Sssshhsekalaista (pitkästä aikaa) ja vispipuuroa (pitkästä aikaa)

Tässä blogissa ei ole tainnut ihan vähään aikaan olla keskellä yötä aavistuksen verran sekalaisessa tilassa kirjoitettuja kirjoituksia. Joskus ennen sellaiset olivat oikeastaan koko blogin perusta. Se oli samaan aikaan sekä hyvä että huono asia.

Keväästä lähtien olen oikeastaan elänyt hyvinkin erilaista elämää, eikä yölässytyskirjoituksille ole ollut sen koommin aikaa kuin tarvettakaan. Mutta nyt siis ajattelin kirjoittaa jotain sellaista, koska on hieno yö ja koska minusta tuntuu siltä. (Näissä on myös se puoli, ettei näitä pitäisi ehkä lukea enää aamulla?)

Olin siis äsken vanhan kaverini kanssa ulkona. Se oli mukavaa. Puhuimme politiikasta, uskonnosta, taloudesta, Oasiksesta, hip hopista, työstä, Jatkosodasta ja kaikenlaisesta kiinnostavasta. Kaikesta hyvin asiantuntevasti ja mielipiteikkäästi, muttei liian syvällisesti tai kärkkäästi. On hyvä puhua asioista, vaikka keskustelun kumpikin osapuoli olisi samaa mieltä. Olen ennenkin sanonut, etteivät omat mielipiteeni valitettavasti ole kovinkaan kaukana Hesarin pääkirjoitusten yleisluontoisista pohdiskeluista, enkä nytkään oikeastaan oppinut mitään uutta, mutta jo olemassa olevienkin mielipiteiden toistaminen on jollain tapaa hyödyllistä.

Join Peronia. Siksi, koska se on kuulemma Paul Wellerin suosikkiolut. Olen siinäkin mielessä idiootti: jos poptähti, josta pidän, suosii jotain tiettyä tuotetta, olen altis pitämään siitä. Jos Paul Weller osaa säveltää hyviä kappaleita, niin kai hän osaa myös valita hyvän oluen, eikö niin? Ehkä. Ehkä ei. Tässä tapauksessa kyllä. Mutta ei siihen pitäisi aina luottaa, ei tietenkään.

Oikeastaan parasta koko illassa oli kyllä siirtyminen paikasta A paikkaan B ja takaisin paikasta B paikkaan A (tässä kaavassa "paikka A" on kotini). Mennessä oli käynnissä vuoden kovin myrsky: tuulen nopeus oli varmasti ainakin 20 metriä sekunnissa, palokunta oli katkaissut kadun ehkäistäkseen vanhan puun kaatumisen myrskyssä, sadepisarat lensivät vaakatasossa katulamppujen huojuvassa loisteessa ja vastaan ajanut mopoilija huusi kyytiläiselleen "Aaaaarrrrghhh!!!".

Takaisin tullessa sade oli lakannut ja tuuli oli yhä kova, mutta lämmin. Elokuun täysikuu loisti kirkkaana ja reippaasti heiluvat puunoksat näyttivät himmeässä valossa vehreämmiltä kuin koko kesänä. Ja samaan aikaan kuuntelin tietysti musiikkia iPodista. Ja päälläni oli hyvä takki. Ja tiesin, että vaikka heräänkin aamulla väsyneenä, herään tekemään jotain melko mukavaa. Katselin kadunvarteen pysäköityjä Bemareita ja olin täysin varma, että voisin halutessani vielä jokin päivä omistaa moisen. Miksi ei? Ei ole mitään estettä. Ja myöhemmin päivällä näen jälleen parhaan kaverini ja suosikki-ihmiseni.

Sellaiset yöt ovat siis hyviä. Ja etenkin elokuussa. Elokuu on kuukausista paras. Ja jääkaappini on pitkästä aikaa täynnä vispipuuroa. Löydän sen uudelleen ehkä kerran kolmessa vuodessa. Sitten syön sitä muutaman rasian ja kyllästyn taas. Samoin käy viilille. Edellinen viilikausi oli n. kolme vuotta sitten. Ehkä kohta alkaa uusi. Ei ehkä yhtä dramaattista kuin renessanssi tai vesimiehen aikakausi, mutta sellaista se on. Viilikausi.

Tähän olisi ehkä hyvä lopettaa. Nyt nukkumaan ja kuuntelemaan yösoittolistaa ja myrskytuulta. Huomenna klo 10.15 uusi Oasis YleX:ltä.

MP3: Paul Weller - Wild Wood (Portishead Sheared Wood Remix) [lähde]

Tweet