Kauheus paljastuu itselleni esimerkiksi sellaisina hetkinä, kun näen kadulla tylsistyneen näköisen, maastokuvioisiin reisitaskuhousuihin ja hevibändipaitaan pukeutuneen, tupakkaa imevän nuoren ja ajattelen, että hän käyttää elämänsä vääryyteen ja vähäpätöisyyteen, ja että olisi kohtuullista, jos kaikki hänen resurssinsa siirrettäisiin ennemmin minun käytettäväkseni. Ideana olisi, että mm. se energia, aika ja varallisuus, joka maastohousuhevariteinillä on, siirrettäisiin minulle oman energiani, aikani ja varallisuuteni lisukkeeksi ja hyödyntäisin nämä lisäresurssit paljon tyylikkäämmin, mielenkiintoisemmin ja nautinnollisemmin kuin tämä tilaa vievä, happea turhaan kuluttava uivelo.
Tällainen ajatuskulku ilmestyy päähäni aivan tahtomattani eikä kestä edes paria sekuntia, mutta koko idea saa minut jälkeenpäin tuntemaan itseni hyvin kylmäksi ja epäoikeudenmukaiseksi. Mitä se on minulta pois, jos joku käyttää potentiaalinsa rumiin housuihin ja marketin edessä seisoskelemiseen? Enkä voi tietenkään väittää, että olisin jollain tapaa parempi tai tärkeämpi ihminen. Totta kai kaikki ovat yhtä tärkeitä ja kaikkia pitää kunnioittaa.
Mutta pahoille ajatuksille ei voi mitään.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti