Tilaisuus oli hyvin absurdi. Ensinnäkin: oikeasti hyvissä kappaleissa ei ole mitään järkeä, jos niistä kuulee vain muutaman sekunnin otteen - mutta toisaalta oikeasti huonoistakin kappaleista jo pari sekuntia riittää. Soitettu musiikki oli hämmästyttävän epäloogisen laaja-alaisesti valittua: rupeama alkoi Queenin Heaven For Everyonella ja päättyi Kasabianin Fireen! Oli oikein hätkähdyttävää, kun superpitkän Billy Idol / Michael Jackson / Anssi Kela / The Scorpions -putken keskellä saikin kuulla hetken verran Dodgya tai The Stone Rosesia. Äänestyskaukosäätimessä oli myös nappi 'En tunne tätä kappaletta'. Katsoin säälien, kun edessäni istunut nainen painoi sitä The Smithsin This Charming Manin kohdalla.
Vaikea sanoa, mitä tuloksia tällaisesta äänestyksestä voi vetää. Käykö nyt niin, että tämä Voice tai Nova tai mikä lienee ottaa äänestyksen kirjaimellisesti ja alkaa todella soittaa PMMP:n ja Madonnan seassa Boo Radleysia tai Happy Mondaysia, jos ne saivat muiltakin kuin minulta yhtään ääniä? Tiputetaanko soitosta iänikuiset metallicat ja happoradiot, jos tämän testiyleisön perusteella ne eivät olekaan kansan rakastamia? Hämmentävää...
Tänään toivoin todella istuvani pöydän toisella puolella, radiokanavan henkilökunnan joukossa. He näkivät reaaliaikaisesti kesken äänestyksen, mikä kappale herätti minkäkinlaisia tunteita. Sellainen on äärimmäisen mielenkiintoista.
Tähän aiheeseen osin liittyen vielä sananen suomalaisesta musiikista: tässä blogissa on nostettu esiin tärkeä kysymys, jota itsekin olen jo pitkään pohtinut. Mielestäni naivismi ei toimi millään taiteen alalla, ei sen koommin maalauksissa kuin musiikissakaan.
Sitten muihin aiheisiin:
Kadotin eilen aamulla puhelimeni. En yleensä kadota ikinä mitään, joten tilanne yllätti minut suuresti. Luuri kai putosi takkini taskusta, kun hyppäsin valtavan lumivallin yli poistuessani kiireellä bussista. Ehdin jo hieman hätääntyä ja soitin toisesta puhelimesta Saunalahdelle sulkeakseni liittymäni. Heti tämän jälkeen kuitenkin selvisi, että eräs ystävällinen sielu puhelimen putoamispaikan lähellä sijaitsevasta Viestintävirastosta oli ottanut kännykkäni talteen ja saanut parin mutkan kautta ilmoitettua minulle, mistä voisin sen noutaa. Suurkiitos siis tälle kiltille viestintävirastolaiselle!
Puhelimen löydyttyä suuntasin suoraa päätä Saunalahden myymälään saadakseni liittymäni uudelleen auki. Tästä alkoi tapahtumasarja, jonka aikana minulle entisestään varmistui se, että minun olisi syytä luopua Saunalahdesta ja etsiä jokin toinen operaattori. Jouduin odottamaan vuoroani Kaivopihan liikkeessä lähes tunnin, vaikka edelläni oli vain neljä asiakasta ja myymälässä neljä työntekijää. Suuren osan ajasta vei ns. laitapuolen kulkijoiden palveleminen: viekkaasti mainostettu 3000 ilmaista minuuttia kuukaudessa -liittymätarjous oli houkutellut paikalle suuren sakin sekakäyttäjiä. Jutun juju on siinä, että nuo 3000 minuuttia ovat ilmaisia vain kahden Saunalahden käyttäjän välisissä puheluissa - muista puheluista ja kaikista tekstiviesteistä laskutetaan aivan normaalisti. Tämä ei kuitenkaan ollut amfetamiini / lonkero -entusiasteille täysin selvää, vaan heille tuli yllätyksenä, kun myyjä kysyi "Mihinkä osoitteeseen sitten lähetetään lasku?". "Mikä ihmeen lasku?", jne. jne. Liittymä avattiin silti. Koska varsinaisella käyttäjällä oli maksuhäiriömerkintä, liittymä laitettiin avuliaasti vieressä seisoneen kaverin nimiin. Kaikki hyvin, lisää asiakkaita Saunalahdelle!
Mielestäni tällainen toiminta on hieman arveluttavaa. Aivan varmasti Saunalahden tuotteita kauppaava myyjä tietää, mitä siitä seuraa, kun myy päihtyneelle ihmiselle tavaraa epämääräisillä lupauksilla. Yhdellä oli jo maksuhäiriö ja tällä menolla sellainen saatiin varmasti toisellekin. Mutta eipä sillä väliä. Saunalahti kyllä saa rahansa vaikka perintätoimiston kautta. Jo ennestäänkin melko surkeassa jamassa olevan yksittäisen ihmisen kohtalo on todellakin vain hänen itsensä vastuulla.
En halua tukea tällaisella etiikalla toimivaa operaattoria. Seuraavan laskutuskauden päätyttyä aion vaihtaa liittymää. Lisäksi olen vihainen siitä, että tammikuun alussa minulle kaupattiin "Euron päivät" -lisäpalvelu, joka tekikin liittymäsopimuksestani määräaikaisesti voimassa olevan, vaikka sellaisesta ei erikseen mainittu. Kun sitten parin päivän päästä kuulin tästä ja kävin vaatimassa Euron päivien ja määräaikaisuuden purkua, minulle luvattiin, että näin tehtiin - mutta vasta eilen selvisi, ettei näin ollutkaan tehty, vaan eilinen asiakaspalvelija lupasi tehdä sen uudestaan. En vain enää luota tähänkään.
Joten hyvästi, Saunalahti. Jätän teidät setvimään suhteitanne spurguihin.
Tekstit
9 kommenttia:
Hahaa, olikohan toi sama testi mistä mulle tuli mailia yliopiston kautta? "Mukaan toivotaan henkilöitä, joiden ykkös- tai kakkossuosikki radiokanavista on joku seuraavista: Nova, Metro FM , Voice, NRJ tai Radio Rock". Plus että osallistujien toivottiin olevan 23-37. Jotenkin tää kombinaatio ei tunnu kovin todennäköiseltä. Henkilö X: ikää 29 ja lempikanava NRJ?
Kyllä, juuri toi testi. Mäkin huijasin, että kuuntelen eniten Voicea ja NRJ:tä, hah hah.
Mitä ihmettä, tuollainen testi kuulostaa liian uskomattomalta ollakseen totta! Olisinpa saanut olla mukana.
Nooh, siis 90% biiseistä oli just luokkaa Happoradio / Katy Perry / Bon Jovi. Eli aika paljon roskaa tuli kuunneltua. Sitten ne yksittäiset helmet piristi...
Mietittiin väliajalla, että mitä jos kyseessä ei oikeasti ollutkaan musiikkitesti vaan keksitesti: jos hommassa itse asiassa tarkkailtiin, mitä keksejä yleisö poimi tarjottimilta eniten? Ei voi ikinä tietää...
kauhealla mediakohulla on muuten kerrottu että ian brown tulee helmikuun lopussa tavastialla, harmi ettei taida enää paljon vedellä stone rosesia.
Itse oon tehnyt joskus joidenkin radioiden nettitestejä mutta kamalaa musiikkia niistä tuli. Ainoa josta tulee kuunneltavaa on varmaan se bbc:n brittipoppi kanava tai bassoradio. Nme:kin tietty menee.
Kuuntelin myös tota Dodgya ja täähän on todella hyvä ja just tälläistä pitäis kesällä tulla radiosta. Ihme et pysynyt mulla näin kauan kadoksissa vaikka oon jo ollut uskossa, että oon lähes kaiken brittimusan käynyt läpi.
Dodgyn kokoelmalevyä etenkin voi suositella. Tosiaankin kesäistä musaa! Samasta "B-sarjasta" kannattaa tsekata ehdottomasti myös The Bluetones, myöskin aliarvostettu bändi.
Tällainen Indie-asema Los Angelesista vaikuttaa myös hyvältä radiokanavalta. Niillä on jopa kokonainen ohjelma, jossa soitetaan pelkkää Smithsiä / Morrisseytä!
Radio Helsinki on myös kai ihan OK.
Anonyymi: Joo, tällä kiertueella Brown taitaa soittaa Fools Goldin ja siinäpä se onkin Rosesin osalta. Joskus viime vuosikymmenen puolivälissä se veti aika paljonkin niitä biisejä. No, kuitenkin sillä on hyviä soolokappaleitakin tarpeeksi jo laadukkaaseen settiin.
Tosta keikasta on tosiaankin puhuttu aivan liian vähän. Itsekään tuskin olisin siitä saanut tietää, ellei mulle olisi kerrottu siitä suoraan sähköpostilla (kiitos!). Kaiken maailman AC/DC:t ja Green Dayt vie lehdistä kaiken tilan, Brownit saattaisi jopa lipsahtaa ohi.
Ou jea, Dodgy ja Bluetones! Voisinkin joskus tehdä erikoispostauksen kadonneista brittipophelmistä.
Ja tosiaan, ehkä tuossa testissä olisi ollut liikaa kestämistä, kun yleensä ei tule altistuttua sen tyyppiselle musiikille ollenkaan.
Aah, "kadonneista" Brittipop-bändeistä mun suosikki kautta aikojen on kuitenkin The Supernaturals. Debyyttilevy It Doesn't Matter Anymore on genressään ihan 5/5.
Lähetä kommentti