Tänä iltana Facebook on ollut täynnä statuspäivityksiä, joissa kaverit kertovat palaavansa huomenna lomalta takaisin töihin. Itselleni on tullut niitä katsoessa hieman omituinen olo; sekoitus sääliä, huonoa omaatuntoa ja ennenaikaista jälkiviisautta.
En nimittäin itse ole huomenna palaamassa niihin töihin, joista ennen juhannusta jäin "lomalle". Olin koko kevään hakenut muita töitä ja sainkin kuulla saaneeni toisen paikan täpärästi juuri viimeisenä työpäivänä, kahta minuuttia ennen lähimmän esimiehen kanssa käytyä kehityskeskustelua. Ajoitus oli sanalla sanoen helpottava!
Aloitan uudessa paikassa vasta elokuun viimeisellä viikolla, joten ehdin nyt vielä jatkaa lomaa ja kesätenttiin lukemista. Kun siis näen Facebookissa (entisten) työkavereideni statuksia, minun pitäisi tuntea oloni onnekkaaksi ja kevyeksi, sillä en itse joudu palaamaan työhön, josta en pitänyt käytännössä lainkaan ja josta kovin moni sinne huomenna palaava ei myöskään pidä.
Asiaan liittyy kuitenkin muutamia arveluttavia tekijöitä, totta kai. Ensinnäkin, tuntipalkkani uudessa työssä on yli 3 euroa pienempi. Tämä on melkoinen pudotus, eikä tietenkään taloudellisesti kovin järkevää. Ajattelin kuitenkin, että kyseessä on ennemminkin periaate- kuin rahakysymys: en halua tehdä ikävää työtä pelkästään siksi, että siitä maksetaan enemmän.
Palkkaan liittyvä toinen kyseenalainen tekijä on työn määrä: edellisessä paikassa sai takuuvarmasti tehdä 2-3 päivää töitä viikossa, jos halusi - uudessa paikassa en ole täysin varma, saanko niin paljon tunteja. Toisaalta uuden paikan työajat jättävät mahdollisesti enemmän aikaa opettajansijaisuuksille, jos niitä sattuu saamaan, sillä uusi työ on vuorotyötä, kun edellistä oli pakko tehdä tavalliseen toimistoaikaan.
Kolmas hieman epävarma puoli uuden työn suhteen on enimmäkseen CV-tekninen: edellinen työnantaja oli maineikas kotimainen pörssiyhtiö, jonka nimi näyttää hyvältä tulevaisuuden työhakemuksissa, mutta uusi työpaikka on arvoasteikolla selvä askel taaksepäin - minusta tulee nimittäin vastaanottovirkailija kuntosalilla. Tässäkin katson kuitenkin henkilökohtaisten periaatteiden voittavan: en halua kärsiä inhottavassa paikassa vain sen takia, että se ehkä "näyttää hyvältä" joskus tulevaisuudessa.
Sitä paitsi en ole vielä irtisanoutunut edellisestä työstä, vaan ainoastaan ilmoittanut, etten opiskelujen takia ehdi sitä vähään aikaan tehdä. Itse asiassa allekirjoitin jopa vuoden mittaisen jatkosopimuksen, ennen kuin olin kuullut uudesta työpaikasta. Voin siis ainakin vielä hetken aikaa tuntea helpotusta ja toivottaa ex-työkavereille voimia lomaltapaluuseen, mutta vasta tuleva syksy näyttää, teinkö sittenkin vähemmän viisaan ratkaisun ja joudunko jossain vaiheessa syömään ylevät periaatteeni kuin Kroisos Pennonen knallihattunsa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti