Tämä tulee nyt aavistuksen verran myöhässä, sillä ehdin lukea Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen huhtikuun numeron vasta eilen, vaikka se ilmestyi jo viikko sitten. Kaikkien ruokaohjeiden, uutuusmekkojen ja sontaötökkätutkijoiden joukossa tämänkertainen Kuukausiliite sisälsi yhden parhaista, hätkähdyttävimmistä ja aidoimmista lehtiartikkeleista pitkiin aikoihin. Toimittaja Minna Lindgren kirjoittaa otsikolla "Isän kuolema" 81-vuotiaan isänsä hankalasta rimpuilusta palvelutalojen, pakkolääkityksien, vaipanvaihtojen ja saattokotien kautta kohti itse toivomaansa kuolemaa.
Lindgrenin artikkeli on siitä hieno, että se yhdistää henkilökohtaisen kokemuksen yleisempään yhteiskunnalliseen ongelmaan jopa lamaannuttavan koskettavalla tavalla. Sen lisäksi, että se kertoo siitä, miten vaikeaa vanhan ihmisen on saada kuolla, jos tämä haluaa kuolla, se kertoo myös siitä, millaista kuolema aivan todellisuudessa on. Yleensä kohtaamme mediassa lähinnä väkivaltaisia tai yllättäviä kuolemia; onnettomuuksia, ampumisia, outoja sairauksia tai jotain vastaavaa. Mutta todellisuudessa kuolema on paljastavaa ja nöyräksi tekevää. Tietyn pisteen jälkeen se on aina väistämätöntä ja tällöin aina liian hidasta. Lindgrenin artikkelissa hitaan ja paljaan kuoleman kohtaa 81-vuotias vanhus, mutta kuolema tekee vanhuksia nopeasti myös nuoremmista ihmisistä. Piinaavin vaihe on se, kun ihminen on jo menettänyt kontrollin elämästään ja olemisestaan, mutta ei ole vielä kuollut, vaan voimattomana ja tahdottomana muiden armoilla.
Helsingin Sanomien verkkosivuilta voi ainakin toistaiseksi lukea Kuukausiliitteen huhtikuun numeron. Minna Lindgrenin kirjoitus alkaa sivulta 44. Jutun pointti on sekä kokonaisuudessa että pienissä yksityiskohdissa. Suosittelen lukemaan, vaikka se ei ehkä olekaan helppoa.
Muuta: Tein Facebookissa "Which figure from history are you?" -testin ja tuloksena oli Lev Trotski: "You are eccentric and with bold ideas - unfortunately, this will probably lead to your death"!
Tekstit
4 kommenttia:
Totta, tuo oli todella hyvä artikkeli, joka herätti paljon tunteita ja ajatuksia.
Luin saman jutun viime viikolla. Todella hyvä artikkeli tärkeästä asiasta, joka jää lainsäädäntötyössä pahnanpohjimmaiseksi.
Mietin sitäkin, miten eriarvoistava asia kuoleminenkin on. Jos sinnittelee vain kansaneläkkeellä, ilman perittyä tai muuten hankittua varallisuutta, joutuu olemaan usein todella ankeassa kunnallisessa vanhainkodissa ilman mukavuuksia. Jos sen sijaan kykenee maksamaan (tai saa varakkaan lapsensa maksamaan) 500 euroa yöltä kuten artikkelissa, kohoavat mahdollisuudet päättää päivänsä arvokkaasti huomattavan paljon. Vaikka ei se helppoa ole silti. Kuolevan läheisillekään tai etenkään heille.
Joo, artikkeli oli oikeesti paitsi tärkeästä aiheesta, myös todella hyvin kirjoitettu. Oikea journalistiikan helmi.
Mutta älä koskaan kutsu Ilkka Hanskia joksikin ötökkätutkijaksi.
Lue mielummin vaikka hänen kirjansa "Viestejä saarilta - miksi luonnon mnimuotoisuus hupenee" ja viisastu sekä hanki lisää maailmantuskaa samalla kun nautit loistavasta lukukokemuksesta. :D
Hahaah, ei pelkästään "ötökkätutkija" vaan "sontaötökkätutkija"! ;-)
Yllättävää, että joku kiinnittää nimenomaan tuohon huomiota. :-P
Lähetä kommentti