Sikasatsi

Kaverini Teemu Tapanainen kirjoitti lukion äidinkielen tunnilla syksyllä 2003 yhden kaikkien aikojen hauskimmista kirjoitelmista, Sikasatsin. Lukion päätyttyä heitin roskiin kaikki kolmen vuoden aikana kerääntyneet monisteet, kansiot, paperit ja muut oppimismateriaalit - mutta Teemu Tapanaisen Sikasatsin säästin, sillä se oli ainoa säästämisen arvoinen asia. Aina välillä unohdan sen, mutta sitten muistan sen uudestaan ja palaan jälleen sen kiehtovasti vinksallaan olevaan tuokiokuvaan.

Jotta mahdollisimman moni muukin pääsisi nauttimaan Sikasatsin erinomaisuudesta, julkaisen sen nyt tässä ilman kirjoittajan lupaa lyhentämättömänä ja muuttamattomana. Jos olet Teemu Tapanainen ja haluat minun poistavan tämän tekstin, kerro. Jos olet esimerkiksi elokuvatuottaja, joka haluaa palkata Teemu Tapanaisen kirjoittamaan sinulle menestysfilmin, ota yhteyttä, niin välitän kontaktitietosi eteenpäin.

Enemmittä selittelyittä, hyvät naiset ja herrat, Sikasatsi:

Polkupyörä ylitti sillan, renkaat rahisivat hiekkaisella tiellä ja pöly nousi pistävänä ilmaan. Pieni sika tärisi pelosta pyörän keulassa olevassa ostoskorissa. Kun korissa olleet eväät oli syöty, pelotti pientä sikaa entistä enemmän. Tuli alamäki ja pyörän vauhti kiihtyi ja kiihtyi. Kylmä tuuli suhisi ja sialla oli kylmä, edes emännän kutoma vihreä villanuttu ei auttanut.

Sika peitti korvilla silmänsä, käpertyi mahdollisimman pieneksi ja ajatteli mukavia asioita: Sika ajatteli kesäistä päivää isännän kanssa niityllä. Sika jahtasi perhosia ja isäntä loikoili puun alla piippua polttaen. Isännän jalkojen juuressa odotti sikaa olkinen eväskori täynnä herkkuja. Kori oli täynnä lihapasteijoita, lihapihvejä ja liharuokaa. Kesän ja erityisesti ruuan ajattelu toi sialle hyvän olon ja se sanoi "RÖH". Isäntä tunsi sian ja sen röhähdykset kuin omat taskunsa. Isäntä tiesi mitä sika halusi, kääntyi ruokakauppaa kohti ja taputti sian päätä merkitsevästi, niin oli tapana ilmoittaa, kun sika oli saanut tahtonsa läpi.

Röh röh rööh rö rö röh. Sika ja sen isäntä saapuivat kaupan pihaan. Isänti lukitsi pyörän Abloyn-teräslukolla. Lukko oli ostettu sian aloitteesta, koska se ei pitänyt ihmisrotua järin luotettavana. Isäntä haki ostoskärryn ja nosti sian siihen.

Isäntä: No mitä sitä saisi olla arvon herralle, miten olisi soijapihvi.
Sika: Röh!
Isäntä: Mutta sinähän pidät soijapihveistä.
Sika: Röh röh rööh.
Isäntä: Meidän perheessähän ei lihaa syödä.
Sika: (alakuloinen) Rööih.
Isäntä: Ei, jostain arvoista täytyy sentään pitää kiinni.
Sika: Röhn!

Isäntä ja sika eivät puhuneet kotimatkan aikana sanaakaan. Kotiin tultuaan sika meni omaan huoneeseensa, sulki oven ja piirsi kuvia lihapihveistä, lihajuomista ja liharuuista.

"Tuosta siasta on tullut todella röyhkeä, ei mitään käytöstapoja eettisistä arvoista puhumattakaan. Kyllä se sitten tulee matelemalla kerjäämään ruokaa, kun sen vatsa herää nokosiltaan." Isäntä tuumi. Mutta isäntä oli väärässä. Sisällä sydämessään sika oli lihansyöjäsika. Isäntä ja emäntä olivat luonnonvastaisella käyttäytymisellään sotkeneet sian pään jo sen ollessa hyvin pieni - sylisika. Silloin pienenä sika oli itkenyt paljon. Itse asiassa se teki sitä vieläkin, sängyssä myöhään yöllä ja yksin. Sika oli aina itkenyt, kun sillä paha ja levoton olo, miettimättä yhtään miksi. Sillä oli ollut paha olla jo niin kauan, että se piti sitä jo luonnollisena osana elämää. "Sianelämää, sitä sen täytyi olla" Sika ajatteli. Mutta totuus oli, että kyseessä oli hyvin masentunut sika. Toki se oli aina pitänyt rehujenkin mussuttamisestakin, mutta nyt se oli löytänyt elämänsä suurimman intohimon.

Kaupassa sika ja sen isäntä olivat kulkeneet lihatiskin ohitse ja sika oli naudan t-luupihvin nähdessään löytänyt sen asian mikä sen pienestä sian elämästä oli aina puuttunut, se oli löytänyt rakkauden, ja tämä rakkaus tulee roihuamaan kulovalkean tavoin sian elämän loppuun asti.

Teemu Tapanainen ©2003

MP3: The Beatles - Piggies [lähde]

Tweet