Pasilan kolmas tuotantokausi on ollut hyvin vaisu. Suurin ongelma on siinä, että kun sarja aiemmin perustui laajojen ilmiöiden (esim. suomalainen alkoholikulttuuri, poliittinen korruptio, ex-urheilusankarien pyhittäminen) tai ryhmien (roolipelaajat, koiranomistajat, hömppäjulkkikset) kritisoimiseen satiirin kautta, tällä kaudella jaksojen pohjana ovat päähahmojen kohtalot ja tunteet. Sarjasta siis puuttuu tällä hetkellä se kriittinen irvailu, joka aiemmin sai katsojan suorastaan pompahtamaan tuolistaan ylös ja hihkaisemaan "Ha! Juuri noin!".
Pasila ei enää nosta paljastavaa peiliä Suomen kasvojen eteen, vaan puuhailee vain omassa fiktiivisessä maailmassaan, joka ei itsessään ole kovin kiinnostava tai hauska. Koska Pasilan hahmoista ei ole aiempien kahden kauden aikana rakennettu kovin syviä tai monitahoisia, ei niiden päälle ole nyt mahdollista ripustaa hahmojen persoonallisuuksista kumpuavia juoniketjuja. Miksi katsojan pitäisi välittää Rauno Repomiehen ihastuksista tai Kyösti Pöystin tylsistymisistä, kun hahmot näyttäytyvät enimmäkseen vain omia hokemiaan toistavilta karikatyyreiltä? Sitä paitsi Pöystin eksistentiaalista kriisiä ollaan käsitelty paljon oivaltavammin esimerkiksi jo toisen kauden jaksossa, jossa Pöysti päätti Madventuresin innoittamana muuttaa Goalle. Kolmannen kauden kirjailijajakso oli oikeastaan vain tämän laimeaa toistoa.
Ehkä Pasila siis käytti jo kaikki paukkunsa kahden ensimmäisen kauden aikana? Ehkä se on jo vinoillut kaikille mahdollisille ilmiöille ja ihmisryhmille, joten kolmannelle kaudelle ei enää jäänyt jäljelle muuta kuin yrittää kehittää huumoria hahmoista itsestään? On aivan ymmärrettävää, jos näin on käynyt. On myöskin aivan ymmärrettävää, jos sarjan tekijät ovat silti halunneet kokeilla vielä kerran (tai itse asiassa vielä toisenkin kerran: neljäs kausi on ilmeisesti tulossa vielä syksyllä) kun Ylekin on näyttänyt nostaneen sarjan suorastaan lippulaivakseen. On silti suuri sääli, että vaisu kolmoskausi on hyvää vauhtia tahraamassa Pasilan kahden ensimmäisen kauden legendaarista mainetta.
Muuta: Lopetetaan tämä postaus silti positiivisempiin tunnelmiin. En tiedä, paistaako Suomessa tällä hetkellä aurinko, mutta tämän kappaleen kuuntelemisen jälkeen toivottavasti alkaa paistaa!
Tekstit
5 kommenttia:
Pasilasta en ole tykännyt oikeastaan koskaan. Muutama hyvä vitsi saattaa löytyä jos nopeasti on tullut kateltua. Mut ei sellaista jatkuvaa hauskuutta. Siks jos komediaa tulee seurattua niin se on vanha ja luotettava Frasier.
Jollakin ollu ilmeisesti luppoaikaa: http://www.youtube.com/watch?v=4vnll27CWWw
Tää oli aika kiva, sopii just hyvin tohon biisiin!
Pasilasta on tulossa neljännen kauden jälkeen vielä ainakin 20 uutta jaksoa.
Olen aika lailla samaa mieltä kanssasi, Pasila on jotenkin muuttunut. Enää ei ole niin paljon hillitöntä sekoilua ja nerokkaita oivalluksia, sarja on pikemminkin saanut saippuasarjamaisia piirteitä, joissa hahmojen tunne-elämän esittämiseen keskitytään enemmän. Näissä uusissa jaksoissa ei ole missään oikein mitään kunnon juonta ja tuntuu, että hahmot jumittuvat liian pitkäksi aikaa toistamaan itseään. En ole oikeastaan kertaakaan vielä saanut nauraa oikein kunnolla, kuten ekan kauden ja joitakin tokan kauden jaksoja katsellessa.
Silti odotan innolla uusia jaksoja. Ehkä vain tämä kolmas kausi on keskittynyt enemmän tunne-elämiin, ja seuraavat kaudet repäisevät taas? Atte Järvinen on itsekin myöntänyt tämän kolmannen olevan maailmaasyleilevämpi, joku muu tuotantotiimistä myös kutsui ajoittain synkemmäksi kaudeksi.
Joo, juuri saippuasarjamaisia piirteitä, aivan oikein!
Ehkä mun omassa suhtautumisessa on aivan pieni ripaus kateuttakin, sillä viime keväänä Pasilan Facebook-sivuilla oli yhden päivän ajan ilmoitus, että sarja hakee uusia käsikirjoittajia, ja laitoin tietysti hakemuksen, mutta sieltä ei kuulunut mitään. ;-)
Lähetä kommentti