Erittäin usein - liian usein? - tuntuu siltä, että oikein mikään ei ole tarpeeksi kiinnostavaa. Mikään paikka, mikään keskustelu, mikään vaihtoehto ei tunnu niin innostavalta kuin toivoisi. Joko vaihtoehtoja on liian vähän tai mikään niistä ei nouse ylitse muiden. Koko ajan katselee ympärilleen odottaen, että jotain jännittävämpää tapahtuisi - mutta ei kuitenkaan osaa sanoa, mitä se voisi mahdollisesti olla. Koko ajan toivoo, että olisi jossain muualla kuin missä on - mutta ei ole aavistustakaan, missä se "jossain muualla" voisi olla. Kutsun tätä DJ-syndroomaksi. Vaikka juuri nyt soiva kappale olisikin erinomainen, miettii silti koko ajan jo sitä seuraavaa (ja sitä seuraavaa).
Helsinki on sateisena syysyönä kiehtovalla tavalla lohduttoman näköinen paikka. Aikuiset miehet itkevät kadunkulmissa, nelikymppiset tädit ovat meikanneet ja pukeutuneet kuin teinit, ja pultsarit ovat ainoita, jotka ovat tajunneet että sateelta on mahdollista päästä suojaankin.
MP3: John Lennon - Oh, Yoko! [lähdeblogi]
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti