Olimme tänään vanhimpien ja parhaimpien opiskelukavereideni kanssa teatterissa ja lasillisilla. Jotenkin nykyään tuntuu, että kaikki ovat tavallaan ajautuneet eri suuntiin - aivan kirjaimellisestikin. Jokainen käy täysin eri kursseilla kuin toiset, osa on työharjoittelussa, osa tekee kandia ja osa on saanut sen jo valmiiksi, on vaihtoonlähtijöitä ja vaikka mitä. Kaikilla on eri puheenaiheet ja kenelläkään ei oikein mitään sanottavaa toisille. Minä sitä, minä tätä - eikä melkein mistään löydy enää yhteisymmärrystä.Mutta yhdestä asiasta löytyi. Kun kävelimme Fredrikinkatua pitkin, pyysin kaikkia kiinnittämään huomionsa Fredan ja Kansakoulukadun kulmassa olevan rakennuksen katon alareunaan. Siinä on hienoja keltaisia kuvioita tummansinisellä pohjalla ja se on valaistu tyylikkään näköisesti. Muut eivät olleet huomanneet sitä aiemmin ja vaikuttivat aivan oikeasti iloisilta sen pienen hetken ajan, kun kurotimme kaulojamme kohti Freda 55:n räystäskoristeita.
Juuri silloin kaikki tuntui taas helpolta ja yksinkertaiselta vanhojen kavereiden kesken.
MP3: The Libertines - The Good Old Days [lähde] Totta puhuen en oikein kannata nostalgiaa. Kuten tässä kappaleessa sanotaan: "There were no good old days - these are the good old days".
Tekstit
6 kommenttia:
mua on nykyään usein ärsyttäny just toi. et kun pitkästä aikaa näkee kavereita ja huomaa et kaikki ei oo enään niinkun joskus, et kaikki oli samalla aaltopituudella ja oli kaikenlaisia inside-juttuja. usein tuntuu et ois menty ihan eri suutaan ja sitä yhteistä ei juuri löydä. -k-
Semmosten tyypien, jota ei oo nähny pitkään aikaan, kanssa jotenki yrittää jatkaa juttuja siitä mihin viimeksi jäätiin, vaikka siitä olis vuosia. Ei olla nykyhetkessä. -t-
Hmm hmm, no joo, mutta ei ees silleen. Siis ihan sellaisten tyyppien kanssa, joita ei oo nähnyt ehkä kolmeen viikkoon. Eikä silleen yritetä "jatkaa" mistään "entisestä", mutta jotenkin vaan... No jaa, blaa blaa. Jotain. ;-)
Sitten voi kirjoittaa kirjoja.
Ei aina voi olla säkenöivän hauskaa. Siksi ei pidä masentua, jos joskus onkin ihan tavallista. Ilman tavallista, hauska ei olis niin hauskaa. -u-
En tarkoita itse asiassa sitäkään. Tiedän sen oikein hyvin, tarvitaan kontrastia.
Mutta kyse ei nyt ollut siitä, että tällä yhdellä kerralla ei olisi ollut hauskaa. Sitä paitsi oli ihan OK-hauskaa. Mutta oli sellainen lopun alun tunnelma, ei enää paljoa yhteistä.
Se johtuu myös siitä, että koska nyt tuntee parin kolmen vuoden jälkeen kaikki aika hyvin, tietää niiden henkilökohtaiset "mieltymykset" ja sitten ei tarvitse (/voi) hakea koko porukalle enää jotain yhtä yhteistä yhdistävää niin paljon kuin joskus "alussa".
Lähetä kommentti