Asioiden tila

USA:n presidentti pitää kerran vuodessa tärkeän puheen, jonka nimi on State of The Nation, kansakunnan tila. Vaikka tämä blogi ei olekaan kansakunta, enkä itse ole Yhdysvaltain presidentti, koen olevan tarpeellista luoda pieni katsaus tämän blogin tilaan - ja asioiden tilaan muutenkin.

Jotkut ovat ehkä huomanneetkin, että en ole viime aikoina kirjoittanut kovin usein. Siihen on monia syitä, on ollut opiskelukiireitä ja niin edelleen. Sitä tavallista. Mutta on myös suurempia syitä.

Aloitin tämän blogin pitämisen hieman yli kaksi vuotta sitten lähinnä siksi, että minulla oli tylsää ja usein melko huono olo. Juuri siihen tarkoitukseen blogin pitäminen onkin ollut erinomainen apuväline: on voinut valittaa tylsyyttä ja huonoja hetkiä sekä pohtia kaiken turhuutta ja näköalattomuutta ja muutenkin velloa yleisessä, vähintään semi-masentuneessa tilassa. Enimmäkseen tämä blogi on siis ollut pakopaikka huonoista hetkistä (toki välillä esimerkiksi esitellään uutta musiikkia tai jotain vastaavaa, mikä ei ole niin henkilökohtaista, eikä siten liity suoraan yleiseen olotilaan).

Mutta nyt asiat ovat muuttuneet ja muuttumassa monella tavalla, eikä huonoja hetkiä, joista tarvitsisi paeta blogiin, oikeastaan ole. Luettelen muutamia viimeaikojen positiivisia asioita käänteisessä parhausjärjestyksessä, vähimmän tärkeimmästä tärkeimpään:

Sain proseminaarityön valmiiksi. Se ei ollutkaan mikään ylitsepääsemättömän suuri urakka. Nyt se täytyy enää hioa kandidaatintutkielmaksi, mutta se ei välttämättä tarkoita käytännössä lainkaan ylimääräistä puurtamista.

Löysin Hulluilta Päiviltä hyviä levyjä (mm. Elvis Costellon klassikoita hintaan €6,90) ja eBaystä tuli myös lisää hopeanvärisiä muovikiekkoja. The Jesus And Mary Chainin kokoelmalevyn kansivihkon viimeisellä sivulla lukee "thejesusandmarychain - greatestfuckinhits".

Paikallinen ompelimo palautti kevättakkini viimein korjauksesta. Kevät ja syksy ovat rotsistille parhaita aikoja, ja olen oikein tyytyväinen kyseiseen takkiin. (Täytyy joskus kirjoittaa rotsismista enemmän, se on hyvin tärkeää.)

Sain kesäksi (ja vähän pitemmäksikin aikaa) töitä. Juuri sellaisia, kuin kaikkein eniten halusinkin. Ensimmäistä kertaa pääsee tekemään työtä, jota oikeasti haluaa tehdä ja johon varmasti sen takia tulee panostamaan kunnolla. Se on oikeasti aika ihmeellistä, olen erittäin onnekas. Tässä hommassa en halua mennä sieltä, missä aita on matalin.

Ja viimeiseksi, ja kaikista parhaimmaksi: tapasin eräänä maaliskuisena iltana maailman mukavimman, kauneimman, hauskimman ja viisaimman tytön. Siis yhden henkilön, ei neljää erillistä. Ks. edellisen kohdan kaksi viimeistä lausetta. Nykyään uskon sattumaan melko paljon. Ja siihen, että pitkässä juoksussa kannattaa vain pitää oma linjansa, eikä yrittää tavoitella jonkun muun unelmia.

Joten mm. näiden edellämainittujen syiden takia minun täytyy hieman kalibroida tätä blogia uudestaan. Ainakaan valittamisen aiheita ei ole samalla tavalla kuin vielä vaikkapa pari kuukautta sitten. Tai aina voi tietenkin valittaa jostain, esimerkiksi se harmitti tässä eräänä päivänä, että en syönyt vielä toista croissanttia, kun sellainen oli tarjolla. Mutta se on hyvin triviaalia. Tosin niin taisi olla suurin osa muustakin valituksesta.

Tässä blogissa on siis luultavasti luvassa "huippuaikoja" harvempi päivitystahti sekä paljon vähemmän ns. henkilökohtaisia juttuja. Blogin laadun kannalta sekin varmasti osoittautuu vain hyväksi asiaksi.

Bloc Party - Two More Years [lähde]

Elvis Costello & The Attractions - (I Don't Want To Go To) Chelsea [lähde]

The Jesus And Mary Chain - Just Like Honey [lähde]

Tweet