Guillemotsin kolmas albumi Walk The River ilmestyi keväällä, eikä se uponnut minuun heti täysillä, vaikka bändin vankka fani olenkin. Mutta niinhän se useimmiten käy omien suosikkilevyjen kanssa: ne tulevat hiljalleen, jostain kulman takaa hiipien - ja vasta paljon myöhemmin huomaat, ettet ole pitkiin aikoihin mitään muuta kuunnellutkaan.
Guillemots - Dancing In The Devil's Shoes
(Ylläoleva linkki on streamiin MySpacessa (!), mutta biisi löytyy totta kai myös Spotifystä.)
Walk The River on siis hiljaa hiipinyt yhdeksi vuoden 2011 tärkeistä levyistä ja sen tärkeimmäksi kappaleeksi syksyn mittaan on noussut Dancing In The Devil's Shoes. Biisissä yhdistyvät kaikki Guillemotsin omimmat vahvuudet: sen lisäksi, että Fyfe Dangerfield kirjoittaa hulppean kauniita melodioita ja oivaltavia sanoituksia, koko bändi tuo ne eloon harkitun tyylikkäillä sovituksilla. Dancing In The Devil's Shoes alkaa hiljaisen sähkökitaran säestämänä ja kerää pikkuhiljaa loppua kohden jänniä taustalauluriffejä, juuri oikeanlaisia soundeja hyödyntäviä rytmiosuuksia ja keveää falsettihyräilyä.
Vertailukohta ei ehkä ole maailman coolein, mutta sanon sen silti: Dancing In The Devil's Shoes on kuin U2:n With Or Without You, jos se olisi kuunnellut nuorena jazzia. Se on samanaikaisesti toiveikkaan romanttinen että katkeran surumielinen. Se on sulava, mutta juuri sopivalla tavalla karhea. Siksi se on mielestäni tämän vuoden paras kappale.
(Toisaalta en haluaisi hehkuttaa liikaa. Toivoisin vain, että jokainen haluaisi kuunnella tämän ja muodostaa sitten oman mielipiteensä.)
Edit: Tässä nyt kappale vielä YouTube-versionakin, kun satuin sellaisen löytämään:
Tekstit
6 kommenttia:
Dancing in the Devil's Shoes on mieletön, ja todellakin voisi olla vuoden biisi 2011! <3
Ei helkkari, anteeksi otsikon vierestä kirjoittelu, mutta pakko todeta, että Castin paluulevy kuulostaa siltä kuin aika olis pysähtynyt vuoteen 1995. Ihan kiva tietysti, että joku jaksaa pitää perinteitä yllä, mutta vaikeaa vaan välillä olla hörähtelemättä spontaanisti tälle kunnioitettavalle sitkeydelle. Taitaa joka tapauksessa olla varsin kelpoja lauluja joukossa parin kuuntelukierroksen perusteella.
June: Hienoa, että joku muukin tykkää! Yritin tässä juuri miettiä Vuoden Biisiä ihan objektiivisesti, ja kovin haastaja Guillemotsille olisi varmaan Radioheadin Codex. Jos Devil's Shoes on 99 asteikolla 0-100, niin Codex on ehkä 98,2. Olen tarkka.
Anonyymi: En ole kuullut muuta kuin singlebiisin, mutta se oli tosiaan ihan tasan pysähtynyt vuoteen 1995. Jokainen voi itse päättää, onko se hyvä vai huono asia. Mun mielestä klassisen yksinkertainen tyyli on paikallaan, jos sävellys on ihan huippuluokkaa, mutta jos sävellyksessä on vähän toivomisen varaa, niin sitten voisi kokeilla edes sovituksessa tai tuotannossa vähän jotain "jännää". No, joka tapauksessa, Castilla on kuitenkin oma karismansa, jolla ne erottui aikoinaan muista kakkosdivarin brittipop-bändeistä, ja ehkä ne erottuu sillä karismalla tälläkin kertaa.
John Powerin nykyolemuksesta päätellen levystä tai lähinnä kai keikoista saatava tuotto taitaa kaatua melko lyhentämättömänä kurkusta alas. On tuo levy nyt tarkemman tutustumisen jälkeenkin ihan mainio, mutta valitetttavasti joukossa ei ole yhtään All Changen hittibiisien tasoista viisua, joka voisi nostaa yhtyeen uuden yleisön tietoisuuteen.
Castista La'siin, tilasin huvikseni tämän toisen painoksen, kun en aikoinaan tullut hankkineeksi ilmestyessään: http://www.amazon.com/Search-Las-Secret-Liverpool-Macefield/dp/1905139314
Oh, toi kirja on takuuvarmasti mielenkiintoista luettavaa!
Pari vuotta sitten oli se alustava suunnitelma, että Babyshamblesista olisi tullut Lee Maversin uusi taustabändi (eli uusi La's). Harmi, ettei se sitten edennyt - olisi varmasti ollut mielenkiintoista.
En tiedä, onko John Power brenkutellut vai tullut vaan vanhaksi. Vähän rujoltahan se näyttää, mutta kyllähän sitä 15 vuodessa voi ihminen vanheta.
Kunhan nyt vaan ilmestyisi, lykätty jo pariin kertaan. Jännä kyllä nähdä, mikä seuraava merkittävä tapahtuma La's-tarinassa tulee olemaan. Eiköhän levytettyä materiaalia kuitenkin vielä joskus kuulla.
Power oli ainakin viimeisimpiä edellisten La'sin paluukeikkojen aikaan eli kuutisen vuotta sitten oikein freesin oloinen. Siksi nykyinen punakkuus ja turvotus hiukan kiinnittää huomiota.
Lähetä kommentti