Opintoasiaa / muuta

(Otsikon oli tarkoitus olla ironinen. Oikeasti Opintoasiaa on maailman tylsin otsikko. No on tämä ehkä maailman tylsin kirjoituskin. Paras otsikko ikinä on kuitenkin ehdottomasti Suomen Kansallisooppera. Kaverini oli saanut äidiltään tuolla tavoin otsikoidun sähköpostin koskien heidän suunnittelemaansa oopperaillanviettoa. Kauniin virallinen otsikko! Ei mitään Ensi perjantai tai Oopperaretki tai Moi tai edes pelkkä Ooppera, vaan juhlallisesti Suomen Kansallisooppera [aivan kuin Suomessa olisi ylipäätään muita oopperoita].)

Yritin valita ensi viikolla alkavaan kolmanteen periodiin kursseja. Se ei... onnistunut kovin hyvin. Sain kalenteriin ainoastaan "pakollisen" proseminaarin, ja senkin tieltä joudun jättämään syksyllä alkaneen ruotsin-kurssin kesken. Eli yksi askel eteenpäin ja toinen taaksepäin...

Tein tänään kuitenkin hienon listan kaikista opinnoistani tähän mennessä: mitä olen suorittanut ja mitä on vielä suorittamatta. Siinä oli yllättävän kova homma (samalla tavalla kuin... vaikkapa jääkaapin puhdistamisessa on kova homma: ei se ole hankalaa, mutta sitä ei vain haluaisi tehdä), mutta lopputuloksesta tuli oikein hyödyllinen ja selkeä. Olisi kannattanut tehdä se jo kaksi vuotta sitten.

Lista oli myös siinä mielessä lohdullinen, että siitä näki, että kovin paljoa ei enää puutu kandidaatin tutkinnosta. Jos siis ei laske itse kandidaatintyötä... Tässä olisi muuten lukijakilpailun paikka: keksikää puolestani proseminaarin / kandin aihe? Tai voisin kysellä sellaista vaikka Hesarin henkilökohtaista-palstalta... "22-vuotias opiskelijapoika hakee tositarkoituksella tai vain lyhytaikaiseen hauskanpitoon poliittisen historian kandidaatintyön aihetta. Ikähaarukka 10 - 230 vuotta. Ei tarvitse olla savuton. Kuva ois kiva."

Olen yrittänyt vähän miettiä, olisiko mahdollista saada proseminaarityöhön sisällytettyä se ainoa aihepiiri, josta tiedän ylipäätään yhtään mitään, eli englantilainen kitarapopmusiikki. Ehkei se olisi mahdotonta? Onhan niitä kaikenlaisia tutkimuksia vaikkapa sarjakuvistakin. En vain keksi mitään täysin järkevää tutkimuskysymystä. Ja vaikka keksisinkin, en olisi varma uskaltaisinko kertoa sitä työn ohjaajalle, kun kaikki muut kuitenkin tekisivät omansa väliaikaishallituksista tai saamelaiskysymyksen politisoitumisesta tai jostain.

No, en stressaa aiheesta vielä liikaa. Kuitenkin vielä 8 päivää ennen kuin jotain pitäisi olla keksittynä.

Ja tänään huomasin, että olin päässyt koko syksyä vaivanneen tilastotieteen kurssin läpi! Se oli valtava helpotus, etenkin kun jälkimmäinen välikoe (voiko olla kahta välikoetta?) tuntui sujuneen melko huonosti. Koko kurssista tuli arvosanaksi 1 (nyt minulla on koko sarja ykkösestä vitoseen kerättynä!), mutta ennen kaikkea 8 opintopistettä. Se tarkoittaa sitä, että koko syksyn saldo oli 35 pistettä. Että miksipä sitä yhtään kursseja esimerkiksi kolmanteen periodiin ottaisikaan...

Muuta:

Talvella pyöräileminen on melko hasardia. Siinä tulee kylmä. Onneksi vaihde oli jäätynyt ykköselle. Tai ei sillä paljon väliä, ei niitä muutenkaan ole kuin kolme... Koko talvella pyöräilyn konsepti on itsessäänkin todella tylsä. Kesäisin se on vain luonnollinen ja helppo tapa liikkua, mutta talvisin siitä tulee väkinäistä puurtamista. Toivoisin joskus olevani tilanteessa, jossa ei tarvitsisi edes ajatella talvella pyöräilyä. Sitten kirjoittaisin blogiini vain siitä, miten talvella lentäminen on niin tylsää, kun yksityiskoneeni juuttuu jäänpoistokäsittelyjonossa aina reittikoneiden taakse.

Taas tuli todistettua, että televisio on tiedotusvälineenä parhaimmillaan kaikista antoisin. Kamera on niin julma, että vain parhaat ammattilaiset osaavat pitkän harjoituksen tuloksena esittää jotain muuta kuin ovat. Muut esittävät itseään ja valheellisuus paljastuu hyvin nopeasti. Ajankohtaisessa kakkosessa oli reportaasi moottoripyöräjengistä. Jengin pomo päästi ensimmäistä kertaa historiassa toimittajan sisälle kerhotiloihin, tavoitteenaan ilmiselvästi antaa prätkäjengiläisistä rento, laillinen ja avoin kuva. Se onnistuikin ehkä ensimmäiset 20 sekuntia, mutta sitten jengijohtaja alkoi pudotella pieniä lipsautuksia, jotka paljastivat asioiden todellisen laidan. Kaikista parasta oli, ettei toimittaja esim. kertojanääntä käyttämällä kommentoinut niitä mitenkään, vaan katsoja saattoi tehdä omat johtopäätöksensä! Koko lähetys on luultavasti joskus pian nähtävissä YLE:n Areenassa.

Ja lopuksi pari kuvagalleriaa. Postauksen alussa oleva kuva on The Guardianin lukijoiden galleriasta, jossa on aivan älyttömän laadukkaita ja tyylikkäitä valokuvia maailman hienoista pienistä yksityiskohdista. Tämän selailemiseen jää koukkuun. Ja Facebookista löytyy myös ihan hieno Helsinki-galleria (en tiedä toimiiko linkki, jos ei ole kirjautuneenä Facebookiin).

[Edit 23:09] Ai niin, vielä yksi lievästi outo juttu. Sain aamulla postissa vessapaperia. Paikalliselta supermarketilta tuli kirje, jossa kerrottiin että "Meillä on myynnissä tällaista uutta vessapaperia" ja lähetettiin mukana muutama arkki. Se oli jotenkin... tai tuntuu tavallaan... jotenkin, joltain. ... Mutta taitaa postissa muutenkin tulla pyytämättä outoja asioita, muistan hämärästi äitini saaneen jotain virtsankarkailusuojia kymmenisen vuotta sitten (hän oli tuolloin vähän alle 50-vuotias... ei ehkä ihan kohderyhmää... tai ei sitä voi tietenkään tietää).

Tweet