Ian McEwanin kirjaan perustuva, Joe Wrightin ohjaama Sovitus on ilman epäilystäkään yksi tämän vuoden parhaista elokuvista - ehkä paras.Sovitus on tarina väärinkäsityksestä, totuudesta, vaikenemisesta ja yksityiskohdista. Suuret tapahtumat ovat pienten yksityiskohtien tulosta ja vaikeneminen ei todellakaan ole kultaa, jos sen tekee täysin väärässä paikassa. Briony-tytön (alussa Saoirse Ronan, vanhempana Romola Garai ja aivan lopussa Vanessa Redgrave) vilkas mielikuvitus kehittää viattomille tapauksille raskaita merkityksiä ja johtaa virheisiin, joiden sovittamiseen yksi (tai edes useampi) ihmiselämä ei riitä.
Aiemmin tänä vuonna The Last King Of Scotlandissa vakuuttanut James McAvoy näyttelee virtuoosimaisesti myös Sovituksessa ja Keira Knightleykin saa pitkästä aikaa merirosvoprinsessaa hieman haastavamman osan, vaikka esittääkin sen aavistuksen yksi-ilmeisesti. Erityismaininta täytyy antaa elokuvan lapsinäyttelijöille, joista useammastakin voisi odottaa tähteä vielä tulevaisuudessa. Etenkin von Simsonin veljesparia olisi ilo nähdä vielä uudestaan.
Hienon ja monitasoisen tarinan lisäksi Sovituksessa oli parasta se, miltä elokuva näytti. Etenkin Ranskaan sijoittuvissa kohtauksissa oli todella hienoja kuvia: aamu-usvaisia peltoja, pommitusten jäljiltä roihuavia kaupunkeja ja vaikka mitä. Elokuvan olisi voinut katsoa vaikka ilman ääniä ja vain nauttia sen kuvallisesta puolesta. Toisaalta äänetkin olivat harvinaisen kekseliäät: kirjoituskoneen naputusta, sytyttimen naksauksia ja pianon kilahduksia oli käytetty kiinnostavalla tavalla.
Usein hyvissäkin elokuvissa loppu on ongelmakohta. Se on aina joko liian onnellinen, liian äkkinäinen tai liian vaisu. Sovitus ei kuitenkaan petä tässäkään suhteessa. Siinä on itse asiassa kaksi loppua. Katsoja voi itse valita, kumpaan haluaa uskoa.
Tekstit
2 kommenttia:
Olin jo melkein päättänyt etten mee kattomaan kyseistä elokuvaa rahanpuutteen vuoksi, mutta sait kirjotuksellas mieleni muuttumaan. Just tulin näytöksestä ja tykkäsin kyllä kovasti, vaikkei siitä kovin miellyttävä olo jäänytkään. Enkä ees ollu ainoa katsoja, vaikka varta vasten menin myöhäsimpään näytokseen...=)
-Noora
Hmm, joo se viimeinen näytös / ainoa katsoja -juttu näyttää toimivan vaan, jos leffa on vähän vanhempi. Mäkin olin eilen pikkuisen pettynyt, kun sali oli melkein täynnä. ;-)
Joo, ei jäänyt miellyttävä olo mutta ei huonokaan. Tavallaan ois ehkä jopa jäänyt epämiellyttävämpi olo jos olisi ollut selkeä onnellinen loppu.
Finnkinon opiskelijasarjaliput on muuten ihan kohtuuhintaisia, ootko kokeillut niitä? Ja nykyään lipun voi tulostaa itse himassa ja mennä ihan viime tingassa (jää enemmän aikaa ostaa karkkia).
Lähetä kommentti