Hulluilta päiviltä tällä kertaa opittua:[1] Ihmisillä on aivan liikaa rahaa. "Ostin teiltä eilen sen Sonyn 32-tuumaisen television (€799), mutta se on niin kovin musta. Haluaisimme vaimon kanssa katsoa, olisiko teillä myös muun värisiä televisioita." Sanoin, että pitää sitten katsella sitäkin värikkäämpiä ohjelmia.
[2] Suuri enemmistö vanhuksista on aivan höperöitä, keski-ikäiset ovat todella vaativia ja kriittisiä ja kolmekymppiset elävät järjetöntä kiire-hallusinaatiota. Lastenrattaiden kanssa tungokseen, jossa edes mankelin läpi rullattu Claudia Schiffer ei mahtuisi liikkumaan törmäämättä silti joka toisella askeleella muihin ihmisiin?!
[3] Pidän Tapiolasta, mutta Tapiola ei pidä minusta. Se pitäisi jo tajuta. Joskus kun olin pienempi, Tapiolassa järjestettiin jääkiekkojoukkueen kesäharjoitukset (jotka olivat siis tylsin asia, joka lajin harrastamiseen liittyi). Sen jälkeen kaikkea muutakin epämiellyttävää on Tapiolassa tapahtunut ja se kaikki tuli mieleen viimeistään eilen illalla, kun odottelin keskellä Tapiolaa pakkasessa rahtikontissa asiakkaita noutamaan taulutelevisioitaan ja pölynimureitaan.
Mutta kokonaisuudessaan Hullut Päivät olivat tällä kertaa paljon helpommat, kuin keväällä. Ensimmäinen päivä oli todella rankka, mutta loput olivat jopa melko tylsiä. En ole yhtään niin mukavasti hajalla kuin toivoisin olevani. Tällä kertaa Hullujen Päivien jälkeen ei puutu raajoja eikä luita. Ainoastaan kurkku ja huulet ovat kipeinä jatkuvasta puhumisesta. Tästä jaksaa vielä lähteä etsimään paikkaa, jossa näkisi Belgia - Suomi -EM-karsintaottelun...
Parhaat asiakkaat olivat ehdottomasti kiinalaismies, joka möyri estottomasti lattioita pitkin etsiessään televisiosta haluamiaan liitäntöjä ja karismaattinen "ex-miljonääri", joka oli menettänyt koko omaisuutensa (mm. 1800 Nokian osaketta) 1990-luvun alun lamassa ja joka syytti siitä Mauno Koivistoa ("Itsemurhakin kävi mielessä!"). Hienoa, että ihmiset alkavat avautua rankoista asioista näin avoimesti. Mielestäni lama-aika on Suomen lähihistorian kiehtovin ajankohta ja oli mielenkiintoista kuulla asianosaisen kertomuksia. Sain myös sijoitusvinkkejä ("Sijoita, mutta varovaisesti. Pankeilla ei ole sielua")!
Kenkuimmat asiakkaat olivat niitä Tekniikan Maailman takaperin ulkoa osaavia keskitason insinöörejä, jotka tulevat tiukkaamaan "proggressivisista resoluutioista" ja "HDCM-ulostuloista" vain kiusatakseen myyjiä. Ja kuumottavin asiakas oli vanha ujo suomenruotsalainen homo, jonka muistan vikitelleen itseäni jo keväällä ja joka nytkin halusi tietää ummet ja lammet Skype-puhelimesta, vaikkei edes omistanut tietokonetta.
Nyt vain palkkakuittia odottelemaan. Olen viime aikoina "opetellut" käyttämään luottokorttia, ja elän nykyään rahatilanteen suhteen aina muutamaa viikkoa jälkijunassa. Mutta ei sillä väliä. Rahasta puhuminen on äärettömän tylsää ja turhaa. Sen sijaan:
MP3: Kent - Ingenting (Vierastin tätä aluksi, mutta biisi parantuu joka kuuntelulla. Eihän se ehkä täysin klassista Kent-tasoa ole, mutta erittäin hyvä kuitenkin.)
Tekstit
8 kommenttia:
kävin tapiolassa hulluilla päivillä, mutta enpä tainnut käydä siellä alakerrassa. saatettiin senään olla samassa rakennuksessa
ai niin, kun eka kuuntelin tuota kentin biisiä, ajattelin heti ettei tää kuulosta kentiltä, kyllä se sitten alkoi kuulostaa. tosin monet on valittaneet että kaikki kentin levyt kuulostaa samalta, minä, suurena kent-fanina, en tietenkään ajattele näin, mutta...
kyllä mä tästäkin kuitenkin pidän.
Hmm, joo mä oisin ehkä niiden joukossa jotka voisi syyttää Kentiä liiallisesta itsensä toistamisestakin. Onhan se Isolasta lähtien vähintään ollut aika samanlaista: keskitempoista melankolista rokkia.
Mutta toivottavasti ne ei luovu niistä kitaroista ihan kokonaan, se ei useinkaan ole fiksu ratkaisu. On tyhmää vain laittaa syntetisaattorit soittamaan samoja kuvioita, joita kitarat soittais muuten. Pitäis keksiä joku oma näkökulma siihen.
mä kun olen löytänyt musiikin aika myöhään, niin kent oli yksi niistä sen ajan bändeistä jolloin en vielä paljon mitään kuunnellut. kenttiä kyllä hela tiden (no kyllä muita juttuja myös), teiniahdistukset on tullut niillä purettua, ja aika paljon ruotsin sanavarastokin karttunut.
kukaan ei voi haukkua omaa teiniangstibändiään, vaikka kritiikin ymmärtäisikin.
Vähänkö siistiä jos aloitit Kentillä! On se siistimpi kuin Scatman... :-D
jag håller med om va du säger om den nya kent låten. mm.. när ska vi ses pete? 18.12? -n-
18.12. tai ihan mikä päivä tahansa käy mulle, kamu! Sano vaan milloin ja se on OK. :-)
Sun pitäisi kirjoittaa noita tarinoita ylös. Tai siis, muodostaa niistä jokin tarina.
Lähetä kommentti