Erilaiset

Tulin juuri äsken teatterista. Olimme kaverini ja hänen poikaystävänsä kanssa Lilla Teaternissa katsomassa näytelmän Pappas pojkar ennakkonäytöstä. Kaverini oli saanut siihen ilmaisliput Hankenilta, jossa hän opiskelee.

Teatterireissu sai minut miettimään sitä, miten hyvinkin erilaiset ihmiset voivat tulla keskenään loistavasti toimeen. Kaverini siis opiskelee Hankenilla, puhuu täydellistä ruotsia ja pitää teatterista, jne. Hänen poikaystävänsä puolestaan on työtön, ei ymmärrä oikeastaan sanaakaan ruotsia eikä suuremmin piittaa näytelmistä.

Mutta silti he menivät yhdessä katsomaan 2,5-tuntista ruotsinkielistä näytelmää ja näyttivät molemmat nauttivan - jos ei varsinaisesti näytelmästä itsestään, niin ainakin yhteisestä ajastaan. Kaverini yritti tulkata juonta poikaystävälleen, mikä ei ollut mitenkään helppo tehtävä. En osaisi nyt itse selittää juonta välttämättä kovinkaan hyvin, vaikka olisin nähnyt näytelmän suomeksikin ("Nicke Lignellillä oli hervoton takatukka ja sen veli ei ollutkaan sen oikea veli ja niiden isä oli kuollut ja niiden vaimot vihasi toisiaan ja ne olikin juutalaisia eikä ne olleetkaan", jne.).

Mietin, onko tällainen päällisin puolin täysin erilaisten ihmisten yhteensovittamisen yrittäminen todella typerää vai ei. Mutta oikeastaan se on itse asiassa melko ihailtavaa. Nyt kummankaan elämä ei ole pelkkää Karjalaa ja Kummeli-DVD:itä (stereotypiani työttömyydestä) tai Burberry-huiveja ja suvun säätiöitä (stereotypiani suomenruotsalaisuudesta), vaan he oppivat toisiltaan parhaat osa-alueet kummastakin maailmasta.

Tuskin se on mitenkään helppoa (ja juuri tällaisten iltojen jälkeen olen pelkästään iloinen siitä, että olen yksin!), mutta parhaimmillaan onnistuessaan se on varmasti hyvin hauskaa ja antoisaa.

MP3: Suede - Stay Together [lähde]

Tweet