Bulevardi (ja muita juttuja)

Viime viikolla englannin-tunnilla oli keskustelua siitä, missä kukin haluaisi asua. Oma vastaukseni oli "Bulevardilla". Sitä ei otettu kovin vakavasti. Suurin osa muista tuntui haluavan asua omakotitalossa.

Mielestäni mikään katu Helsingissä ei voita Bulevardia hienoudessa. Se on hyvin epähelsinkiläinen katu ja oikeastaan aika epämodernikin. Parhaimmillaan se on juuri tällaisina syysiltoina, kun ilmassa on aavistus sumua ja katulamput tekevät puista vieläkin keltaisempia kuin ne ovat.

Kadun alkupäässä Ruttopuisto näyttää nimensä arvoisesti pelottavalta (missä muussa puistossa on siellä täällä hautakiviä?!) ja loppupäässä voi Hietalahden torilta nähdä telakat ja niillä rakenteilla olevat valtavat alukset, jotka ovat parhaimmillaan juuri rakennusvaiheessa, kun niillä ei ole vielä laulettu ainoatakaan karaoke-kappaletta eikä tarjoiltu ainoatakaan annosta salmiakkikossua.

Bulevardi on kaikessa hienoudessaan jopa melko epätodellisen tuntuinen. Sitä pitkin pyöräillessä haluaa ajaa mahdollisimman hitaasti, jotta se ei loppuisi niin nopeasti.

Luin jostain että YLE:n pääjohtaja Mikael Jungner asuu Bulevardilla. Täytyy siis varmaan alkaa pitkällä tähtäimellä tavoitella YLE:n pääjohtajuutta. Tai sitten voisin muuttaa aivan kirjaimellisesti asumaan Bulevardille - pahvilaatikkoon johonkin kadunkulmaan.

Muuta:

[1] Taas kerran tuli mieleen, että Crowded House on ehkä maailman aliarvostetuin bändi. Miksiköhän? Ehkä CH:n hienous on jotenkin liian itsestään selvää. Tai ehkä se on imagoltaan jotenkin liian anonyymi. Tai sitten 1990-luvun alku halutaan unohtaa liian tehokkaasti. Kaduilla on kyllä mummoja jakamassa jotain Jeesus-lappusia - miksi kukaan ei jaa Crowded House -lappusia? Lataa Private Universe ja Distant Sun [lähdeblogi].

[2] James Bluntin 1973 (lataa) olisi oikeastaan todella hyvä kappale, jos se olisi aavistuksen verran nopeampi ja jos sen laulaisi kuka tahansa muu kuin James Blunt. Miten on mahdollista esittää biisi, joka kertoo klubbailusta ja jossa on rytmikäs bassokuvio, noin flegmaattisesti?

[3] Elokuvakokemus riippuu osittain yleisöstä. Sovitus tuntui alussa jotenkin yllättävän kevyeltä, kun yleisö suhtautui nuoren tyttöhahmon touhuihin naureskellen. Se kuitenkin loppui melko pian.

[4] En oikein tajua sitä, miksi jotkut tulevat elokuvateatteriin humalassa. Tuskin ainakaan mistään vähänkään haastavammasta filmistä saa silloin mitään irti. Mutta ehkä tarkoitus onkin vain lepuuttaa silmiä pimeässä?

[5] Sormeni menivät tällä viikolla hieman huonoon kuntoon. Vasemmasta kädestä siksi, että ostin uuden kitaran ja olen soittanut niin paljon että sormenpäät ovat aivan kovat. Oikeasta kädestä siksi, että onnistuin eilen jotenkin silppuamaan muutamaa sormea partahöylällä. Ihosta irtosi pieniä suikaleita. Onneksi en esimerkiksi omista sormenjälkitunnistuksella toimivaa kassakaappia tai ovea (enkä kyllä omista minkään muunkaanlaista kassakaappia).

[6] Oli hienoa, että Gilmoren tytöt palasi tänään vihdoin televisioon. Ainoat miinuspuolet ovat se, että juoni keskittyy tällä hetkellä liikaa Lorelaihin eikä Rorya näy tarpeeksi kuvissa sekä se, että lähetysaika on hieman hankala. Nimittäin siitä syystä, että juuri viiden jälkeen aurinko alkaa paistaa ikkunastani ärsyttävän häikäisevästi ja vaikeuttaa Roryn näkemistä. Se hyvä puoli pian alkavassa talviajassa on, että se ratkaisee tämän ongelman.

[7] Vielä nyt ulkona on iltaisinkin sen verran lämmin, että jos on laiska, pärjää aivan hyvin ilman sukkia.

[8] Ei kai mitään muuta.

Tweet