En näköjään kirjoita nykyisin paljon muusta kuin televisiosta – mutta näillä mennään nyt tällä hetkellä.
Olen huomannut olevani vakituinen The Voice of Finlandin katselija. Katsoin ensimmäisen jakson uutena vuotena, koska halusin tietää, mitä kaiken hypen takana on. Avausjakso oli mielestäni roskaa: kaikki laulajat olivat tasapaksua karaoke-massaa, Elastisen päännytkytys oli ärsyttävää ja Lauri Tähkä oli Lauri Tähkä. Seuraavat jaksot katsoin, koska The Voice of Finland tuntui tulevan televisiosta aina juuri siihen aikaan, kun avasin töllöttimen. Joka kerta ajattelin, että tämä on nyt viimeinen kerta, kun tätä katson.
Alkukarsintajaksojen jälkeen VoF muuttui kuitenkin aivan oikeasti kiinnostavaksi. Nyrkkeilykehässä lauletuissa kaksintaisteluosioissa oli hyvää energiaa ja Lauri Tähkäkin oli käynyt parturissa. Aloin seurata The Voice of Finlandia valinnan tuloksena – en vain siksi, että se sattui olemaan ohjelmistossa.
Nyt ohjelma on kohta loppusuoralla ja olen miettinyt sitä, miten tällaiset ohjelmat voitetaan. Seuraavaksi esittämäni teoria pätee myös Idolseihin, X-Factoreihin, yms. karaokeohjelmiin.
Uusia laulajia etsivät TV-ohjelmat uskottelevat, että niiden ideana on löytää tasokkaita laulajia. Siksi laulajat laitetaan esittämään cover-biisejä, eikä omaa, heille varten sävellettyä ohjelmistoa. Ajatellaan siis, että on hienoa, jos joku kouvolalainen Pirjo laulaa suunnilleen yhtä komeasti kuin Mariah Carey tai edes 45-prosenttisesti jotenkin sinne päin.
Suurinta osaa yleisöstä ei kuitenkaan kiinnosta, onko joku hyvä laulaja, vaan se, onko joku valovoimainen ja kiinnostava hahmo. Kaikki osanottajat ovat suunnilleen yhtä hyviä laulajia – ja sitä paitsi eri tyylilajeissa on melko mahdotonta vertailla objektiivisesti, kuka on paras. Voittajalta siis vaaditaan, että hän antaa itsestään vaikutelman muista poikkeavana, omaperäisenä ja karismaattisena hahmona.
Miten sitten erottaudutaan karismalla ja omaperäisyydellä, jos pitää esittää cover-biisejä samaan tapaan kuin missä tahansa karaoke-baarissa, ehkä vähän paremmalla äänentoistolla ja kivemmilla tunnelmavaloilla? Vastaus on: kappalevalinta ratkaisee. Voittajan täytyy valita itelleen biisejä, jotka korostavat hänen persoonallisuuttaan ja koskettavat äänestävää televisioyleisöä jostain yllättävästä paikasta.
Pahin virhe on siis laulaa tällaisissa kisoissa Lady Gagaa, Rihannaa tai edes Whitney Houstonia. Ei saa valita versioitavaksi sellaista artistia, jota on mahdotonta ylittää: voit toki laulaa paremmin kuin Lady Gaga, mutta et voi olla parempi ladygaga kuin Lady Gaga itse, joten unohda moinen suoraan. Mikä pointti on yrittää toistaa Rihannan listaykköshittiä yksi yhteen samanlaisena? Miksi yleisö haluaisi ostaa sinun versiosi, eikä sitä alkuperäistä, jos niillä ei ole mitään eroa? Laula ennemmin Sepi Kumpulaista tai S Club 7:iä, mutta tee se paremmin ja komeammin.
Kappalevalinnan tulisi siis olla hieman yllättävä, aavistuksen verran marginaalinen. Ei mitään todellista underground-kamaa, mutta ehkä jotain hieman unohdettua tai aiemmin hölmönä pidettyä. Leonard Cohenin Hallelujah ei ollut lainkaan merkittävä hitti ennen John Calen ja etenkin Jeff Buckleyn cover-versioita. Pitäisi siis löytää jotain tällaista: loistobiisi, jonka loistokkuutta suuri yleisö ei ole vielä aiemmin tajunnut. Toinen mahdollisuus on esittää erikoinen ja omaperäinen sovitus jostain tutummasta hittibiisistä: Taiskan Mombasa minimalistisena dubstepinä tai Europen Final Countdown reggaena.
Esittämässäni kaavassa on kuitenkin vaaransa. Viime viikon VoF-jaksossa eräällä tytöllä oli idea melko hyvin hallussa: hän esitti The Beatlesin All My Lovingin ukulele-säestyksellä. Siinä alkuperäisbiisi oli kuitenkin liian tuttu ja valittu omaperäinen sovitus liian hyvin alkuperäiseen sopiva. I Am The Walrus 1980-luvun syntetisaattorityylillä olisi ollut parempi yhdistelmä.
Tekstit
6 kommenttia:
Kysymyksen tekee vaikeaksi jo aiempien kilpailuiden voittajat. Suomessa voittajaksi päätyy Idolsin perusteella helposti myös karismavapaita perusperttejä. Ilkka Jääskeläisen, Martti Saarisen ja Koop Arposen äänestivät voittoon ihmiset, jotka eivät käy keikoilla eivätkä osta levyjä. Näitä ihmisiä voi kosiskella genrestä riippumatta Matti Vanhasen askelin, mutta ei siitä sen kummempaa hyötyä taida pidemmän päälle olla...
Olen kyllä samaa mieltä siitä ettei kannata vetää jotain klassikkoa imitaationa, jos haluaa erottua joukosta (ja katsoa miten pitkälle se vie kisassa). VoF:issa ei varmaan mennä ihan Mustang Sally / I Wanna Rock -linjalle mutta kyllä sielläkin aika perusvarmaa settiä on vedetty ja tullaan vetämään. Synapop Walrusia odotellessa.
"Toinen mahdollisuus on esittää erikoinen ja omaperäinen sovitus jostain tutummasta hittibiisistä: Taiskan Mombasa minimalistisena dubstepinä tai Europen Final Countdown reggaena."
Toivottavasti kumpaakaan noista ei tapahdu. Voice of Finlandia on itsekin tullu seurattua alusta asti, muutamaa alkukarsinta jaksoa lukuunottamatta. Onhan se paljon parempi, kuin esimerkiksi Suomen idols. Ihan jokaista kohtaa myöten. Jotenki hämmästyttää, että miten noin suuret tasoerot laulajissa kahden ohjelman välillä. Onkos sinulla vielä ketään suosikkia?
@Jussi: Joo, olet toki oikeassa. Ilkka Jääskeläistä on aika vaikea selittää. ;-)
@Anonyymi: Suosikki on Elastisen nytkytys. Ei niillä laulajilla niin väliä.
Ylipäätään, mietin viime jakson aikana, että VoF:in etuna on varmasti se, että se järjestetään vasta ensimmäistä kertaa. Tuomarit on ihan fiiliksissä ja kaikki on niiden mielestä upeaa ja jokaisella laulajalla loistelias "ura" edessään. Joku jollottelijoita kymmenen vuotta toljotellut Jone Nikula saattaisi olla vähän eri mieltä. Ja sen takia Idols ehkä onkin niin vaisu: kukaan sen tekijöistäkään ei enää kaikkien näiden vuosien ja ilkkajääskeläisten ja kooparposten jälkeen usko, että koko hommalla on mitään väliä. VoF:ista huokuu verratusti nuori ja naivi into.
Miksi muuten Jone Nikula ylipäätään on Idolsissa? Alussa siellä sentään oli Asko Kallonen ja puolet Taikapeilistä yms. musatyyppejä, mutta mikä funktio Jone Nikulalla on, muuta kuin että se on muka "pelottava" ja kovis. Miten se liittyy musiikkiin mitenkään?
i am the walrus -synaversio voisi toimia. dubstep sen sijaan vaatisi oikean artistin tekemään versioinnin, muutoin lopputuloksena olisi skrillex.
täytyykin tutustua paikalliseen tarjontaan, mikäli eesti otsib superstaari tulee tänä vuonna.
t: lokaali
Oletko, lokaali, siis loikannut Saarelta vähän etelämmäksi, vai mitä meinaat?
kyllä - merellinen saaristoatmosfääri vaihtui keskiaikaisiin puitteisiin etelään muuton myötä.
muutaman kerran vuodessa tosin tulee vedettyä persiljassa lounas. ja varmaan uimassa täytyy kesällä käydä.
ajat muuttuu, mutta miehet ei.
t: lokaali
Lähetä kommentti