Amy Winehouse 1983 - 2011

Kun Michael Jackson kuoli pari vuotta sitten, reaktio oli suuntaan "Mitä?! Eikö se ollut kuollut jo aiemmin?" Jackson oli vähintään 1990-luvun puolivälistä lähtien ollut enemmän jonkinlainen science-fiction -hahmo kuin aivan oikea ihminen.

Eilen kotonaan Camdenissa menehtyneen Amy Winehousen tapauksessa voisi myös ajatella, että kuolema ei olisi ollut kovin suuri yllätys - mutta monessa mielessä se silti oli. Perinteisen draaman kaavan mukaan seuraava vaihe Winehousen traagisessa saagassa olisi ollut nousu pohjalta ja loistelias paluu menestysvuosien huipputasolle, eikä missään nimessä tarinan kaaren katkaiseva äkkikuolema. On suuri sääli, että nyt kävi näin.

On aivan typerää yrittää mytologisoida nuoren ihmisen huumekuolemaa ja puhua jostain "27 Clubista" ja niin edelleen. (Kurt Cobainin äiti muuten kutsui tuota nuorena kuolleitten taiteilijoiden "kerhoa" nimellä "The Stupid Club"!) Ilman turhia tuonnekuohuja jokainen voi silti varmasti myöntää, että Amy Winehouse oli 2000-luvun lahjakkaimpia artisteja ja etenkin Back To Black oli aivan klassikkotasoinen levy. Popmusiikin maailmassa on melko harvinaista, että jokin on samanaikaisesti sekä taiteellisesti laadukasta että kaupallisesti menestyksekästä. Winehouse saavutti tämän maagisen yhdistelmän Back To Blackilla - levyä on myyty tähän mennessä noin 8 miljoonaa kappaletta - ja olisi ollut erittäin mielenkiintoista kuulla, mitä seuraava albumi olisi tuonut tullessaan.



Tässä mainio esimerkki siitä, miten biisejä omistetaan. Esimerkiksi sanojen muistaminen ei ole läheskään niin tärkeää kuin suvereeni ääni ja itsevarma asenne.




Tässä Winehouse dominoi show'ta itseään tuplasti vanhemman legendan vierellä.

Tweet