Viikon viitonen tekee ainakin hetkellisen paluun yleisön toiveesta. On aivan todella mieltä lämmittävää, jos joku on jaksanut kuunnellakin näitä. Nyt on sitä paitsi oikeastaan hyvä hetki tuoda soittolistat takaisin ohjelmistoon, sillä sain iPodin uudelleenrippausurakan valmiiksi toissapäivänä ja nyt voin jälleen kuunnella koko kirjastoani esim. bussissa.Olen muuten aavistuksen verran tekopyhä: vaahtoan kyllä täällä typeristä työasioista, mutta tänään esimieheni kanssa käymässämme, kaavan mukaisessa vuosittaisessa kehityskeskustelussa kerroin olevani kaikkeen oikeastaan aivan tyytyväinen. Itse asiassa syy tähän oli se, etten oikeastaan koe voivani saavuttaa mitään kertomalla epäkohdista juuri tälle esimiehelle - ja sitä paitsi, kuten olen sanonut, säälin häntä hieman. Voisin kyllä haluta keskustella asioista korkeampien tahojen kanssa, mutta järjestelmälle sopivasti korkeammat tahot eivät järjestä tällaisia keskustelutilaisuuksia kanssamme. No, oikeastaan en edes välitä niin paljoa: olen alkanut käyttää solmion sijasta rusettia ja se on muokannut koko asennettani jotenkin keveämmäksi. Tavallaan rusetti on merkki siitä, ettei ole täysin vakavissaan, ei jaksa välittää?
Selvä, sitten tämän viikon listaan:
Brainpool - Here's A Boy Hurraa! Spotifyssä on 90-luvun puolivälin ruotsalaista korvikebrittipoppiakin! Brainpoolin melodiat olivat aivan kärkitasoa, ne kuulostavat siltä kuin jonkun olisi pitänyt kirjoittaa ne jo 60-luvulla. Ainoastaan vieraan kielen lausuminen tuotti yhtyeelle lieviä ongelmia: esimerkiksi tässä kappaleessa sana check on sympaattisesti shek.
Gay Dad - Black Ghost Älkäämme ruotsalaishuumassa unohtako myöskään aitoa 90-luvun englantilaista brittipoppia. Gay Dad oli aikansa hype-yhtye, mutta muuttui hype-yhtyeille ominaiseen tapaan kriitikoiden lemmikistä kriitikoiden inhokiksi nopeammin kuin maito happanee jääkaapissa. Joka tapauksessa, yhtyeen debyyttilevy Leisure Noise ei sisällä yhtään huonoa kappaletta, vaan suuren joukon mielenkiintoisilla soinnuilla sävytettyjä, melodisia pop-biisejä. Hieman rupisemmilla efekteillä varustettuna esimerkiksi Black Ghostia juhlittaisiin varmasti vuonna 2009:kin.
Kings of Leon - Wicker Chair Tämä EP-raita on Kings of Leonin luonnollisuus-ajalta, ennen nykyistä muoti-aikaa. Hurmaavan aidosti amerikkalaista maaseutu-Strokesia. Kiitokset tankearkivetille tämän kappaleen esittelemisestä minulle joskus 2005 (?).
The Only Ones - Another Girl, Another Planet The Only Ones on Britanniassa klassikkobändin asemassa, mutta muualla se on jäänyt ehkä hieman vähemmälle huomiolle muiden punk- ja new wave -aikalaistensa kuten The Clashin tai The Buzzcocksin viedessä suuremman huomion. The Only Onesin lento jäi keskeneräiseksi tavanomaisten huumeongelmien takia (esimerkiksi tämä kuva kertoo varmasti huumeiden vaaroista tehokkaammin kuin tuhat sanaa), mutta Another Girl, Another Planet -hitti soi yhä mm. televisiomainoksissa ja on selvästi innoittanut myös The Libertinesiä ja muita 2000-luvun yhtyeitä.
Babyshambles - Fuck Forever Vuoden ja vuosikymmenen lähestyessä loppuaan on jo aika miettiä 00-luvun parhaiden kappaleiden listaa. Yksittäisiä singlejä, levyjä tai kiertueita tarkastellessa Babyshambles on vaikuttanut melkoiselta sekasotkulta, mutta pidemmällä aikavälillä on todettava, että yhtyeellä on useita huippukappaleita. Fuck Forever tiivistää tätäkin vuosikymmentä tiettyinä aikoina leimanneen turhautuneisuuden klassisella punk-asenteella. Aiemmin vieroksuin Babyshamblesin ensimmäisen levyn liian "kiireistä" kitaransoittotyyliä, mutta nyt on alkanut tuntua siltä, että Patrick Walden olikin erittäin kekseliäs ja omaperäinen kitaristi.
Tekstit
