Harvinaisuuksia (2 kpl)

Kuten pari viikkoa sitten sanoin, on erittäin harvinaista, että pitäisin suomalaisesta musiikista. Suomalaiset englanninkieliset bändit ovat tietenkin ajoittain toistuvia poikkeuksia, mutta suomenkielinen musiikki on minulle useimmiten kuin kryptoniitti Teräsmiehelle tai Newman Jerry Seinfeldille.

Ehkä kaikki suomenkielinen musiikki ei kuitenkaan ole läpeensä huonoa. Ehkä Timo Rautiainen, Yö ja muut ovat vain saastuttaneet sen mielessäni. Tai ehkä olen vain tulossa hulluksi. Nimittäin Scandinavian Music Groupin uuden singlen Vieläkö Soitan Banjoa? hienoutta on vaikea kiistää. Näin kappaleen videon Yle Extralla jokunen aika sitten, mutta muistin sen uudelleen vasta tänään kun näin sitä hehkutettavan suosikkiblogissani. Biisissä on erinomainen pseudo-countrytunnelma, letkeät rummut, hienoja slide-kitaroita ja kaunis melodia.

Itse asiassa kappale on niin hyvä, että vaivauduin muistelemaan ikuisuudet käyttämättöminä olleet iTunes-tunnukseni ja ostamaan sen digitaalisesti. Vieläkö Soitan Banjoa? voisi olla yhtään parempi ainoastaan, jos sen olisi tehnyt The Cardigans ja jos se olisi englanniksi.
_________________________________________________________

Sitten toinen harvinaisuus. Lupaan, että tämä on tällä hetkellä ainoa blogi maailmassa, josta voit ladata Razorlightin viimekesäisen, aurinkoenergialla nauhoitetun ekobiisin Funeral Blues. Lataa se tästä - ehdottomasti yksi vuoden parhaista kappaleista.
Trivia-fakta: Razorlightin Johnny Borrell pääsi keväällä joksikin aikaa Hollywood-tähti Kirsten Dunstin ulkoiluttamaksi, mutta yhteiselo loppui siihen, että Johnny haisee liian pahalta. Ja ajaa moottoripyörää sisätiloissa.
________________________________________________________
Muuta: Vaihdoin viime yönä tyynyn toiseen päätyyn sänkyä. Herätys oli yllätys.
Vielä muuta: Olen aina ollut sitä mieltä, että "Mogadishu Warlords" olisi loistava nimi bändille. Mutta oikeastaan "Helsinki Warlords" olisi vielä parempi, sillä suomeksi käännettynä se sisältäisi hauskan yksityiskohdan.

Tweet