"Mekin oltiin eilen Uukakkosessa."
Ei siis katsomassa U2:ta, kuuntelemisesta puhumattakaan. Vaan "Uukakkosessa"; spektaakkelissa, johon osallistuminen kuuluu jokaisen nuoren perheellisen sosiaaliseen kalenteriin. Itse musiikista ei niin väliä - tärkeintä on se, että pääsee sitten kertomaan, missä katsomonosassa istui ja miten hyvä näkyvyys sieltä oli videotaululle. Povaa aina huonoa, kun pääpuheenaihe konsertin jälkeen on lavarakennelman design.
Jotenkin optimistisesti toivon aina, että nämä sunnuntaifanit kävisivät konsertissa (yhden kerran vuodessa) sen takia, että he hakisivat sieltä jollain tapaa vaihtoehtoisia elämyksiä, ehkä jopa eskapismia. Että "Uukakkosessa käyminen" olisi jonkinlainen elämää ja arkea suurempi kokemus; ehkei nyt sentään aivan taidetta, mutta edes sinne päin. Että rockmusiikilla olisi yhä jotain merkitystä vastakulttuurina ja ajatuksia uusiin suuntiin ohjaavana voimana.
Mutta ei: potentiaalisesti avartavasta kokemuksesta tulee vain yksi osa arjenkaltaista rutiinia. Uukakkosessa pitää käydä, vähän niin kuin ruokakaupassa pitää käydä ja lasten esikoulun kevätjuhlassa pitää käydä. Ehkä tunnet itsesi nuoreksi hetken verran, mutta silti muistat joka hetki olla huolestunut siitä, onko lastenvahti muistanut antaa Adalmiina-Micaelalle astmalääkettä. Sitten ihmettelet seuraavana päivänä kiipeilytelineen luona toisten Uukakkosessa käyneiden isukkien ja äiskien kanssa, että "Jännä, kun ne uudemmat laulut ei kuulostaneet yhtään tutuilta!"
Ei se ole yhtään "jännä": sinä urpo et vain ole kuunnellut sitä uusinta albumia - siitä se johtuu. Tuskin olet kunnellut niitä edellisiäkään: oikeastaan tunnet vain työmatkalla autossa kuuntelemasi Radio Novan kautta kolme U2:n biisiä, ja niistäkin yksi on itse asiassa Bryan Adamsin, mutta et vain tiedä sitä.
Tekstit
7 kommenttia:
uukakkosen uusimman levyn biisejä ei kovin moni tunnista koska vaikka olisikin sattunut ostamaan sen levyn(kuten minä) niin se on niin sysipaska ettei sitä voi kuunnella. Itseasiassa osoittaa täyttä itsekritiikittömyyttä että ne soittaa sieltä biisejä!
Ne on niin huonoja ettei edes Nova soita niitä!
Jos jengin olisi pitänyt mennä katsomaan bändiä sen vikan levyn perusteella niin Tavastiakin olisi ollut liian iso paikka!
Hitit kehiin ja se siitä, voisivat itseasiassa iloittaa että ekan puolitunti soitamme uusia biisejä niin olisi voinut olla oluella sen ajan!
Jep, se on ihan totta että No Line On The Horizon oli yksinkertaisesti epäkiinnostava ja huono. Mun mielestä ...Atomic Bomb oli jopa lähes neljän tähden levy, joten tavallaan odotukset Horizonia kohtaan oli kovat. Pari kuuntelua Spotifystä riitti vakuuttamaan, ettei siinä yksinkertaisesti ole yhtään oikeasti hyvää biisiä. Yleensä kuitenkin jokaisella U2-levyllä on ollut vähintään 1 uusi klassikkotasoinen biisi (Atomic Bombilla "Sometimes You Can't Make It On Your Own"). Jos Horizon olisi ollut parempi levy, mäkin olisin varmasti mennyt katsomaan näitä Helsingin-keikkoja, mutta nyt ei kiinnostanut.
Siis AhtungBabyn jälkeen U2 hukkasi 9 vuotta saaden aikaan jonkun hyvän biisin, mutta koko 2000-luku on ollut tosi hyvää tähän vikaan asti, joten minusta pumppu on asemansa ansainnut.
Tietty jos seuraava levy on yhtä huono kuin tämä horizon niin sitten ruvetaan kyseenalaistamaan.
Se on muuten mielenkiintoista että bändi itse ei tiedä/tajua mikä on hyvä biisi ja mikä huono.
Oasisksen kokoelman mukana tulleella haastattelu pätkällä (paras ikinä) Liam kommentoi että Noelilla ei ole tajuakaan mitä julkaistaan. Kaveri itsekkin hiukan kritisoi itseään siitä. Eli ongelma on yleismaailmallinen.
Mutta luulisi että mies joka on kirjoittanut where the streets have no namen tajuais että magnificent on paska!
Mutta toi sun kirjoittama "ongelma" käsittää paljon muutakin kuin uukakkosen. Sama ilmiö aina fudiksen ja lätkä mm-kisoissa jne jne...
Jengin pitäisi pitää urpoilut omana tietonaan ja puhua vaan kiinostavia juttuja!
"Jengin pitäisi pitää urpoilut omana tietonaan ja puhua vaan kiinostavia juttuja!"
Heheheh, niinpä! Tai ehkä ei... mistäs me sitten keskusteltaisiin täällä?
Tänään oli taas yksi aikamoisen urpo puhuja keskustan tavaratalon vessassa:
Miesten vessassa oli yksi koppi, ja sen ulkopuolella pieni tila lavuaarille. Keski-ikäinen mies oli jo tullut pois asioiltaan, mutta päättänyt aloittaa kännykkäpuhelun lavuaarin ja peilin edessä. Piti väistellä ahtaassa paikassa, että mahtui siitä ohi. Kun olin kopissa, kuulin kuinka se aloitti puhelun sanomalla "Anteeksi, että haistattelin sulle. -- Niin, anteeksi että haistattelin sulle kun oltiin Juntusen Jaken kanssa silloin ulkona."
No, sitten kopista poistuessani avaan taas oven, joka mahtuu auki vain juuri ja juuri, kun mies pitää leiriä siinä edessä. Pesen kädet suurin piirtein sen selän takaa kurotellen ja vähän vettä sen lavuaaripöydälle jättämälle lippalakille ripotellen. Kun kuivaan käsiäni pyyhkeeseen, mies sanoo puhelimeen "Ee-i, kun oon tällasessa vessassa. Se on pyyhelaitteen ääni, kun kolisee."
Huikkasin luuria kohti, että "Terveisiä!" ja harpoin pois.
Huh huh.
Vanhoista biiseistä ja niiden arvon ymmärtämisestä: uskoisin, että useimmille lauluntekijöille se uusin biisi on aina se rakkain. Tai ei ne muuten jatkaisi sitä hommaa. Joku Streets Have No Name kuulostaa Bonolle ja Edgelle varmasti jo vähän kuin ihan joidenkin toisten ihmisten tekemältä - vähän kuin ne soittaisi cover-biisiä sitä vetäessään. Se ei ole enää niin läheinen. Mutta sitten joku uusi biisi on, ja siksi luullaan, että joku muukin pitäisi siitä.
Asiaa!
Fookin A!
U2, Bono, Toytota Prius, OBH Nordica, Nyt-liite ja vitun like-napit Facebookissa kaikelle maailmanparantamiselle.
Rannalla kandee välttää kahvilan ympäristöä, tai hyödyntää ylipäätään saaren vähemmän mainstreamia edustavia rantaspotteja. Esim hyvät uinnit ottaa aallonmurtajalta.
t: lokaali
Hahaha, OBH Nordicakin vielä. Joo-o, se taitaa kyllä kuulua siihen kokonaispakettiin.
Se rantakahvila ois muuten tosi viihtyisä, mutta siellä on pelkkää lastenvaunuporukkaa.
Lähetä kommentti