Coldplay julkaisi noin pari tuntia sitten verkkosivuillaan uuden singlensä Violet Hill. Kappaleen voi ladata virallista kautta tästä tai helpommin suoraan esimerkiksi tästä (klikkaa vasemmalla hiiren napilla) taikka tästä.
Violet Hill antaa lupauksen hieman uudenlaisesta, muttei silti kovin erilaisesta Coldplaystä. Kappale on aavistuksen verran synkempi ja raskaampi, kuin mihin yhtyeeltä on totuttu, mutta pohjimmiltaan se on silti tutunlainen melankolinen pianoballadi - se voisi helposti olla vaikka Travisin uusimmalta levyltä.
Rummut ovat mukavan painavat ja sanoitus on itse asiassa erittäin hyvä, sopivalla tavalla mahtipontinen ja epämääräinen olematta silti sisällötön. Chris Martin kuulostaa tällä kertaa ehkä aavistuksen verran vähemmän teennäiseltä kuin pahimmillaan. Kitarasoolo on jotenkin liian hilpeä, tähän olisi sopinut vähemmän selkeärakenteinen maalailu.
Toivon, että Coldplayn tuleva albumi Viva La Vida Or Death And All His Friends sisältäisi hieman rohkeammin kokeilevaa materiaalia. Ainakin albumin nimestä päätellen jotain vähän oudompaa voisi olla luvassa. Chris Martin osaa kyllä säveltää hyviä kappaleita, mutta bändi yleensä sovittaa ne turhan mielikuvituksettomasti. Violet Hill on erittäin varovainen askel piirun verran mielenkiintoisempaan suuntaan.
29 huhtikuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
No niin, joku sanoi tasta nyt aika paljolti niin kuin itse ajattelin. Mun ensireaktio biisiin oli etta oho, "raskasta" Coldplayta. Johtuen kitaroista ja rummuista ja ajoittaisista junttauskohdista. Ihan virkistavaa. Ehka etenkin siksi etta odotin kauhuissani niita manattuja latinoviboja ensikuuntelulla. Eikohan tamakin levy mene hankintaan, Coldplayta on kuitenkin tullut seurattua jo vuosia.
P.S: Kansi on muuten huippu ja aika rohkea veto!
Joo, mäkin pidän kannesta. On aina kiva nähdä maalauksia levynkansina. Mun mielestä Coldplayllä on tähän mennessä ollut aika tylsät kannet, tosin se ekan levyn keltaisuus on hyvällä tavalla helposti tunnistettava.
Voisin melkein lyödä vetoa, että "latinovibat" tulee jämään levyllä aika vähiin...
Mun mielestä levyjen ensimmäiset singlet on aina jänniä. Tavallaan niiden pitäis jotenkin kuvastaa sitä koko levyä, mutta useimmiten ne ei oikein kuvasta sitä mitenkään. Ja esim. X&Y:ltähän Speed Of Sound oli ehkä yksi muuten mainion levyn heikoimmista biiseistä...
Joo kansi nimenomaan ravakka muihin Coldplayn levyihin verrattuna.
Heh, minusta Speed of Sound oli yksi parhaista biiseista X&Y:lla. Siina oli kiva videokin ja sen kuuleminen ekana biisina levylta aiheutti kylla aikoinaan aikamoisen tunnekuohun. (Pakko mainita levyn vakkari-inhokki Fix You, hyi kamala.) Levya kokonaisuutena en osaa oikein vielakaan arvioida, jai jotenkin etaiseksi. Ehka odotukset olivat liian kovat.
Mutta, nyt on uutta odotettavaa!
Mun suosikki X&Y:ltä on A Message. Myös The Hardest Part ja What If on erittäin hyviä.
Tiedän tyyppejä, jotka pitää Fix You'ta kaikkien aikojen parhaana biisinä. Yritän aina sanoa niille enemmän tai vähemmän kivasti, että voisivat miettiä kantaansa uudelleen.
Lähetä kommentti