Lontoosta palattuani yritin rakentaa Uutta Minua. Oikeastaan yritin samaa jo Lontoossa, mutta siellä se ei onnistunut. Kotimaahan palattuani otin projektissa päämärätietoisemman asenteen ja aloitin hyvin perustavanlaatuisista asioista asti: uudistin alushousu- ja sukkavarastoni aivan täysin. Stockmannin kassaneiti hieman virnuili, kun ostin kolmekymmentä paria samanlaisia mustia sukkia kerralla, mutta pienet kummastelevat katseet eivät minua suuremmin haitanneet. Tuntui äärimmäisen hyvältä laittaa joka aamu päälle aivan uudet bokserit ja sukat. Suosittelen kaikille.
Aloin myös katsoa klassikkoelokuvia, mm. De Sicaa ja Truffaut'a sekä syödä enemmän kasviksia ja kalaa, sillä olin viettänyt koko kevään sitcom- ja einesruokalinjalla. Lainasin kirjastosta suomenkielisiä romaaneja, jotta sanavarastoni laajentuisi ja oppisin ilmaisemaan itseäni mielenkiintoisemmin. Luin Jari Tervon Myyrää Seurasaaressa ja fiilistelin, että kerrankin poliittisen historian opiskelusta oli jotain hyötyä, kun ymmärsin kirjan suomettumiskuvioita.
Uuden Minun alkuvaihe sujui siis melko hyvin. Kuitenkin jossain vaiheessa tapahtui huomaamatta lievä repsahdus. Yhtäkkiä havahduinkin töllöttäväni italialaisten neorealististen elokuvien sijaan Seinfeldia DVD:ltä ties kuinka monetta kertaa ja lukevani illalla sängyssä vanhoja NME:itä enkä Sinuhea. Huomasin himoitsevani Rainbow-valmistortellineja tuoreen ja itse valmistetun ruoan sijaan. Petyin itseeni ja Uuteen Minuun. Alkoi tuntua siltä, ettei minulla ollut mitään mielenkiintoista sanottavaa; olin jo ennakkoon itse tylsistynyt joka kerta kun avasin suuni. Siksi en ole voinut kirjoittaa blogiinkaan.
Perinteiseen tyyliini syytän säätä. Helteessä on helppo laiskistua ja löystyä. Uusi Minä ei selvästikään voi olla kesäprojekti. Aivot toimivat paremmin viileässä. Niinpä olenkin nyt pyrkinyt jälleen uuteen alkuun säiden hieman viilennyttyä. Viime viikosta alkaen olen herännyt (suhteellisen) aikaisin aamulla ja mennyt joka päivä kuuliaisesti yliopistolle selailemaan työpaikkailmoituksia ja lukemaan kirjoja. Tänään vein pukuni pesulaan ja varasin ajan parturille. Uusi Minä tulee vielä.
Tekstit
3 kommenttia:
Joo, sitä kauheesti aina yrittää olla joku minä, ohjelmoida ittensä johonkin muottiin että tälläinen minä olen tälläsiä juttuja teen sen sijaa et vaan ajautuis tekee asioita, mut vuosie saatos sitä silti huomaa et jotkut tavat muuttuu.
Syksyllä muutes sitä jotenki on aina sellanen uusi alku, sillon tollanen proggis vois onnistuu.
IHa hauska teksti teitiltä, sorry tää epäselvä kommentti nyt tähän välii :D
En tiedä, mitä kaikkea olet lueskellut, mutta suosittelen että Waltarilta kannattaa lukea Suuri Illusioni ja/tai Neljä päivänlaskua, itselleni ne toimivat paljon Sinuhea paremmin. Varsinkin Suuri Illusioni ja sen 1920-luvun Helsingin tunnelma oli jotenkin tosi puhutteleva. Että ei mulla muuta kuin onnea Uuden Minän kanssa, ja olen muuten ihan samaa mieltä siitä että kesä on aivan väärä aika moisia projekteja varten. :D
OK, pistetään kirjavinkit mieleen, kiitos! Mun mielestä Sinuhekin on ollut todella hyvä tähän mennessä. Vähän poukkoileva ja aika nopeatahtinen, mutta jännittävä ja maailmansa puolesta todella kiinnostava.
Lähetä kommentti