Ei ehkä ole kaikkein viisainta alkaa katsoa elokuvaa klo 02 yöllä, kun tietää, että se ei lopu ainakaan ennen puoli viittä, mutta tällaiseksi tämä rytmi on taas mennyt... Toisaalta eipä sillä ole paljon väliä, luennot eivät kai jatku vielä ensi viikolla... eiväthän? Onneksi tänä yönä Hesari ei kolahtanut minkään kovin tärkeän repliikin kohdalla.Tänä yönä katsoin Harry Potter ja salaisuuksien kammion. Vaikka potterit eivät tietenkään elokuvina pääse lähellekään kirjoja, on niissä silti paljon hyvääkin. Koko juttu toimii niin monella eri tasolla... ja samastun tietysti erittäin kovasti itse Harryyn, meillä on paljon yhteistä.
Pari yötä sitten katsoin brittiklassikon Withnail and I, jossa Harry Potterin ilkeää Vernon-enoa esittävällä Richard Griffitsillä oli melko erilainen, mutta toisaalta aika samantyylinen rooli. Harry Potter -elokuvissa on (nimiosan esittäjää lukuunottamatta) muutenkin erittäin kovatasoinen näyttelijäkaarti. Jossain kirjoitettiin, että huippuluokan brittinäyttelijöistä ainoastaan Stephen Fry'ta ei ole vielä Pottereissa nähty, ja että se johtuisi siitä, että hänelle on varattu jokin tärkeä rooli sarjan vihoviimeisessä osassa.
Mielestäni suuri osa Potter-kirjojen viehätystä on siinä, että asiat tapahtuvat niissä kohtalaisen hitaasti. Varsinainen seikkailuvaihde ei ole päällä koko ajan, vaan väliin mahtuu paljon löysää, esim. stressaamista velhokokeista, ruokailua, keppostelua ja muuta päätarinan kannalta hieman epäolennaista. Elokuvissa kaikki tämä jää paljon vähemmälle, koska muuten ne olisivat kahden ja puolen tunnin sijaan varmasti vähintään nelituntisia.
Salaisuuksien kammiossa ehkä paras kohta oli Moaning Myrtlen repliikki "I was just sitting in the U-bend, thinking about death". Loistava juttu - etenkin kun sen sanoo vessassa asusteleva teinikummitus.
Ääh... ei nukuta vieläkään.
MP3: Kim Carnes - Bette Davis Eyes [lähde]
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti