15 lokakuuta 2008
Bond-visio
Alicia Keys & Jack White - Another Way To Die
Sillä, joka keksi laittaa Alicia Keysin ja Jack Whiten tekemään yhteistä James Bond -elokuvabiisiä, on ollut hyvin outo, mutta toimivaksi osoittautunut visio. Jostain kumman syystä Whiten yksinkertaisen minimalistinen White Stripes -tyyli ja Keysin pianovetoinen uusiosoul-soundi sopivat käytännössä loistavasti yhteen, vaikka paperilla kuulostavatkin lähes täysin toistensa vastakohdilta. Ja sekin on ihmeellistä, että kun tähän yhdistelmään pitää kolmanneksi osaseksi saada vielä James Bond -tunnelmaakin, sekin kuulostaa loistavalta.
Yksi parhaista Bond-biiseistä ikinä. Video vain on aika kökkö.
Jack Whiten ja Alicia Keysin kannalta on harmillista myös se, että he eivät tule tämän kappaleen jälkeen enää ikinä tekemään mitään hyvää - ainakin jos vanhat ennusmerkit pitävät paikkansa. Jonkinlainen Bond-kirous vainoaa kaikkia agenttileffojen tunnaribiisien tekoon aikojen saatossa tarttuneita artisteja. Paul McCartneyn viimeiseksi jäänyt klassikkobiisi oli Bond-tunnari, Duran Duranin uran huippu taisi olla A View To A Kill, Sheryl Crow muuttui Bondin jälkeen käsittämättömän laimeaksi, Garbage menetti suurimman osan nokkeluudestaan, Madonna kadotti vähäisenkin cooliutensa ja Chris Cornell ajautui tuoreimman Bond-tunnarin jälkeen tutusta tylsästä klassisesta rockistaan järkyttävän laimeaan ja tylsään Justin Timberlake -imitaatioon. Ainoat Bond-kiroukselta säästyneet muusikot taitavat olla Bono ja The Edge, jotka sävelsivät Golden Eyen Tina Turnerille, mutta eivät esittäneet sitä itse sekä Pulp, jonka loistavaa Tomorrow Never Liesia ei onneksi / valitettavasti valittu vuoden 1997 Bondi-kappaleeksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
4 kommenttia:
Tässä myös melkoisen hieno näkemys aiheesta Tomorrow Never Dies: http://www.mediafire.com/?yzjdnumtygg Onneksi tuokaan ei tullut valituksi.
meinasin itekin mainita jotain tosta biisistä jotain blogissani. tavallaanhan se on tosi kökön kuulonen, mutta jotenkin silti niin hieno! ei liian kliininen, jos näin nyt voi sanoa. Jack White loistaa kyllä mun näkökulmasta vähän enemmän ku Keys. Aika mielenkiintonen yhdistelmä.
Ihailtavaa, että saat noin paljon tekstiä kasaan yhdestä pienestä aiheesta, mä en yleensä pysty sellaiseen.
Ja oot linkittäny mut, kiitos siitä!
Anonyymi (vaikka tiedän kyllä kuka olet! ;-)): Toi on hyvä myös toi St. Etienne, en ollut kuullutkaan tätä.
Millainenkohan fiilis esim. Pulpilla tai St. Etiennella on ollut studiossa, kun ne on ajatelleet että ne on levyttämässä ehkä-Bond-biisiä? Vrt. tuskin Sheryl Crow oli "kisassa" varsinaisesti mukana, vaan luultavasti varma valinta.
Aida: Joo, siis kyllähän Jack White ownaa ton biisin, todellakin! Se toimisi ilman Aliciaakin, mutta nti Keys onkin varmaan mukana etenkin Jenkki-markkinoita ajatellen vähän "isompana" nimenä. Etenkin pidän tässä biisissä Jack Whiten rummuista! Myös kitarasoolo on hienon epähieno vähän Graham Coxon-maisella tavalla.
Tunnettu anonyymi vastaa aikamoisella viiveellä, että samassa veneessä oli ilmeisesti satoja artisteja. Mulla ei ole mitään käsitystä, onko moinen toimintatapa yleistä leffamusiikkeja valittaessa. Mutkan kautta tuo tietysti saattaa hyödyttää ihan kaikkia, kun valitsematta jätetyistä kipaleista tulee joka tapauksessa kätevästi sinkkujen b-puolia tms. keräilyharvinaisuuksia. Sitä en osaa lähteä arvailemaan, eroaako sävellys- ja levytysprosessi tavallisesta. Mitä erityisesti Pulpiin ja Etienneen tulee, niin molemmat ovat käsittääkseni sillein sopivasti itseironisia orkestereita, että mahdollinen leffamusan "juustoisuus" ei muodostane lisäkynnystä.
Lähetä kommentti