Tämän viikon alussa se tapahtui. Olihan se ollut totta kai jo odotettavissakin, mutta silti se tuntuu epämiellytävältä. Nimittäin se, kun alkaa tuntea lomailleensa jo liikaa ja aavistelee jo kaipaavansa jotain "tekemistä". Ainaisesta rannalla makoilusta tulee jo syyllinen olo ja rahapulakin alkaa ahdistaa, kun kuuntelee kavereiden suunnitelmia kaikenlaisista porijazzeista, terassi-caseista ja muista kesämenoista.
Taloudellisen tilanteen korjaamiseksi ei ole nopeaa ja helppoa keinoa, mutta yleistä laiskuudesta johtuvaa syyllisyydentuntoa lieventääkseni ilmoittauduin elokuun kesätenttiin ja istun nyt kirjastossa aikeenani avata kirja nimeltä Speaking Into The Air: A History of the Idea of Communication. Avaan sen aivan pian. Kyllä.
Kesätenttiin lukeminenkin on kuitenkin oikeastaan vain suuremman koitoksen välttelyä: olin nimittäin keväällä uskotellut itselleni, että työskentelisin graduni parissa tänä kesänä ja voisin olla syksyllä ylpeä, kun gradu olisi jo pitkällä. No, todellisuudessa en ole katsonutkaan graduuni päin maaliskuun (!) jälkeen ja nyt tenttirutistus siirtää hommaan käsiksi käymistä taas muutamalla viikolla.
Vaikka kesä on ollut erittäin mukava (ja sitä on vielä paljon jäljelläkin), pelkään taas, että olen käyttänyt sen väärin. En ole ollut töissä tienaamassa rahaa enkä ole toisaalta edistänyt graduasiaani. Olen kyllä katsonut kaikki jaksot The Officen amerikkalaisversiosta, mutta se ei ehkä ole sellaista henkistä pääomaa, jota arvostetaan oikein missään.
Olo on luuserimainen ja itseluottamus alamaissa. Pitäisi saada jotain aikaan.
22 heinäkuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Eihän tossa ole edes mitään hätää niin kauan kuin omatunto jaksaa muistutella. Oma kokemukseni gradutyyppisistä jutuista on se, että ne tarvitsee kypsyttelyä jossain aivosopukoissa, siis mahdollisesti pitkänkin aikaa ilman, että mitään konkreettista vaikuttaisi tapahtuvan. Mutta kuten sanottu, viimeistään jonkinlainen sisäinen herätyskello (tai vaikka Kelan tädit) noihin projekteihin pistää lopulta vauhtia.
Äh, ei tollasia kannata stressata :)Itse murehdin lähinnä sitä kuinka monta kesää olen tuhlannut (ja tuhlaan edelleen) työntekoon ja kaikenlaisiin tyhmiin aikuisjuttuihin, kun tuntuu että kaikki muut nauttii kesästä rannalla päivät pitkät tai vähintäänkin reppureissaa jossain indokiinassa hankkimassa kokemuksia.. Kerranhan tässä vaan ollaan nuoria, kyllä joskus myöhemminkin vielä ehtii olla vastuullinen ja aikaansaava.
Hah, tää kirjoitus vois olla vaik mun tekemä.... Tismalleen samankaltaiset ajatukset pyörii päässä ja samat suunnitelmat ollu
Lähetä kommentti