kuva Flickr-käyttäjältä queen_evie
Guillemots on ollut kadoksissa ainakin pari vuotta. Toinen albumi Red julkaistiin kesällä 2008, ja vaikka se sisälsikin muutaman erittäin hyvän kappaleen, se ei edustanut bändiä yhtä persoonallisesti ja kiinnostavasti kuin debyytti Through The Windowpane vuonna 2006. Bändi on julkaisemassa kolmannen albuminsa Walk The River huhtikuussa, ja levystä saatiin reilusti esimakua eilisellä hyväntekeväisyyskeikalla.
Bishopsgatessa sijaitseva The Bath House on keikkapaikkana hyvin omaperäinen: maan alla sijaitseva klubi oli alun alkujaan turkkilainen sauna ja sen seiniä koristavat yhä tyylikkäät kaakelit ja mosaiikit. Hienostuneisuudestaan huolimatta Bath House oli konserttimiljöönä kuitenkin hieman haastava, sillä varsinainen sali oli hyvin ahdas ja esiintymislava oli niin matala, että bändin soittajia oli enimmäkseen mahdoton nähdä ollenkaan. Visuaalisen ulottuvuuden puute kuitenkin pakotti keskittymään ennen kaikkea musiikkiin, ja mikäs oli keskittyessä, kun Guillemots soitti tulevasta albumistaan suurin piirtein puolet, ehkä kuutisen biisiä.
Uudet sävellykset olivat jossain Through The Windowpanen ja Redin välimaastossa: ne eivät olleet aivan yhtä suoraviivaisen pop-uskollisia kuin Redin ehkä hieman vajaiksi jääneet yritykset hätyytellä radioihin sopivaa tyyliä, mutta eivät myöskään yhtä poukkoilevan vapaasieluisia kuin Windowpanen jazz-vaikutteiset vedot. Päällimmäisenä uusista kappaleista jäi mieleen niiden melankolisuus: vallitseva tunnelma oli surumielinen, ajoittain jopa painostava. Monet kappaleet alkoivat melko vähäeleisesti, mutta niitä paisuteltiin loppua kohden hieman U2-maisiin mittoihin asti. Tämä oli mielestäni ehkä lievästi tarpeetonta, sillä mahtipontisuus kadottaa hieman tehoaan, jos sitä käytetään kikkana kovin usein - monesti vähäeleisyydellä voi tehdä suuremman vaikutuksen. Nimibiisi Walk The River oli todella tarttuva ja toi melodisuudessaan mieleen Crowded Housen. Saa nähdä, miltä uudet kappaleet kuulostavat levyllä, mutta ainakin livenä niissä oli hyvin painokkaat ja voimakkaat rummut: en ollutkaan koskaan ennen tajunnut, että rummut voisivat olla tärkeä tekijä Guillemots-kappaleissa. Muutenkin bändi kuulosti siltä kuin se olisi treenannut muskeleitaan viimeisten kahden vuoden aikana: kitarat olivat ajoittain jopa melko raskaita, ainakin Guillemots-mittakaavassa.
Red-albumilta bändi ei soittanut eilen ainuttakaan kappaletta: kenties levyn keveähköt tunnelmat eivät olisi sopineet illan melko tiheätehoiseen kokonaisuuteen, tai sitten Guillemots yrittää sanoa itsensä irti edellisestä tuotoksestaan, kuten niin monet bändit niin usein tekevät. Windowpanelta kuultiin todella hieno tulkinta Samba In The Snowy Rainista yhdistettynä nimibiisiin, hellyyttävä Made-Up Love Song #43, ensiluokkainen Trains To Brazil sekä encorena Fyfe Dangerfieldin yksinään akustisella kitaralla soittama, äärimmäisen kaunis If The World Ends. Viimeksimainittu toimi tällaisena riisuttuna versiona todella, todella upeasti.
Kaiken kaikkiaan eilinen ilta nosti odotuksia Guillemotsin tulevaa levyä kohtaan: uusien biisien joukossa ei ollut kuin ehkä yksi heikko tai tylsänkuuloinen kappale, mikä on yhden livekuuntelun perusteella todella hyvä saldo. Through The Windowpanen aikoihin ei kai kuitenkaan ole paluuta: sillä levyllä Guillemots näyttäytyi todella omaperäisenä ja jopa edistyksellisenä yhtyeenä. Nyt se on enemmän kiinni indien valtavirrassa, mutta erottuu onneksi yhä vahvoilla sävellyksillään, teknisesti todella monipuolisella soitollaan sekä Dangerfieldin äänellä ja karismalla.
Seuraavan kerran olen menossa katsomaan Guillemotsia ensi kuun alussa, joten silloin on mahdollisuus päivittää alustavia kantoja uusista biiseistä ja katsastaa, ovatko mielipiteet muuttuneet.
Muuta:
Parasta juuri tänään:
- Radioheadin Codex - Millainen biisi! Huh huh!
- Waitrosen "Cranberry Jewelled White Belgian Chocolate Cookies" -keksit: tämä kuulostaa varmasti liioittelulta, mutta nämä ovat todennäköisesti parhaita keksejä ikinä. Aijaiai.
- Alan Partidge Mid Morning Matters -nettisarjan jakso nro. 9: lähetyksen kohderyhmänä alle 6-vuotiaat, ja studiovieraana armeijan erikoisjoukkojen mies puhumassa sissitappamistekniikoista - täydellistä!
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti