Infoa

Ei mitään ihmeellistä asiaa, sekalaista infoa vain.

Syksy on taas täällä! Eikö olekin hienoa? Syksy on miellyttävin, parhaimman näköinen, käytännöllisin ja mielenkiintoisin vuodenaika. Joka aamu verhoja avatessa iloitsee siitä, että taivas on kiehtovan harmaa. Jos aamulla paistaakin aurinko, se on hienoinen pettymys, koska aurinkoiset ja selkeät syyspäivät eivät missään nimessä ole yhtä hienoja kuin tummat ja tuuliset.

Työrupeamani alkaa kääntyä loppusuoralle, enää kolmisen viikkoa jäljellä. Vaikka välillä onkin ollut turhauttavaa, tässä vaiheessa koen, että olen ehkä saanut jotain aikaiseksikin. Nyt vain pitäisi hoitaa hommat kunnialla loppuun ilman suurempia möhläyksiä ja sitten palata taas opintojen pariin. Tämän viikon suurin haaste työn saralla on ehkä selviytyä huomisesta "syksyn kick off -päivästä", joka tarkoittaa retkeä Haikon kartanoon, jossa harrastamme sauvakävelyä ja frisbeegolfia. Aion varustautua iPodilla, hyvällä kirjalla ja toimivalla tekosyyllä kieltäytyä sauvakävelystä.

Kandintyöstäkin saadut pisteet oli viimein rekisteröity WebOodiin. 191 pistettä kolmen vuoden opiskelujen jälkeen näyttää ihan hyvältä. Jos voisi vaikka ottaa 1. periodin hieman hillitymmin...

Joka päivä tuntuu yhä enemmän siltä, että pian olisi pakko päästä käymään jossain ulkomailla. Kaipaan kaikkea matkustamiseen liittyvää. Lentokenttiä, hotelleja, junia, matkalippuja – kaikkea. Yritin viime viikolla varata lippuja Oasiksen Wembley Arenan konserttiin lokakuussa, mutta ne myytiin loppuun väläyksessä. Konserttimatkaa suunnitellessani ehdin kuitenkin katsella jo lentojakin: British Airwaysillä pääsisi lokakuussa Lontooseen ja takaisin vain n. €200:lla... Tekisi todella mieli lähteä.

Viime viikolla kummastusta aiheuttanut itsestään katoilevan blogipostauksen arvoitus on muuten ehkä ratkennut. Ainakin keksin omasta mielestäni aivan mahdollisen selityksen: postaus sisälsi linkin Oasiksen uuteen kappaleeseen, ja bändin levy-yhtiö on ehkä ohjeistanut Bloggeria poistamaan kaikki laittomia mp3:sia levittelevät blogikirjoitukset. En oikeastaan keksi mitään muuta pätevää syytä, koska kirjoituksia ei kyllä ikinä ennen ole kadonnut.

Vaikka latailen ja levittelenkin mp3:sia, on varsinaisen fyysisen levyn ostaminen silti edelleen erittäin tärkeää minulle. Jotkut levynhankintakerrat ovat todella ikimuistoisia, esimerkiksi eilinen. Lähdin kesken työpäivää Stupidoon kysymään The Verven uutta levyä. Stupidon ystävällinen myyjä kertoi, että Verven Forth tulee virallisesti myyntiin Suomessa vasta keskiviikkona, mutta kun mainitsin, että Stupidon omilla nettisivuilla kerrotaan sen olevan saatavilla jo maanantaina, myyjä soitti varastolle, jossa toinen stupidolainen oli juuri availemassa päivän saapuneita lähetyksiä. Pahvilaatikko sisälsi Vervenkin, ja sain sen lyhyen odottelun jälkeen mukaani. Tällainen on levyfanaatikolle erittäin mahtavaa, eikä digitaalisten tiedostojen lataaminen voi ikinä korvata moisia onnistuneita elämyksiä.

Forth on muuten erittäin hieno ja innostava levy. Kirjoitan ehkä arvostelua myöhemmin, mutta tässä vaiheessa voi sanoa ainakin sen, että Verve teki oikean ratkaisun riskeeratessaan 10 vuotta sitten syntyneen legendaarisen maineensa ja palatessaan uuden materiaalin kanssa.

Välillä huomaan itsessäni erittäin ärsyttäviä piirteitä. Sain viime viikolla eBaystä tilaamani kaksi hienoa rannekelloa (kuva 1, kuva 2) ja olen niihin todella tyytyväinen. Mutta hieman myös huolehdin siitä, että ne menevät varmaankin pian rikki, naarmuuntuvat, likaantuvat tai jollain muulla tavalla menettävät hienoutensa. Miksi edes ajattelen tällaista? Ei sen pitäisi olla mikään ongelma. Huolehdin aina ihan turhia... Pitäisi varmaan joutua leikkuupuimurionnettomuuteen ja katkaista kätensä, niin olisi jotain oikeaakin huolenaihetta. On vain niin vaikeaa löytää leikkuupuimuria kaupungista. Ehkä huomenna Haikossa..?

Monet asiat ärsyttävät minua. Tänään keksin taas yhden lisää: se on ärsyttävää, kun puhutaan sellaisella tahallaan huonolla aksentilla englantia. "Ai wos not drunk in tö viikend, tere wos nou älkohoul.", tms. Ja siis se, kun näin käydään keskusteluja, joissa kaksi tai useampi henkilö kaikki puhuvat tällä tavalla. Ei se ole hauskaa. Ylipäätään muutenkin on aika rasittavaa, että keskusteluun heitetään englanninkielisiä fraaseja, vaikka ne edes lausuttaisiinkin oikein. Täällä kuulee kaikenlaista.

Mitäs muuta vielä? Ainakin se, että Erlend Loen L on aivan loistava kirja. Jos kirjoittaisin itse kirjan, haluaisin sen olevan juuri L:n tyylinen. Sen tarina kertoo hauskalla ja vinksahtaneella tavalla oikeastaan kaikesta: sekä pienistä yksityiskohdista että suurista kokonaisuuksista.

Ja jos en ole sanonut tätä jo aiemmin, tämä on mielestäni ehkä (voiko sanoa "mielestäni ehkä"?) Monty Pythonin kaikkien aikojen paras sketsi, vaikka se onkin Lentävän sirkuksen viimeiseltä kaudelta, jolloin John Cleese ei enää ollut mukana. Goooorrnn...



Ai niin, ja sellaista vielä, että The Wombats tulee esiintymään Tavastialle 11.10. Liput maksavat €20 ja tulevat myyntiin Tikettiin ensi maanantaina. Kyseessä on ehdottomasti katsastamisen arvoinen bändi, sillä vaikka The Wombats ei olekaan mikään maailman omaperäisin yhtye, sillä on pari todella kovan luokan kappaletta ja livenä se on varmasti loistavan intensiivinen ja viihdyttävä yhtye.

MP3: The Wombats - Moving To New York [lähde]

Tweet