Kyttäyskeikka

Mitä ihmiset yleensä tekevät lauantai-iltaisin? En tiedä, mutta itse olin kyttäyskeikalla.

Puhelimeni soi puoli yhden aikoihin. Kaksi ystävääni oli lähdössä keskustaan "kruisailemaan" ja he pyysivät minua mukaan. Tarkoituksena oli "nähdä tappeluita", sillä ilmeisesti aiemmin illalla keskustassa oli ollut ratsupoliiseja, mikä tietenkin tarkoittaa sitä, että siellä olisi myös tappeluita. Sillä tappelut ja ratsupoliisit kuuluvat yhteen kuin... ääh... letut ja mansikkahillo.

Lähdimme siis kruisailemaan ja katsastamaan tappeluita. Etu-Töölössä, jossa ratsupoliiseja oli aiemmin bongattu, kadut olivat kuitenkin täysin autioita. Huomasimme silti yhden poliisiauton ja lähdimme seuraamaan sitä (mikä on aina fiksua). Ajauduimme kuitenkin Mannerheimintiellä väärälle kaistalle ja poliisiauto jäi meistä jälkeen ja kääntyi lopulta Bulevardille, kun me jatkoimme ylös Erottajalle.

Ratsupoliisitappeluita ei siis ilmeisesti ollut sinä iltana saatavissa, mutta keksimme tietenkin muuta ohjelmaa. Parkkeerasimme Ratakadulle suoraan Punavuoren Sohon eteen tarkkaillaksemme tämän maineikkaan "aikuisten yökerhon" toimintaa.

Yksi kolmikkomme jäsen ei uskonut, että Punavuoren Soho todella on tunnustettu ilotalo, joten otimme asiaksemme vakuuttaa hänet tästä faktasta. Nousimme autosta, kipaisimme Iso-Roban McDonald'sista mukaamme hampurilaiset ja pirtelöt, ja sitten palasimme autoon jatkaakseemme salaoperaatiotamme - nyt eväiden kanssa. Emme saaneet autosta aivan kaikkia valoja pois, ja sitä yrittäessämme taisimme vilkutella valoja melko huomiotaherättävästi, mutta yhtä kaikki pysyimme silti salassa.

Pikkuhiljaa porukkamme epäilijäkin alkoi havaita tilanteen faktat. Ravintolasta tuli jatkuvalla syötöllä ulos jokseenkin "epätasaisen" oloisia pareja: kulahtaneita keski-ikäisiä miehiä ja viimeisen päälle tyylikkäitä (tai, no, tyylikkäitä ja tyylikkäitä...) nuorehkoja naisia. Kukaan ei poistunut klubilta yksin. Jokainen pariskunta heilutti kadulta lennosta taksin ja poistui paikalta vauhdilla.

Me pohdimme autossamme koko konseptin ankeutta, söimme hampurilaisiamme ja kuuntelimme Radio Helsinkiä, josta tuli tilanteeseen sopivan funkya musiikkia. Kun eväät olivat loppuneet, päätimme lähteä varjostamaan seuraavaa ravintolan edestä poistuvaa taksia. Suuntasimme hopeanharmaan farmari-Volvon perään ja seurasimme sitä kohti Hietalahtea. Siellä se pysähtyi SAS Seaside Hotelin eteen, mikä tietysti varmisti viimeiset, pienimmätkin epäilyt. Väsyneinä, kylläisinä ja tyytyväisinä lähdimme tämän jälkeen koteihimme.

Kaiken kaikkiaan koko keissi oli aika mahtava! Ei sen takia, että häikäilemätön prostituutiobisnes olisi sinällään kiinnostavaa tai sen takia, että pienessä kyttäysoperaatiossamme olisi ollut lainkaan todellista vaaraa tai jännitystä - vaan sen takia, että koko illan ohjelma oli aivan täysin älyvapaa. Itse ainakin pidän erittäin paljon tällaisista hyvin epätavallisista tavoista viettää viikonloppuiltaa. Suosittelen!

Tweet