Jotkut elokuvat vaikuttavat upeilta juuri sillä hetkellä, kun on pimeässä teatterissa katsomassa niitä. Mutta seuraavana päivänä niistä ei ehkä muistakaan enää mitään. Toisaalta on elokuvia, jotka tuntuvat katsomishetkellä ehkä hieman yhdentekeviltä, mutta valtaavat katsojan mielen vasta seuraavana päivänä ja alkavat elää täysin omaa elämäänsä. Eräs tällainen elokuva on Wes Andersonin ohjaama The Darjeeling Limited.The Darjeeling Limited kertoo kolmesta amerikkalaisveljeksestä (esittäjinään Adrien Brody, Owen Wilson ja Jason Schwartzman), jotka lähtevät junamatkalle Intian halki The Darjeeling Limited -nimisellä junalla löytääkseen kadonneen veljesyhteytensä, luostariin karanneen äitinsä sekä hieman henkisyyttä ja uusia kokemuksia. Matkan varrella sattuu monia kommelluksia mm. konduktöörien, käärmeiden ja kenkävarkaiden kanssa, mutta lopussa jokainen on löytänyt jotain - vaikkakaan ei välttämättä juuri sitä, mitä oli etsimässä.
Mutta kuten Andersonin edellisessä elokuvassa, mainiossa The Life Aquatic with Steve Zissoussa, The Darjeeling Limitedissäkään tärkeintä ei ole tarina tai sen hahmojen tavoitteet. Etusijalla on oudon loogisella tavalla kaoottinen ja surumielisen hilpeä tunnelma. The Darjeeling Limitedissä yksityiskohdat, värit, musiikki, hahmojen asusteet, pienet eleet, luovat eriskummallisen kokonaisilmapiirin ja tekevät elokuvasta jotain syvempää kuin pelkkää tarinankerrontaa tai teemojen käsittelyä. Tämä elokuva on oma maailmansa, joka on eittämättä olemassa, vaikka kukaan ei olisi elokuvaa ikinä nähnytkään - tai jos sitä ei olisi edes tehty.
Arvio: 3/5
Erinomaisen pikanttia The Darjeeling Limitedissä on musiikki. Ohjaaja Wes Anderson osaa aina löytää elokuviinsa tunnelman kannalta juuri olennaiset ja tarinaan sopivat kappaleet. Tässä ladattaviksi elokuvan avainbiisit, alkufilmin avaava Peter Sarstedin hölmöhkö mutta vastustamaton Where Do You Go To (My Lovely) [lähde] ja lopputekstien alla kuultava Joe Dassinin hilpeä Champs Elysees [lähde].
(Elokuvan ensimmäinen kohtaus - huomatkaa Adrien Brodyn megatyylikkäät aurinkolasit!)
Tekstit
3 kommenttia:
Adrianin aurinkolasien lisäksi aivan upeita olivat Luis Vuittonin matkalaukut, joita veljeksillä olikin reilusti mukana. Sain selville, että se oli vain elokuvaan tehty erikoissarja, jonka kaikki kappaleet on jo huutokaupattu. Elokuvakin oli hyvä, mutta muistan miettineeni enimmäkseen niitä laukkuja ja sitä, että Adrian Brodyn jalat voivat olla jopa luisevammat kuin mulla.
Laukut oli tässä vähän samanlainen oikea / mielikuvituksellinen tuote kuin Steve Zissoun kustomoidut Adidakset The Life Aquaticissa. Harvoin on laukuilla näin iso rooli missään tarinassa.
Ja mua huoletti ne laukut koko ajan. Esim. siinä hukkumiskohtauksen jälkeen kun ne meni sinne kylään, niin mietin, seuraako ne laukut perässä. Onneksi ne tuotiin. Ja sitten kun ne meinas ekaks lähteä sillä bussilla mutta ei sitten lähteneetkään, niin tuli mieleen että ei kai ne laukut jääneet sinne bussin katolle. Mutta mukana ne pysyi silloinkin. :-)
I filmen finns en jävligt bra låt av the kinks - this time tomorrow. nice nice nice. /N
Lähetä kommentti