, mutta Selfish Jean sämplää Iggy Popin Lust For Lifea ja on melko epätyypillinen Travis-biisi. Tyypilliseen Travis-tapaan video on todella hauska ja nokkela.

3. Amy Winehouse - Love Is A Losing Game [lähde] (video) Julkaistiin varsinaisesti jo viime vuoden puolella, mutta singlenä vasta joulukuussa 2007, joten lasketaan mukaan. Sanoisin, että Love Is A Losing Game on täydellinen pop-kappale, siinä on kaikkea juuri tarpeeksi eikä mitään liikaa.

MUUT

The Hours - Ali In The Jungle [lähde] (video) Hyvää antheemista rokkia Englannista. Sisältää nokkelaa kiroilua.

M.I.A. - Paper Planes [lähde] (video) Monikansallista hip-hopia The Clash -samplellä. M.I.A. liikkuu kiehtovasti pelottavuuden ja naurettavuuden epätarkoilla rajamailla juuri oikealla tavalla. Kertosäkeessä tekee aina mieli laulaa mukana, mutta pyssy- ja kassakoneääniä on vähän vaikea imitoida...

Babyshambles - The Lost Art Of Murder [lähde] (live-video) Vuonna 2007 Pete Doherty mm. syötti huumeita eläintarhan pingviineille, erosi Kate Mossista, tykitti heroiinia kissanpentuun, vietti pari kuukautta vieroituksessa, värjäsi hiuksensa keltaisiksi... ja julkaisi yhden hämmästyttävän hienon biisin. Ei hassummin!

Klaxons - Golden Skans [lähde] (video) Ulina ei ole koskaan kuulostanut näin hyvältä. Mistä kappaleen sanat oikein kertovat? Mitä väliä?! U-u-u-uuu-uuu-uu-u-uu...

Common & Lily Allen - Drivin' Me Wild [lähde] (video) Ehkä vuoden raikkain biisi! Tämä oli jo melkein menossa TOP3:een.

Razorlight - Funeral Blues (making-of -video) Mielestäni pop-musiikki saa olla ja sen pitääkin ajoittain olla liioittelevaa ja hölmöä. Johnny Borrell on Funeral Bluesissa hienolla tavalla tosissaan. Vaatii melkoista pokkaa laulaa vakavalla naamalla sellaista höttöä kuin tässä ("And your boyfriend is pretty but he's got no sense of style / So let's you and me get off to the mountain / Or you and me make love in Florence")! Tausta on hieno Eleanor Rigby -päivitys uudelle vuosituhannelle. Tämäkin olisi hyvin voinut olla TOP3:ssa.

The White Stripes - You Don't Know What Love Is (You Just Do As You're Told) [lähde] (video) Vuoden jenkkirockbiisi #1. En yleensä pahemmin piittaa White Stripesista, mutta tässä on hauska meno ja todella tarttuva melodia.

Kings Of Leon - Fans [lähde] (video) Vuoden jenkkirockbiisi #2. Tämän ei pitäisi toimia: kappale on 3,5 minuuttua pelkkää yksinkertaisen riffin toistoa ja se kertoo siitä, miltä tuntuu olla rocktähti ja ****** bändäreitä. Mutta silti se toimii eikä kuulosta yhtään äklöltä, vaan jotenkin sympaattiselta, paljolti ehkä laulaja Caleb Followillin jännittävän laulutyylin ansiosta.

Cajun Dance Party - Amylase [lähde] (video) Cajun Dance Partyn debyyttialbumia saadaan odottaa siihen asti, että bändi ehtii saada lukio-opintonsa loppuun. Sillä aikaa voi nauttia tästä hauskasti svengaavasta ja älykkään kuuloisesta rallatuksesta.

Rihanna - Umbrella [lähde] (video) Kesän 2007 ultimate-kesähitti. Ja milloin ikinä ennen Kesähitti on ollut näin melankolinen?!

U2 - Wave Of Sorrow (live-video) U2:lta tulee joka vuosi näköjään jonkinlainen uusi kokoelma tai uudelleenjulkaisu tai jotain. Ja mukana on näköjään joka vuosi hieno uusikin biisi. Tai itse asiassa tämä ei ole täysin uusi: taustat on nauhoitettu The Joshua Tree -sessioissa jo 1987, mutta Bono viimeisteli laulumelodian vasta tänä vuonna. Etenkin aivan lopun huohottava tuplaääninen laulu on jännittävää kuultavaa.

Mark Ronson & Amy Winehouse - Valerie [lähde] (video) The Zutonsin alkuperäinen Valerie oli hauska, mutta hieman kömpelö. Mark Ronson tuo siihen sujuvamman sovituksen ja Amy Winehouse hienon, henkilökohtaiselta kuulostavan tulkinnan. Malliesimerkki siitä, miten nykyään musiikissa voidaan toimivasti yhdistellä vaikutteita eri genreistä ja eri vuosikymmeniltä!

Kate Nash - Mouthwash [lähde] (video) Voisi sanoa, että vuonna 2007 Kate Nashin oli Lily Allenin poissaolessa helppo valloittaa nuori-lontoolainen-tyttö-laulaa-hieman-naiivisti-arkipäiväisistä-asioista -genren ykköspaikka, mutta kekseliäät ja tarttuvat pop-kappaleet kuten Mouthwash kyllä toimisivat minä vuonna tahansa. Ja näin syksyllä SVT:ltä haastattelun, jossa Nash tilasi kahvilassa kannullisen teetä ja viisi erilaista leivosta, mikä oli oikein hyvä juttu.

Grant-Lee Phillips - Soft Asylum (No Way Out) [lähde] (video) En aivan tarkalleen osaa sanoa, miksi Soft Asylum on niin hyvä, mutta se ansaitsee paikan vuoden parhaiden listalla, koska pääsiäislomalla en oikeastaan muuta kuunnellutkaan.

Goodbooks - Passchendaele (video) Juuri tällaisten kappaleiden takia Englanti on musiikin ykkösmaa. Samanaikaisesti sekä tarttuvaa että outoa, helppoa että hankalaa.

Hugh Grant & Haley Bennet - Way Back Into Love (video) Taas hyvä esimerkki siitä, että kirjaa ei kannata tuomita kannen perusteella, jne., tms. Kyllä, tässä laulaa Hugh Grant, mutta kappale itsessään ei ole yhtään vähempää kuin erinomainen. Sen on itse asiassa säveltänyt amerikkalaisen Fountains Of Wayne -yhtyeen Adam Schlesinger.

Leona Lewis - Bleeding Love (video) Samalla tavalla kuin Umbrella, tämäkin on niin mainstreamia listamusiikkia kuin vain olla voi, mutta myöskin hienosti toteutettu todella tarttuva sävellys. Kertosäkeen koukku, jossa Leona Lewisin ääni nousee falsettiin, on ehdottomasti vuoden parhaita. Ja alun urkuintrossa on todella hyvät soundit.

Scandinavian Music Group - Vieläkö soitan banjoa? (video) 2007 oli todellinen poikkeusvuosi, kun listalle pääsee suomenkielinen kappale! Mutta pidän tästä oikeasti todella paljon, tässä on todella mukavan unelias tunnelma. Ja alun viittaus kesän 2006 Venäjän metsäpaloihin toimii hienosti. Olisi TOP3:ssa, jos olisi englanniksi.

Arctic Monkeys - Do Me A Favour [lähde] (live-video) Arctic Monkeysille tulee varmasti tarpeeksi lisähehkutusta parhaiden albumien listalla, mutta ei saa silti unohtaa, että bändin yksittäisetkin kappaleet olivat vuonna 2007 täysin nerokkaita. Tässä on alussa sama rumpukomppi kuin Oasiksen Bring It On Down'issa ja todella omaperäinen Pohjois-Englanti / amerikkalainen road movie -tunnelma. Ja rivi "Do me a favour and break my nose" on loistava - itsestäni on ainakin monta kertaa tänä vuonna tuntunut juuri siltä!

Arctic Monkeys - The Bakery [lähde] (live-video) Ja kuten kaikilla parhaan laatuluokan bändeillä, Artic Monkeysilla myös singlejen b-puolet olivat vähintään yhtä hyviä kuin a-puolet. Toteutukseltaan The Bakery on perinteinen kitarapop-laulu, mutta melodialtaan tämä voisi olla vaikkapa soul-kappale.

Siinäpä ne.

Tweet

Hoitajat / Ruotsin lihaskandaali / hedelmät / essee / Amy Winehouse

Hoitajat: Jotenkin tuntuu nykyään siltä, että aina kun avaa sanomalehden tai surffaa netin uutissivustoilla, siellä olisi uusia tarinoita ilkeistä hoitajista. Erilaisten hoitajien eri puolilla Suomea tekemät virheet, huijaukset ja jopa murhat ovat olleet otsikoissa ainakin loppukesästä lähtien, kun Lehtimäen (missä lienee) insuliinisurmat (joita muutama viikko sitten kutsuttiin lööpeissä jo "morfiinimurhiksi" - melko raflaavaa!) tulivat julkisuuteen. Sen jälkeen on ollut muitakin kyseenalaisia tapauksia ja sitten vielä tietysti Tehyn melkein-alkanut lakko, joka sekään ei välttämättä esittänyt hoitajia aivan parhaassa mahdollisessa valossa.

Tänään Hesarissa oli kolme juttua pahoista hoitajista: insuliinisurmien oikeuskäsittely, vanhuksilta €180 000 kavaltanut hoitaja ja kehitysvammaista "sivaltanut" hoitaja. Hoitajien ammattikunnan julkisuuskuva on siis tällä hetkellä melko heikoilla. Varmasti muissakin ammateissa on taitavien ammattilaisten joukossa mustia lampaita, mutta jostain syystä juuri hoitajien teot ovat viime aikoina nousseet kovasti esiin. Murhia ja varastamista en suvaitse, mutta "sivaltavaa" hoitajaa kyllä ymmärrän ainakin osittain. Luulen, että itsellenikin tulisi kiusaus joskus heittäytyä fyysiseksi hankalia potilaita kohtaan stressaavan työpäivän keskellä. Toisaalta tuntuisi äärimmäisen pahalta, jos vaikka joku lähiomainen olisi moisen sadistihoitajan armoilla.

Ruotsin lihaskandaali / hedelmät: Ruotsalaisissa ruokakaupoissa oli pakattu parasta ennen -päivämäärän ohittaneita lihoja uudestaan ja myyty tuoreina. Ällöttävä osoitus siitä, miten niinkin arkisessa asiassa kuin ruoassa luottamus on hyvin tärkeää, eikä kauppiaan moraalia usein tulisi edes mieleen kyseenalaistaa. En kuitenkaan hetkeäkään epäile, etteikö vastaavaa tehtäisi myös Suomessa. Miksi muka ei tehtäisi? Nykyään ei kyllä muutenkaan oikein tee mieli syödä lihaa. Söisin vain hedelmiä, jos se olisi mahdollista. Mutta hyvien hedelmien löytäminen on niin vaikeaa - ja niiden syöminen on vielä vaikeampaa: en aivan oikeasti osaa avata appelsiinia! Omenat ovat hyviä, mutta niistä tulee välillä allergiaoireita. Luumut eivät onneksi petä koskaan. Hyvin harvoin olen tavannut huonoa luumua.

Essee: Tulin äsken kirjastosta. Kirjoitin yhden illan aikana 10-sivuisen esseen. Se oli ihan OK-suoritus. Totta kai siitä tuli oikeastaan vain kirjareferaatti höystettynä parilla sivulla tyhjänpäiväistä omasta päästä keksittyä löpinää. Mutta silti, 10 sivua yhdessä illassa. Nyt eletään niitä aikoja opiskeluvuodesta, jolloin määrä voittaa laadun (oikeastaan niitä aikoja eletään lähes koko ajan, hahah).

Amy Winehouse: Meinasin jo alkaa listata tännekin vuoden 2007 parhaita albumeita ja kappaleita, jne., mutta onneksi en aloittanut aivan vielä. Kuulin vasta tällä viikolla ensimmäistä kertaa Amy Winehousen uuden singlen Love Is A Losing Game ja se menee kyllä luultavasti vuoden parhaiden biisien listalla kärkikolmikkoon. Tietysti se on alunperin julkaistu jo viime vuonna Back To Black -albumilla, mutta single tuli vasta tällä viikolla, joten kai se voidaan laskea tämänvuotiseksi. Pidän muutenkin Amy Winehousesta, mutta näemmä en ollut edes kuullut vielä kaikkea olennaista! Love Is A Losing Game voisi olla suoraan jostain klassikkoarkistosta: se on yksinkertainen, tyylikäs, nokkela ja vaatimaton. Parasta siinä on se, että jokainen säkeistönpätkä loppuu (melkein) samaan fraasiin ja että se kestää vain alle kolme minuuttia, mikä on täydellinen pituus pop-kappaleelle - siten sen jaksaa kuunnella uudestaan ja uudestaan monta kertaa peräkkäin.

Lataa Love Is A Losing Game tästä, katso harmittavan tylsä video tästä:

Tweet

Pari megarentoa videota YouTubesta

Tänään ehti töissä taas katsella kaikenlaista. Aiemmin viikolla sain viimeinkin Spacedin loppuun ja sen innoittamana katsoin tänään Hot Fuzz -elokuvan, joka oli aivan tarpeeksi hauska.

Sitten löysin YouTubesta loistavia pätkiä The Strokesin kitaristin Albert Hammond, jr:n sooloesiintymisistä. Hammond, jr. vaikuttaa ehkä maailman rennoimmalta tyypiltä! Ja hänellä on pokkaa kirjoittaa yksi vuoden 2006 hienoimmista kertosäkeistä ja sitten ensin soittaa sen tilalla melodicaa ja varsinaisesti laulaa se vasta aivan kappaleen loppumetreillä. (Kannattaa etsiä 'Tubesta muitakin Hammond, jr. -pätkiä, esimerkiksi tässä olevasta In Transitista on pari muutakin hienoa versiota!)


Albert Hammond, jr. - In Transit (Live)

Hieman toisella tavalla rento oli Amy Winehousen TV-esiintyminen viime vuoden syksyllä. Mutta miten paljon tylsempää olisi, jos hän olisi laulanut tämän biisin niin että siitä olisi saanut jotain selvääkin? Sitä paitsi Charlotte Church vaikuttaa Winehousen rinnalla karismattomalta ja kireältä - joskin ammattimaiselta.


Charlotte Church & Amy Winehouse - Beat It (Live)

Tweet